Minä olen yrittäjä. Olen nyt reilun vuoden verran tehnyt töitä oman yritykseni kautta. Minulta moni kysyi viime kesänä, miten pystyt pitämään kesälomaa. Eihän yrittäjä voi lomailla. Heitin aina vastakysymyksen, miksei voi? Suomessa on pitkälti käsitys, että yrittäjän pitää tehdä koko ajan töitä, suunnilleen yötä päivää ja olla koko ajan tavoitettavissa. Minä olen perustanut yrityksen toisenlaisista lähtökohdista. Olen perustanut yrityksen, jotta voin tehdä lyhyempää työpäivää, pitää pitkät lomat ja jotta voin downshiftata.
Miten tämä onnistuu? Ehkä yksi lähtökohta on se, että olen ollut sosiaali/terveysalalla töissä ja palkkani on aina ollut huono. Olen siis jo vuosia tottunut siihen, ettei minun palkkani yllä lähellekään keskitasoa. Olen tottunut siihen, että pärjään pienillä tuloilla ja rahaa on jäänyt silti myös säästöön. Olemme maksaneet esimerkiksi asuntolainamme vauhdilla, paljon nopeammin kuin mitä maksusuunnitelma oli. Molempien lasten kanssa sain minimiäitiyspäivärahaa, koska olin opiskelija saadessani esikoisen. Pärjäsimme hyvin pikkulapsiajat taloudellisesti. Ei meillä toki uusia vaunuja tai mitään hienouksia ollut. Maito tuli rinnoista, kestovaipat oli käytössä ja kirppareilta haalittiin vaatteet ja muut kamat.
Meillä on mieheni kanssa elämänarvot, jotka eivät korosta kuluttamista. Luulen, että elämme hyvin säästeliäästi verrattuna moneen muuhun perheeseen. Minä en ole ikinä ollut esimerkiksi merkkilaukkujen, kenkien tai vaatteiden perään. Saati sitten mieheni. Emme ole koskaan viettäneet viikonloppuisin perheaikaa kauppakeskuksissa kierrellen ja heräteostoksia tehden. Suosin kierrättämistä ja kirpputoreja. Silti en koe, että elämänlaatumme olisi huono. Asumme omakotitalossa rauhallisella pientaloalueella ja olemme pystyneet tarjoamaan lapsille harrastuksia ja elokuva- ja teatterielämyksiä.
Yrittäjyydessä tasapainoilen sen kanssa, mikä on sopiva tapa tehdä työtä, jotta jää aikaa myös itselle ja perheelle. Olen paljon miettinyt hinnoittelua ja järkeviä työtapoja (esimerkiksi yksilötyön, ryhmien ja luentojen suhdetta). Minulla on ollut ilo saada jonkin verran myös ns. asiantuntijatyötä (luennot, koulutukset), joista pystyn laskuttamaan huomattavasti enemmän kuin normaalista asiakastyöstä. Minulla on ollut onni löytää upeita yhteistyökumppaneita, joiden kautta kurssien ja luentojen markkinointi on ollut helppoa. Tosin olen itse tehnyt koko ajan aktiivisesti töitä näiden yhteistyökumppaneiden löytämiseksi ja saamiseksi, eivät ne ihan tuosta vaan ole eteeni tupsahtaneet. Jatkossa minulla on myös suunnitteilla verkkokursseja ja e-kirjoja, joista pystyn saamaan tuloja ilman että olen fyysisesti läsnä jokaiselle asiakkaalle.
Yrittäjänä haluan tehdä töitä hyvinvoinnistani käsin. Olen tietoisesta muuttanut työtapojani sellaisiksi, etten tee viikonloppuisin enkä iltaisin töitä tietokoneen ääressä vastaten vaikkapa asiakasmeileihin. Olen automatisoinut yritykseni maksuliikenteen ja näin minulla ei mene aikaa esim. laskujen tekemiseen.
Välillä on kiireisimpiä jaksoja, kuten nyt alkusyksystä, kun kaikki ryhmäni käynnistyvät suunnilleen samaan aikaan. Kiireenkin keskellä voin hyvin, koska minulla tosi harvoin on töitä enemmän kuin 5 tuntia päivässä. Minun ei koskaan tarvitse herätä ennen kukonpieraisua ja olen iltapäivisin ajoissa kotona. Tai saatan olla päivän kotona ja illalla ohjaan muutaman liikuntaryhmän.
