Sain arvostelukappaleeksi Elina Kauppilan kirjan "Kamalan ihana päivä. Lasten mindfulness". Kamalan ihana päivä on kaksiosainen kirja. Kirjassa on ensin tarina Meinistä, joka on temperamenttinen pieni ihminen. Meini ja hänen vanhempansa heräävät päivään, jossa aamiainen ei maistu, pukeminen hirvittää ja tavaroita menee rikki. Tunteet räiskyvät päivänä aikana, mutta päivä päättyy kuitenkin ihanasti yhteiseen satuhierontahetkeen sängyssä. Päivän päätteeksi äiti voi sanoa: "Kiitos, kulta, ihanasta päivästä". Miten päivän haastavista tilanteista selvittiin?
Tarinassa Meinin äiti sanoittaa hienosti Meinin tunteita. Hän on empaattinen ja todella kärsivällinen. Hän osaa ohjata Meinin huomiota pahasta puurosta aistikokemuksiin ja Meini huomaakin haluavansa syödä puuroa, jos hän ei ajattele jäätelöä. Kiukun hetkellä äiti osaa kysyä, onko heillä kiukkueläin kylässä ja mitenkähän sen kiukkueläimen saisi lähtemään pois. Pukemistilanteessa Meinin kädet luikertelevat hihankoloihin kuin käärmeet. Harmin hetkellä äiti sanoo, että saa harmittaa ja saa olla vihainen. Illalla äiti ja Meini miettivät yhdessä viisi ihanaa ja kiitollisuutta tuovaa asiaa päivästä. Vaikka päivän aikana on sattunut monta itkua ja harmia tuovaa tilannetta, Meini löytää lukuisan määrän kiitollisuuden aiheita päivästä. Ilta päättyy satuhierontaan. Jo tarina sinällään antaa paljon hyviä toimintamalleja lapsiperhearkeen.
Kirjan tarinaa lukiessa huomaa, että Elina on vuorovaikutuskouluttaja. Tarinassa yhdistyvät hienosti vuorovaikutustaidot, tunteiden sanoittaminen ja myös mindfulnessin maailma. Kirjan johdannossa on lyhyesti tietoa tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehittymisestä ja merkityksestä. Johdanto antaa hyvää teoriatietoa tarinaan ja harjoituksiin.
Kirjan toinen osa sisältää mindfulness-harjoituksia yhdessä lapsen kanssa tehtäviksi. Mindfulness-harjoitukset liittyvät esimerkiksi aistikokemuksiin (esim. värit, tuoksut, äänet, vieras esine, maistaminen, taikahajut), hengittämiseen (esim. kellohengitys, aaltohengitys, saippuakuplat), kiitollisuuteen (esim. kiitollisuusharjoitus, onnen rasia) ja kehokokemuksiin (esim. karhun herääminen, magneettikeho). Harjoitukset on selitetty hyvin ja ne sopivat lasten maailmaan. Itse olen kokeillut muutamaa harjoitusta Lasten Tunnetaito - ohjaajaopintoihini kuuluvassa tunnetaitojen harjoitteluryhmässä.
Olen käynyt molempien lasteni kanssa Elinan Lasten mindfulness-kurssilla (kuopuksen kanssa käymästäni kurssikerrasta kirjoitin blogikirjoituksen
Lasten mindfulness-kurssilla) ja pojistani oli hauska etsiä kirjasta niitä harjoituksia, joita tehtiin heidän kurssikerroillaan.
Minulle kirja tulee erityisesti työkäyttöön. Luin tarinan myös omille lapsilleni (kohta 13 v ja kohta 11 v), mutta he ovat jo vähän yli-ikäisiä kirjan tarinaan. Esikoisen mielestä kirjan tarina oli vähän epärealistinen, hän on sitä mieltä, ettei kukaan lapsi voi oikeesti "rageta" niin monta kertaa päivän aikana kuin Meini. Kuopus pohti lähinnä, onko Meini tytön vai pojan nimi.
Kiva kirja, lämpimät suosittelut sekä pienten lasten vanhemmille että lasten parissa työtä tekeville!
ps. Muistuttelen blogissani menossa olevasta kivasta Väpä Sorsa - lastenkirjan arvonnasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ilahduttavat aina!