perjantai 20. toukokuuta 2016

Koulumaailma tänä päivänä



Olen tässä mietiskellyt koulumaailman muutosta omista kouluajoistani tähän päivään. Paljon on positiivista tapahtunut. Minä osasin lukea koulun aloittaessani. Ja mitä jouduin koulussa tekemään? Jouduin opettelemaan tavaamista ja lukemista muiden kanssa. Vaikka osasin jo. Paitsi se tavaaminen tuntui hankalalta, kun osasin jo lukea. Meillä molemmat pojat ovat osanneet lukea kouluun mennessään ja he ovat edenneet sitten omissa taidoissaan eteenpäin, heidän ei ole tarvinnut edetä niiden ehdoilla, jotka eivät vielä osaa lukea. Näin on ollut muissakin aineissa. Esikko on varsinainen superlahjakkuus matematiikassa. Kun tunnin teema on käsitelty ja hän on laskenut nopeasti sen päivän laskut, hän saa tehdä lisätehtäviä, jotka hänellä tällä hetkellä ovat lukion matematiikan tehtäviä (kyseessä siis kuudesluokkalainen poika).

Kun olin itse alakoulussa, oppiminen oli kovin yksinäistä puuhaa, ainakin siinä pienessä kyläkoulussa, jossa kävin. Ei ollut ryhmätöitä eikä yhteisiä keskusteluja teemaan liittyen. Nyt ainakin omien lasteni koulussa on tehty ryhmätöitä ja erilaisia projekteja jo ekaluokalta lähtien. Samoin esitelmiä ovat pitäneet jo ihan ekalta luokalta lähtien. Näin kynnys esiintymiseen ei ole ollenkaan niin suuri kuin minulla, jolla eka esitelmä oli ehkä joskus yläkoulussa. Minulle oli ihan kauhistus laulukokeet koko luokan edessä. Kerran sain itselleni kuumeen ihan vain olemalla niin jännittynyt laulukokeesta. Pääsin lähtemään kotiin. Olen vasta aikuisena ja aloittaessani luennointia päässyt eroon kamalasta esiintymispelostani.


Siinä missä minä istuin pulpetissa ja niin kaikki muutkin (ja nimenomaan piti istua hiljaa - vitos- ja kutosluokkieni ope hermostui heti, jos joku vähän vääntelehti tuolilla), omien lasteni koulussa on erilaisia mahdollisuuksia olla tunnila. On säkkituoleja, terapiapalloja ja muita erilaisia mahdollisuuksia tavallisen tuoli-pulpetti-systeemin lisäksi. Lasteni koulussa on myös tabletit käytössä ja jopa älylattioita. Koulun eri tilat on sisustettu oppimisympäristöiksi, joissa kannustetaan esimerkiksi liikuntaan. Minun kouluaikanani ei missään tapauksessa saanut juosta tai hyppiä käytävillä.

Kieltenopetus näyttää myös menneen positiiviseen suuntaan. Itse muistan sanojen ja kieliopin pänttäämisen. Nyt lapset lähtevät heti keskustelemaan kielellä, mikä on ihan loistava juttu. Pitkä kakkoskieli on mahdollista valita jo alakoulussa, esikoinen on lukenut ranskaa jo neloselta lähtien. Kuopus olisi halunnut alkaa lukea saksaa, mutta se ryhmä ei valitettavasti toteutunut liian vähäisen hakijamäärän vuoksi. Jatkossa myös ruotsia opiskellaan jo kutoselta lähtien, sen hyödyllisyyttä en itse koe niin suurena kylläkään....

On kouluja, joissa lapsille opetetaan mindfulnessia ja tunnetaitoja. Miten mahtavaa onkaan, että jo pienestä pitäen erilaiset tunnetaidot ja elämäntaidot tulevat tutuiksi. Tätä toivon myös lisää koulumaailmaan.

Vanhemmat osallistuvat aktiivisesti koulunkäyntiin. On vanhempainiltoja ja vartteja, kodin ja koulun yhteistyöpäiviä, vanhempainyhdistystoimintaa.


