lauantai 30. heinäkuuta 2016

Mikä on lomalla tärkeintä?




Luin muutama päivä sitten Meidän Perhe -lehden päätoimittajan kirjoituksen ja nyökkäilin. Parasta perheen lomamatkalla oli se, minkä olisi voinut tehdä kotonakin - koko perheen yhteinen uimareissu. Tyttö oli koko kevään pyytänyt äitiään uimaan, mutta äiti oli keksinyt milloin mitäkin verukkeita. Lomalla perhe sitten ehti uimaan yhdessä. Kivointa ei ollutkaan se, että perhe oli ulkomailla kahdessakin eri maassa vaan se, että he kävivät uimassa yhdessä. Pieni voi olla lapselle suurta.

Aikuiset ajattelevat, että lapset tarvitsevat hienoja ja kalliita matkoja viihtyäkseen ja kehittyäkseen, saadakseen arvokkaita kokemuksia ja ties mitä. Lapsille usein taas riittää aivan tavalliset asiat. Tästä sain oivalluksen jo aikana ennen omia lapsiani. Ohjasin muutamana kesänä seikkailuleikkikenttätoimintaa eri leikkikentillä Mikkelissä. Järjestimme erilaisia ohjattuja seikkailuja leikkikentällä ja sen lähiympäristössä. Viimeisenä seikkailuleikkikenttäpäivänä lapset piirsivät, mikä oli ollut kivointa viikossa. Yksi tyttö piirsi viikon kivoimmaksi jutuksi koiran, joka oli yhtenä päivänä kulkenut leikkikentän ohitse. Muistan ajatelleeni, että "ahaa, aina kivoin juttu ei siis olekaan se järjestetty toiminta, jonka aikuinen on ajatellut kivaksi ja kehittäväksi vaan se voi olla jotain ihan muuta. Aikuisen mielestä vähäpätöistä, mutta lapselle ihanaa ja tärkeää".


Viime kesänä kävimme Berliinissä, Mikkelissä ja pojat kävivät Tampereella. Ja kävimme myös entisten naapureidemme luona Kotkassa. Ja minkä asian lapset nostivat kesän kohokohdaksi? Sen, kun olimme Kotkassa ja he kävivät seikkailemassa metsässä ja maalasivat kasvonsa mustikalla. Muutaman vuoden takaa muistan Tukholman reissumme, jossa kahden päivän ajan kiertelimme useassa eri kohteessa (Junibacken, Vasa-museo ja Tekniikan museo). Lapsista kaikkein kivointa oli pelata laivalla pleikkaa. Sitä he olisivat voineet tehdä naapurissakin.

Uskon, että moni lapsi pitää tärkeimpänä asiana lomalla sitä, että perhe on yhdessä. Sitä, että on aikaa. Sitä, ettei ole kiirettä. Sitä, että aikuinen ehtii paneutua lapseen ja olla hänen ajatustensa äärellä. Sitä, että aikuinen ehtii katsoa sitä muurahaista, joka kiehtoo lasta ja jota lapsi jaksaa tuijottaa pitkät ajat. Tärkeää on se, ettei loma ole suorittamista. Lapsikin tarvitsee lomalla luppoaikaa ja myös tylsyyttä. Itse ajattelen, että tylsyys on hyväksi. Ajattelen myös, että vähemmän on enemmän. Jos kesä on täyteen viritetty erilaisia retkiä, matkoja ja kohteita, mikään niistä ei tunnu erityisen arvokkaalta mielessä. Mutta kun on käyty parissa-kolmessa kohteessa, ne jäävät enemmän lapsen mieleen. Ja sitten jää aikaa myös niille mustikkanaamoille, muurahaisille ja leikkipuiston ohi kulkeville koirille.



