Luin Kati-Pupita Mattilan kirjan Lapsen vahvistava kohtaaminen jo kolmatta kertaa. Kati-Pupita Mattila on teologian tohtori ja lääketieteen lisensiaatti.
Kirja "Lapsen vahvistava kohtaaminen" kuvaa lapsen hyvää ja vahvistavaa kohtaamista turvallisen aikuisen kanssa erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä. Keskeisiä teemoja ovat lapsen persoonan kunnioittaminen ja lapsen arvon ymmärtäminen. Erityisen tarkastelutilan kirjassa saa lapsen surun kohtaaminen. Lapsen kohtaaminen on erityistä, sillä lapsuudessa luodaan pohja elämänuskolle ja - rohkeudelle. Lapsi muodostaa käsitystään siitä, minkälainen hän itse on ja minkälaisia muut ihmiset ovat.
Kirja tuo lukijalle arvokkaita ajatuksia lapsen arvosta ja lapsen kunnioittavasta kohtaamisesta. Kirja on hyvä herättelijä ja antaa pohtimisen aihetta. Kuinka minä kohtelen omia lapsiani? Kuinka kohtaan heidät, kuinka arvostan heitä, kuinka osoitan heille huolenpitoa ja rakkautta?
Minua puhututtavia ajatuksia kirjassa ovat olleet
* Vahvistus ei tule vakuuttelusta tai ulkoisesta sanahelinästä. Se tulee toistuvasta kelpaavuuden ja huolenpidon kokemuksista, joita aikuiset voivat välittää lapselle osoittamalla että hänestä huolehtiminen on hyvä asia ja että sitä tehdään mielellään
* Lapsen kohtaaminen arjessa - lapsi tarvitsee hyvää kohtelua koko ajan. Ennen kaikkea tämä toteutuu arjen peruskohtaamisissa. Epäkunnioittava tai vähätteleviä arkikohtaamisia ei korvata elämyksillä tai palkinnoilla. Matka Ruotsin-laivalle ei korvaa arjessa toistuvasti unohtuvaa lapsen nähdyksi tulemisen toivoa
* Lapsi tarvitsee kokemuksen siitä, että hänen ohitseen ei kiirehditä, hänen katsettaan ei vältellä, kun hän tarvitsee huolenpitoa ja aikuisen läsnäoloa
* Lapsen hyvä kohtaaminen kantaa aina sadon. Kun aikuinen kohtaa lapsen kauniisti, kuunnellen ja kunnioittaen, lapsi vahvistuu ja sisäistää arvostavan kohtaamisen merkityksen ja olemuksen. Kasvaessaan hän kylvää tätä ympärilleen.
* Lapsen persoonaa loukkaa ja nujertaa pilkka ja häpeän kylväminen. Lapsen vastustaessa rajojen asettamista aikuinen voi ärsyyntyä ja avuttomana ryhtyä mainitsemaan esimerkiksi kuinka kamala kimittäjä tai tuhma lapsi tämä on. Aikuinen saattaa myös liittää lapsen vastusteluun häpeää toteamalla esimerkiksi että lapsi saisi hävetä itseään, kun ei osaa käyttäytyä ikäänsä vastaavasti. Pilkka ja häpeän tuominen ei koskaan kuulu lapsen vahvistavaan kohtaamiseen.
* Lapsen vaatiminen tottelevaisuuteen kuvaamalla hänen tyhmyyttään, uhkaamalla häntä rangaistuksilla tai asettamalla kuuliaisuuden vanhemman rakkauden ehdoksi, nujertaa lapsen. Silloin lapsesta tulee ehkä taipuisa, mutta hänen ymmärryksensä oman elämän elämisestä ei kehity
* Iva turmelee toistuessaan lapsen rohkeuden ilmaista itseään, ajatuksiaan ja kokemuksiaan
* Lapsi, jota on hoidettu ja kasvatettu arvostaen ja huolta pitäen, juurtuu itseensä ja toisten arvostamiseen ja opettelee vähitellen osoittamaan toisille arvostusta
* Omien tunteiden tunnistaminen ja kohtaamisen oppiminen on lapselle suuri haaste. Lapsi oppii hyväksymään omat tunteensa, jos hänelle tärkeät aikuiset viestivät, että tunteet kuuluvat elämään. Lapsen äänetön kysymys kuuluu: sallitaanko minulle myös ne tunteet, jotka tekevät minusta kenties ärsyttävän tai häiritsevän aikuisen silmissä?
