Luin mielenkiintoisen artikkelin, jonka teemana on: Lapsille pitäisi antaa enemmän aikaa - lapset kertovat, miltä vanhempien kiire tuntuu. Vantaalla Mikkolan koulun musiikkiluokkalaiset tekivät musikaalin aikuisten kiireestä. Häiriötekijä - musikaali ihmettelee, miksi työ on vanhemmille tärkeintä ja miksi lasten asiat jäävät usein arjen ja kiireen jalkoihin.
Tuntuu koskettavalta lukea lasten ajatuksia vanhemmistaan ja kiireestä.
"Etenkin isällä on usein kiire. Se saattaa lähteä kuudelta töihin ja tulla vasta yhdeksältä kotiin. Ymmärrän kyllä, että ilman rahaa ei voi elää, mutta kun tekee liikaa töitä niin stressaantuu. Sen huomaa kotona"
"Mulla olisi tuhat asiaa mitä haluaisin tehdä vanhempien kanssa, mutta niille ei ole aikaa. Ihan arkisia juttuja, kuten pelata jotain peliä tai katsoa vaikka leffaa".
"Vaikka vanhemmilla ei olisi kiire, niin sitten ne ei aina jaksa tehdä mitään. Jos kysyn, että pelataanko Monopolia, niin äiti saattaa vastata että katsotaan huomenna. Seuraavana päivänä se sanoo, että ei tänäänkään ehdi. Silloin tuntuu, että lapset ovat häiriötekijöitä".
"Yleensä kiire johtuu töistä ja kotihommista, ja joskus tuntuu että työt menee lasten edelle. Silloin jos vanhemmat eivät ehdi kuunnella, tuntuu siltä, että on itse häiriötekijä. Joudun kysymään saman kysymyksen viisi kertaa ennen kuin saan vastauksen"
"Vanhempien kiireen huomaa siitä, että kun niille kertoo jotain ne vastaa 'joo joo', mutta kysyy jo hetken päästä, että 'mitä sä sanoit'.
"Multa kyllä kysytään mielipiteitä, mutta oikeasti ne asiat on jo päätetty etukäteen"
Olen minäkin sanonut lapsilleni, että "en nyt ehdi lukea tai pelata lautapeliä". Joskus. Aina ei ole myöskään huvittanut. Ottaa sitä Monopolia esille tietäen että peli kestää kaksi tuntia. Olen minäkin sanonut, että "en jaksa nyt kuunnella". Joskus. Olen varmaan myös joskus ohittanut lapsen mielipiteen. Toivon, että lapsillanikin on olo, että vain joskus. Ainakin olen tehnyt elämässäni isoja ratkaisuja, jotta meillä ei olisi kiire. Jotta aikaa olisi. Jotta lapseni kokisivat, että he tulevat kuulluiksi, nähdyiksi ja kohdatuiksi.
Millaisia ajatuksia sinussa herättää artikkelin lauseet?
ps. Myös Maaret Kallio kirjoittaa kiireestä ajatuksia herättävästi "Kaikilla on niin kamala kiire"
Mä en tunnistanut itseäni ja meidän perhettä noista kiire-jutuista yhtään. Sellainen sohiminen ei vaan tuu luonnostaan, mitään linjanvetoja ei olla asian suhteen tehty. Kun mä haen lapset pk:sta, me otetaan vaan iisisti ja ollaan yhdessä. Se, että myös ne tiskit pitää laittaa, on sitä normaalia elämää, mitä pienten myös pitää oppia ymmärtämään. Oon onnekas, että mulla on niin kiva työ ja lyhyet päivät.
VastaaPoistaKuulostaa tosi hyvältä teidän perheessä! Minä kyllä tunnistan noista itseni, varsinkin silloin kun tein täyttä päivää töitä, niin kyllähän se elämä oli täyttä ja tuli useinkin sanottua lapsille, ettei nyt ehdi.
PoistaJa tuntuu, että kiire on aika normi monessa perheessä. Se, että on koko ajan kiire. Iltaisin harrastuksiin, viikonloppuisin harrastuksiin / kylään / kotitöihin. Ei osata ja uskalleta pysähtyä.
Minulla velvollisuudet haukkaavat ison osan päivästä, mutta silti olen varma siitä, että jos lapsilla on jotain tärkeää asiaa, olen aina sille läsnä. Samoin sellaiselle perusyhdessäololle: laitetaan ruokaa yhdessä, syödään, luetaan.
VastaaPoistaNoihin viihdyttämisjuttuihin taas olen nykyisin vähemmän ja vähemmän läsnä sekä halukas. Meillä lapset ovat edelleen persoja aikuisen ajalle ja viihdytykselle, että voisin käyttää lähes kaiken valveillaoloaikani heidän kanssaan puuhasteluun ja siltikin pojat olisivat sitä mieltä, että en ole leikkinyt/ollut heidän kanssaan tarpeeksi. Kun poikia on kolme ja yleensä vielä joku kaverikin, olen sitä mieltä, että arkisin viihteen pitää olla suurimmaksi osaksi lapsien itsensä järjestämää.
Yritän myös olla vetoamatta kiireeseen silloin kun pyyntö on jotain mitä en halua tehdä. Minä en leiki amupumisleikkejä, Monopolya pelaan vain lomilla, fudiksessa en todellakaan mene maaliin jne.
Kuulostaa tosi hyvältä, jos sinulla on aikaa perusyhdessäololle. Meillä pojat enää nykyään aika harvoin kaipaavat ns. viihdytystä. Joskus tykkään ihan oma-aloitteisesti lukea tai pelata pelejä tai tehdä vaikka satuhierontaa, mutta aika harvoin lapset enää pyytävät minua seuraksi. Ikää alkaa pojilla olla jo sen verran, että keksivät itse tekemiset tai sitten ovat kavereitten kanssa.
Poista