Meidän perheen hyvään lomakonseptiin on jo useamman vuoden ajan kuulunut koko perheen yhteinen lomamatka ulkomaille. Matkan optimaalinen pituus on 4-5 päivää, enempää ei lapset jaksa (ja tulee koti-ikävä; jopa Legolandissa tuli mieleen koti-ikävä!) ja myöskään puutarha ei voi olla ilman hoitoa pidempään. Sen lisäksi käymme Suomessa pari reissua, toinen reissuista on aina kotiseudulleni Mikkeliin. Minä käyn lasten kanssa pari päivää jossakin, jotta mies saa omaa aikaa ja mies puolestaan käy lasten kanssa parin päivän reissun, jotta minä saan omaa aikaa. Esikoiselle on tärkeää, että lomalla ollaan myös tarpeeksi kotona. Hän on kotikissa, tykkää olla kotona ja lukea kirjoja. Kuopus taas tykkää olla kavereitten kanssa ja hänellekin on tärkeää, ettei olla liian paljon reissussa - jotta saa olla aamusta iltaan omien kavereittensa kanssa. Meidän perheelle lomalla on tärkeää yhteisen ajan lisäksi myös jokaisen tarpeet ja oma aika. Näin lomasta tulee paras mahdollinen.

Mikä on teidän perheelle lomalla tärkeintä?

* Kuvat ovat parin viikon takaa kesän toiselta Mikkelin reissultamme, tivolista ja keilahallista.

8 kommenttia:

  1. Olen tästä samaa mieltä: tylsyys on tärkeää. Me olemme suurimman osan lomasta kotona emmekä tee mitään erikoista. Käymme lähimetsässä poimimassa sieniä ja mustikoita, valvomme myöhään ja katsomme perhe-elokuvia, leivomme ja olemme jouten. Teemme kuitenkin aina pari reissua joka kesä. Tämä ei johdu siitä, että me aikuiset ajattelisimme matkojen olevan tärkeitä lapsille, vaan siitä että etenkin minä kaipaan reissuja ja muita maisemia. Meillä ei ole kesämökkiä (eikä tule!) ja olemme melkoisia kotihiiriä kaikki. Kesällä on aikaa matkustaa muihin maisemiin. Lapsille suurimpia elämyksiä tuovat pienet asiat: hylkeiden bongaaminen tai laivan hytti. Meille aikuisille, minulle ainakin, sitten muut asiat.

    Parasta lomassa on se, että ollaan koko perhe yhdessä ja ettei kenelläkään ole kiirettä. Ja se, että reissun jälkeen on niin ihana palata kotiin. Koti näyttää erilaiselta ja niin omalta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan samoja ajatuksia. Minä kaipaan itse niitä muutamaa reissua kesään, jotta pääsen irti arjesta. Mies taas ei niinkään kaipaisi mitään reissuja. Tämä ehkä johtuu siitä, että hänellä on jonkin verran työmatkoja ja hän saa näin matkailla ympäri maailmaa.

      Meilläkään ei ole kesämökkiä eikä tule. Sekä minulla että miehellä on samanlaiset muistot lapsuuden kesistä, jolloin ollaan oltu mökillä koko loma (ja itse asiassa joka ainut viikonloppu toukokuusta syyskuun lopulle) ja siitä on paljon hyviä muistoja, mutta myös sellaisia muistoja, ettei me haluta mökkiä. Mutta oma piha, puutarha ja kasvimaa on tärkeä ja siksi meillä on omakotitalo.

      Poista
  2. Minusta lomaan kuuluu joutilaisuus olennaisena osana :) Minulle se toteutuu parhaiten kotiympyröiden ulkopuolella. Meillä on ollut mahdollisuus käyttää vapaasti miehen vanhempien mökkiä ja olla siellä oman perheen kesken. Mummolassa on myös järvi ja rantasauna, mutta siellä joutuu sovittamaan elämänsä yhteen muiden kanssa ja minulle tuntuu olevan olennaista se, että saan kulkea samassa yöpaidassa päivin öin ja syödä aamiaista klo 11.