* Turvallinen aikuinen kantaa vastuun tunteistaan ja oloistaan. Hänellä on selkeä ymmärrys siitä, että tunteet, jotka hänessä heräävät, ovat hänen omia tunteitaan silloinkin, kun ne heräävät vuorovaikutuksessa lapsen kanssa. Lapsi ei ole vastuussa aikuisen tunteista, vaan aikuisen on rohjettava kohdata ne itse ja ominaan. Lapsi ei koskaan ole velvollinen muokkaamaan omaa toimintaansa niin, ettei aikuiselle herää tunteita, joita ei oikein kestä ja jotka siksi haluaa torjua.
* Ei ole olemassa erikseen aikuisihmisiä ja lapsi-ihmisiä. On olemassa ihmisiä, jotka ajallaan ovat lapsia ja ajallaan aikuisia.
Tärkeitä ajatuksia, niin tärkeitä. Itse ajattelen, että aikuisen ja lapsen hyvä, kunnioittava vuorovaikutus on ratkaisevassa asemassa lapsen hyvinvoinnille. Minusta on ikävää nähdä kun lapsille tiuskitaan, heille huudetaan ja heitä ivataan - vain siksi että lapset ovat lapsia ja aikuiset katsovat että heillä on oikeus tehdä näin kasvatuksen nimissä.
Lapsen vahvistava kohtaaminen on todella hyvä kirja. Suosittelen!
On kyllä mielenkiintoinen kirja!
VastaaPoistaItsellä tuli heti paha olo siitä, että kuinka vähän ehdin pysähtyä arjessa isojen poikien ääreen ja olla aidosti läsnä. Tuntuu, että arki menee töissä, kodin siivouksessa, pyykkäämisessä, ruuan laitossa ja vauvan hoidossa, sekä hänen tarpeistaan huolehtiminen. Isot pojat ovat kyllä tämän rankan vuoden aikana saaneet ihan liian vähän huomiota minulta. Pitääpä korjata asia! Olen kyllä oppinut itsekin vuoden aikana jotakin, olen paljon pitkäpinnaisempi kuin ennen. En enää edes muista koska on tullut huudettua jotakin. Helpommin asiat saa käsiteltyä puhumalla ja niiden oikeilla nimillä. Olipas herätys tähän rankan arjen keskelle, Kiitos sinulle! Huomenna lupaan ryhdistäytyä ja huomioida lapsiani enemmän kuin aikaisemmin. Pienin ottaa oman osansa kyllä itse, mutta minun pitää ottaa isompien poikien. :)
Hienoa, että sinusta on tullut pitkäpinnaisempi! Ja tärkeä huomio, että isot ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Kun asian tiedostaa, sille pystyy tekemään jotakin. Se on totta, että työarki ja kotihommat vievät monesti valtaosan ajasta ja sinulla on vielä vauvakin siellä hoidettavana. Mutta jokaisella lapselle, myös niille isommille, on tärkeää, että he saavat aikuisen jakamatonta huomiota. Edes silloin tällöin.
PoistaKiitos kirjavinkkauksesta! Tekisi varmasti hyvää lukea tuo kirja. Ajatuksia heräsi jo tästä sinun kirja-arvostelusta! Nyt tämä neljän lapsen äiti yrittää olla tuntematta syyllisyyttä jo eletyistä hetkistä ja valmistautua parempiin kohtaamisiin jatkossa.
VastaaPoistaSuosittelen kirjaa sekä vanhemmille että ammattikasvattajille. Neljän lapsen kanssa varmaan tulee usein hetkiä, että tuntuu että joku lapsi jää kohtaamatta ja tunteet huomioimatta. Pieni syyllisyys on hyväksi, se auttaa parantamaan omaa toimintaa. Mutta vanhempien ei kannata kuitenkaan jäädä liikaa syyllisyyteen vellomaan vaan jatkaa eteenpäin.Ja nimenomaan, kohti parempia kohtaamisia. Ja sitten kun tulee niitä kohtaamisia, jotka eivät ole niin hyviä, niin taas voi ajatella, että tämä on oppimisen paikka ja uusi mahdollisuus parempaan tulee taas pian.