Paljon on hyvää tapahtunut, ehkä jotain huonompaakin? Itse en nyt keksi mitään, mutta ehkä jollakin on mielipiteitä tähänkin suuntaan. Joku ehkä ajattelee, että koulussa pitäisi olla enemmän "kuria" ja kunnioitusta opettajia kohtaan. Joku ehkä miettii, että onko koulusta tullut viihdytyslaitos älylattioineen ja useine valinnaiskursseineen. Itse näen, että tämän päivän koulu kasvattaa oppilaita, jotka osaavat itse hankkia tietoa, jotka osaavat esiintyä ja keskustella ja ottaa laajoja kokonaisuuksia haltuun.

Jotain on samaakin. Suvivirsi lauletaan taas parin viikon päästä. Koululaisten on aika kirmata pitkälle kesälomalle.

Millaisia muutoksia itse näet omasta kouluajastasi tähän päivään? Laitettakoon tähän vielä se, että itse olen käynyt kouluni Mikkelissä ja erityisesti ala-asteaikani pienessä kyläkoulussa oli jotain todella aataminaikaista.

ps. kuten huomaatte, postauksen valokuvat eivät liity koulumaailmaan vaan kuvasin kotipihamme kukkaloistoa

10 kommenttia:

  1. Mielenkiinnolla luin tämän postauksen. Omat lapseni ovat Steinerkoulussa ja itse olen käynyt peruskoulun. En siis pysty samalla tavalla vertaamaan kuin sinä. Ehdottomasti olen paljon tyytyväisempi poikien tähän astiseen koulutiehen (2 ja 3lk) kuin omaani. Mukavaa viikonloppua! Ja nuo älylaitteet ym. koulussa eivät saa minulta pisteitä. Niitä ehtii käyttämään vapaa-aikanakin ihan riittävästi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole tiennytkään,että lapsesi ovat Steinerkoulussa. Olisi mukavaa kuulla kokemuksiasi Steinerista. Miten se eroaa normaalista peruskoulusta?

      Minäkin pelkäsin, että kun tabletit tulivat kouluun, että syrjäyttääkö ne kaikki normaalit oppikirjat ja kirjat ylipäänsä, mutta ainakin omien lasteni koulussa niillä on tehty lähinnä tiedonhakuja, ryhmätöitä yms. eivätkä ne ole jatkuvassa käytössä.

      Poista
  2. kiva kirjoitus ja hyvää pohditaa jälleen. :)

    Minusta on ihanaa kun meidän koululaiset viihtyy koulussa! Mutta täytyy sanoa että opettaja kohtaisesti meininki voi olla samassakin koulussa HYVIN erilaista. Meillä koululaisilla (3.- ja 5.- luokkaisilla) taitaa olla juuri ne 600 oppilaan koulunsa ääripäät..
    Eli toinen vanhempi perinteistä kuria ja järjestystä suosiva lady, toinen nettiä ja oppilaiden innostusta, flow-tilaa ja keskustelua tyyliltään hyödyntävä.
    Meillä siis useinkin on ihan ruokapöydässä keskustelun aiheena perheen kanssa nämä erilaiset opetus- ja oppimistyylit ja ja niiden hyvät puolet, miksi niin toimitaan.
    (koitetaan toki aina lapsille puhua positiivisesti opettajasta ja oppimisesta tyylistä riippumatta)
    Puolensa molemmissa.

    Moderit opetusvälineet ovat käytössä molemmilla ja ne selkeästi motivoivat tiedonhakuun ja luovuuteen oppimisessa.
    Toisaalta, itse toivoisin että oppilaat kirjoittaisivat vielä ihan oikeita käsin kirjoitettuja aineita ja esitelmiä, nyt mennään jo pitkälti pilvipalvelussa palautettavilla teksteillä.
    Nykyaikaa toki sekin, ehkä olen vain vanha jäärä. ;)

    Kevätjuhlassa laulettiin hirmuisen mukaansatempaava koululaisten kuoron ja bändin vetämä Varrella virran -yhteislaulu. Pikagallupilla olin ainoa vanhemmista joka jäi kaipaamaan Suvivirttä.

    Kotona on älylaitteille koodit ja kännyköissä päivittäiset aikarajoitukset Screen Timen kautta, eli tähtäys on siihen että kotona sitä "turhaa peliaikaa" on hyvin niukasti ja koulussa opetellaan miten noita laitteita käytetään hyödyllisesti ja järkevästi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on ollut esikoisella kolme eri opettajaa ja kuopuksella yksi ja sama ykkösestä alkaen, mutta kaikilla opetusmenetelmät ovat olleet hyvin monimuotoisia ja oppilaita aktivoivia.