    Minulle matkat ovat tärkeitä, veri vetää reissuun. Himoitsen yhtä lailla kotimaisia ja ulkomaisia kohteita. Aika usein päädymme ulkomaan kohteeseen säiden takia. Voi kuinka haluaisin viikoksi Kolille, mutta pettymys olisi kaikille ihan hirveä, jos koko viikon sataisi ja loma menisi mökissä tapellen. En usko, että vielä tässä vaiheessa (tai välttämättä ikinä) matkat olisi lapsille erityisen tärkeitä. Toki niissä on ollut ripaus lasten mielestä luksusta eli reilusti pizzaa, jäätelöä ja kivoja uimapaikkoja. Ihan saman voi tarjota Leppävaaran maauimalalla ja Sellon sapuskoilla. Toisaalta kyllä huomaan lapsistani sen, että uudet paikat ruokkivat uteliaisuutta maailmaa kohtaan. Meillä 11v on kiinnostunut ruuasta "maistellaan jotain paikallista". Pojalla on niin tarkka makuaisti, että hän usein erottaa poikkeavuudet maustamisessa. Kuopus taas on yllättänyt meidät olemalla varsinainen numerotietoimuri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joutilaisuus on ihanaa. Minä olen harrastanut sitä tänä kesänä erityisen paljon. Olen maannut ulkona viltin päällä ja lukenut ja lukenut. Monesti esikoinen on ollut siinä vieressä lukemassa - ja aktiivisuutta kaipaava kuopus juossut kavereidensa kanssa sitten kaiket päivät.

      Minä olen saanut yliannostuksen mökkeilyä lapsena ja nuorena, joten mökkeily on meille aika lailla asia, mitä me vältellään....

      Meidän pojat eivät harmikseni ole olleet innostuneita paikallisista mauista. Monesti he etsivät jotain massaravintolaruokaa, oli sitten kohde mikä tahansa. Nytkin Virossa syötiin aika usein Hesburgerin soijatortilloja.

      Poista
  3. Meidän 8-vee poitsun mielestä lomalla pitää päästä uimaan ja viettämään aikaa kavereiden kanssa. Molemmat toiveet ovat toteutuneet :) Lisäksi hän halusi päästä Lintsille - sillä Hgin reissulla käytiin myös pyörähtämässä yksi yö Tallinnassa. Meidän kesään kuuluu myös mummolareissut reilun 300 km:n päähän - sieltä löytyy kaikkien sukulaisten lisäksi pojan paras kaveri. Tänä kesänä mummolareissuja tullee pojalle kolme (yksi vielä edessäpäin), yhteensä reilut 2 viikkoa. Meillä on syksystä kevääseen viikot ja viikonloput aika täynnä pojan harrastuksia ja pelireissuja on viikoittain, joten kesällä on kiva olla kotonakin välillä. Mökkeily ei ole meidän juttu, vaikka isovanhempien mökki olisikin käytettävissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uiminen ja kaverien kanssa oleminen ovat monille lapsille niitä lempijuttuja - nämä olivat itselle myös tärkeitä asioita lapsena ja nuorena.

      Meillä ei ole lapsilla paljoa sitovia harrastuksia, mutta itselläni on monesti viikonloppuisin ollut töitä ja koulutuksia ja näin tulee tulevana syksynä myös olemaan.

      Meilläkin olisi äitini mökki käytettävissä. Joskus ollaan käyty siellä päiväseltään, mutta tänä kesänä ei käyty ollenkaan.

      Poista
  4. Juuri olin itsekin kirjoittelemassa tästä samasta aiheesta :) Laitoin linkin blogiisi, onhan ok?! Eli samoilla linjoilla: yhdessäolo on tärkeintä, ja lapset tykkäävät tehdä ihan tavallisia juttuja yhdessä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, lapset tykkäävät tosi tavallisista jutuista. Ja toki saat linkittää blogini, kiitos siitä!

      Poista

Kommentit ilahduttavat aina!