PoistaKiitos viisaista sanoista! Tiedänhän minä tuon itsekin, mutta välillä on hyvä kuulla se muilta.
PoistaVoi pitääpä hommata tuo kirja itselle - tai omille vanhemmille joululahjaksi. Kuulostaa fiksulta.
VastaaPoistaOmassa lapsuudendissani esim. juuri alla olevat kohdat meni väärin päin:
"* Lapsen kohtaaminen arjessa - lapsi tarvitsee hyvää kohtelua koko ajan. Ennen kaikkea tämä toteutuu arjen peruskohtaamisissa. Epäkunnioittava tai vähätteleviä arkikohtaamisia ei korvata elämyksillä tai palkinnoilla. Matka Ruotsin-laivalle ei korvaa arjessa toistuvasti unohtuvaa lapsen nähdyksi tulemisen toivoa.
* Lapsen persoonaa loukkaa ja nujertaa pilkka ja häpeän kylväminen. Lapsen vastustaessa rajojen asettamista aikuinen voi ärsyyntyä ja avuttomana ryhtyä mainitsemaan esimerkiksi kuinka kamala kimittäjä tai tuhma lapsi tämä on. Aikuinen saattaa myös liittää lapsen vastusteluun häpeää toteamalla esimerkiksi että lapsi saisi hävetä itseään, kun ei osaa käyttäytyä ikäänsä vastaavasti. Pilkka ja häpeän tuominen ei koskaan kuulu lapsen vahvistavaan kohtaamiseen.
* Lapsen vaatiminen tottelevaisuuteen kuvaamalla hänen tyhmyyttään, uhkaamalla häntä rangaistuksilla tai asettamalla kuuliaisuuden vanhemman rakkauden ehdoksi, nujertaa lapsen. Silloin lapsesta tulee ehkä taipuisa, mutta hänen ymmärryksensä oman elämän elämisestä ei kehity
* Turvallinen aikuinen kantaa vastuun tunteistaan ja oloistaan. Hänellä on selkeä ymmärrys siitä, että tunteet, jotka hänessä heräävät, ovat hänen omia tunteitaan silloinkin, kun ne heräävät vuorovaikutuksessa lapsen kanssa. Lapsi ei ole vastuussa aikuisen tunteista, vaan aikuisen on rohjettava kohdata ne itse ja ominaan. Lapsi ei koskaan ole velvollinen muokkaamaan omaa toimintaansa niin, ettei aikuiselle herää tunteita, joita ei oikein kestä ja jotka siksi haluaa torjua."
Suosittelen kirjaa. Kirjan ote on hyvin lasta kunnioittava.
PoistaKyllä omassa lapsuudenkodissanikin moni asia meni juuri nurinpäin. Vanhempani kasvattivat niillä tiedoilla ja taidoilla, joita heillä oli ja jotka oli myös yleisiä siinä ajassa. Nyt tiedetään enemmän asioista ja itse haluan toimia täysin toisin omien lasten kanssa. Joskus meinaa selkärangasta tulla niitä lapsuudenkotini tapoja, mutta saan napattua itseni kiinni aika nopeasti, pyydettyä anteeksi ja toimittua toisin.
Oih.. juurikin noin. Tuota lukiessa toki on pisto omassa sydämessänikin. Kyllä minän sorrun, olenko itse sen kummempi? Mutta kyllä minä olen.. yritän toimia toisin, en kiellä tapahtunutta, omia tunteita, en syytä niistä lapsia, osaan pyytää anteeksi, koitan katkaista kierteen.
PoistaVarmaan jokainen vanhempi joskus toimii tyhmästi, ihan toisin kuin ajattelee. Väsyneinä hetkinä. Kiireisinä hetkinä. Minusta oleellista on se, että tiedostaa tilanteen ja osaa jatkossa toimia toisin. Täydellisiä vanhempia ei ole eikä kuulukaan olla. Hyvää vanhemmuutta on se, että pystyy ottamaan vastuun omasta toiminnastaan ja pyytämään anteeksi lapseltaan. Ja se, että pääasiassa pystyy toimimaan toisin. Aina ei jaksa eikä pysty ja se on vain ja ainoastaan inhimillistä.
Poista