      Minäkin toivon vielä perinteisiä käsinkirjoitettuja esitelmiä ja näin lasteni koulussa on ainakin vielä toistaiseksi ollut.

      Minulle Suvivirsi kuuluu kevätjuhlaan ja lasteni koulussa se on vielä laulettu joka kevät ja toivon, että se pysyy ohjelmistossa.

      Poista
  3. Jotain omasta ajattelumaailmastani kertoo se, että odotin otsikon perusteellla vuodatusta koulumaailman huonoudesta! Mutta tämä oli kiva teksti ja todella toivoisin, että ihmiset huomaisivat sen kaiken hyvän, mitä kouluissa tapahtuu. Juuri se aataminaikuisuuden poisjäänti on mielestäni hyvä! Vaikka täytyy kyllä todeta, että kun pidin tunteja luokassa, jossa ei ollut mitään muuta välinettä kuin piirtoheitin, niin oppilaat keskittyivät ja kuuntelivat ja pärjäsivät paremmin kuin toisella koululla olevat ryhmät, joille opetin samat asiat kaikenmaailman hienojen datavälineiden ja interaktiivisten tehtävien avulla.

    Nykykoulut ovat monipuolisia ja tarjoavat yksilöllistä opetusta ja se, mitä toivon todella, on se, että päättäjät eivät enää leikkaisi resursseista. Koska suurin osa ongelmista johtuu vähäisistä resursseista eikä niistä ole enää varaa tinkiä, kyseessä on kuitenkin koko yhteiskunnan tulevaisuus.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, minua naurattaa se, että otsiko perusteella odotit vuodatusta koulumaailman huonoudesta. Kuten tekstissä kerroinkin, minä näen lähes vain ja ainoastaan positiivista.

      Luulen, että oppilaissa on tapahtunut sellaista muutosta, että kaikkien keskittymiskyky ei ole paras mahdollinen. Sen huomaan jo omissa, pienempien lasten ryhmissäni.

      Kyllä minäkin toivon, ettei koulumaailman resursseja enää leikattaisi. Varmaan nyt mennään jo monessa suhteessa äärirajoilla. Lasteni koulu on päässyt moneen projektiin mukaan ja sen myötä on tullut rahoitusta esim. tabletteihin, älylattioihin ja liikkuva koulu - hankkeisiin.

      Poista
  4. Nykykoulu muutoksineen on ihan parasta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä! On mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan koulumaailma jatkossa kehittyy.

      Poista
  5. Kiitos mahtavasta kirjoituksesta, odotin myös vuodatusta koulun huonoudesta tänä päivänä :D Näinhän se on. Toimintatapojen ja koulumaailman on pakko muuttua ajan myötä. Lapset ja maailma muuttuu. Itse en osaa sanoa onko nuo tablettien saapuminen kouluun hyvä vai huono asia. Joillakin ei pääse kotona ollenkaan tutustumaan tähän tieteen ihmeelliseen maailmaan ja joillakin sen käyttö on jo muutenkin liiallista. Tosin, koulussa varmasti tehdään asioita tableteilla jotka oikeasti opettavat ja antavat lapselle tulevaisuudessa tarvittavaa tietoutta.

    Kuri oli minun lapsuudessani paljon parempi kuin tänä päivänä ja toivoisinkin, että tänä päivänä olisi enemmän keinoja pitää kuria. Riippuu niin koulusta kuinka siellä suhtaudutaan kuriin ja koulukiusaamiseen, mutta ainakin itse olen erittäin tyytyväinen, että omat lapseni pääsevät kasvamaan keskikokoisessa koulussa jossa lapset saavat olla lapsia turvallisten aikuisten valvovan silmän alla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin omien lasteni koulussa tabletit ovat olleet vielä toistaiseksi suht vähäisessä käytössä. Lähinnän tiedonhakua ja joitain ryhmäjuttuja ovat tehneet tableteilla. Ja oppimispelejä ilmeisesti myös.

      Lasteni alakoulu on ollut ihan huippu, tuntuukin tosi haikealta kun esikoinen siirtyy yläkouluun enkä tunne sitä koulua ja sen toimintatapoja ollenkaan.

      Poista

Kommentit ilahduttavat aina!