Tällä hetkellä nykyisellä työmäärälläni (noin 4- 5 tuntia päivässä asiakastyötä ja monesti perjantait vapaita) pääsen samoihin työtuloihin kuin tekemällä 7.30-16 työtä (jep, edellisessä työssäni oli keskellä päivää puolen tunnin palkaton ruokatauko). Voin paljon paremmin kuin entisessä työssäni ja nautin työstäni aivan eri tavoin. Ja miten mahtavaa onkaan olla keskellä kirkasta päivää lounaalla yrittäjäystävien kanssa ja lähteä siitä kävelemään Hakaniemen torille. Tai käydä luennolla, work shopissa tai vaikkapa vyöhyketerapiassa päivällä tietäen, että tämä ei mitenkään olisi ollut mahdollista entisessä työssäni.
Ja samalla tiedän, että Suomessa kaatuu yrityksiä koko ajan tai yrittäjä elää täysin ilman tuloja. Minä olen kuitenkin onnistunut luomaan palvelukonseptin, jolla pystyn elämään ja nauttimaan siitä, mitä teen. Minä koen downshiftaavani yrittäjänä.
Ihanasti suhtaudut elämään. Ja ihanalta teidän elämänne kuulostaa. Ei se ole ne suuretb tulot vaan pienet menot. Mekin elelemme aika pienesti. Itse en ensi vuonna saa mitään tuloja, kun kotihoidontuki päättyy ja sitten elämme mieheni palkalla. Emme ehkä pääse ulkomaille, kutennmonet ystävät, mutta elämme ihan onnellista elämää. Toki joskus huolettaa, miten kaikki onnistuu, mutta niin kainkakki joskus. Ihanaa iltaa sinulle, Heli.
VastaaPoistaNiinpä, ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Näin se on ollut meillä aina. Uskon, että teilläkin kaikki menee hyvin. Itsekin pelkäsi paljon kun irtisanouduin vakituisesta työsuhteesta että miten pärjäämme taloudellisesti. Mutta asiat ovat loksahtaneet paikoilleen juuri kuten niiden on pitänytkin mennä.
PoistaHienoa, että yrittäjyys on kohdallasi alkanut toimimaan noin hyvin ja et ole kokenut tulojen romahdusta.
VastaaPoistaMinulla on ollut ilo saada tehdä heti yritystoiminnan alusta alkaen laskutettavia töitä. Toki en tuloilla juhli, mutta kun ei se vertailukohtakaan kovin iso ole, niin mitään romahdusta ei ole tapahtunut. Jollekin toisella vuosi vastaavilla tuloilla olisi voinut olla surkea vuosi, minulle ihan ok.
PoistaNiin hienoa kuulla että yrittäjyys on kohdallasi mennyt näin hyvin! Asenne on kohdallaan ja kirjoitus sisälsi jälleen hyvää puhdintaa asioista.
VastaaPoistaKiitos! Asennetta tässä on tarvittu, välillä positiivisuus on ollut hukassa, mutta aina se jostain löytyy.
PoistaOmalla kohdallani juuri rajojen laittaminen työn teolle on se haastava juttu. Olin keväällä puhki, kun en osannut pitää vapaata. Taidan olla sitä sorttia, että kaikki pitää oppia kantapään kautta. Onneksi tuntuu, että jatkossa osaan taas pitää paremmin huolta vapaiden pitämisestä ja omasta jaksamisesta.
VastaaPoistaMinulla on ollut sama juttu. Ja minäkin olin keväällä väsynyt ja siksi kesäloman aikana lähdinkin miettimään uusia ratkaisuja ja keinoja esim. omiin työskentelytapoihin. Ainakin nyt alkusyksyn ajan uudet työskentelytavat ovat toimineet ja olen osannut myös rajata työntekoani. Toivon, että jatkossakin on näin.
PoistaMahtavaa lukea tästä downshiftaamis-yrittäjyydestäsi! Minä olen nimen omaan yksi niistä, jotka ihmettelevät ihmettelemästä päästyä, miten tuo on mahdollista, Ihmettelen edelleen tämänkin kijroituksen jälkeen.
VastaaPoistaEsim. tämä, mitä kirjoitat: "Emme ole koskaan viettäneet viikonloppuisin perheaikaa kauppakeskuksissa kierrellen ja heräteostoksia tehden. Suosin kierrättämistä ja kirpputoreja. Silti en koe, että elämänlaatumme olisi huono. Asumme omakotitalossa rauhallisella pientaloalueella ja olemme pystyneet tarjoamaan lapsille harrastuksia ja elokuva- ja teatterielämyksiä."pätee sana sanalta myös omaan perheeseeni.
Silti en ikipäivänä pystyisi heittäytymään yrittäjäksi, sillä - ollaan nyt rehellisiä - meillä on edelleen n. 150 000 asuntolainaa, jota lyhennämme pääosin minun tuloillani. Olemme myös lyhentäneet asuntolainaa vauhdilla, mutta pääkaupunkiseudulla pientalot ovat kalliita, lainaa on edelleen noin puolet jäljellä.
Omalla alallani liikevaihto olisi niin tiukassa, että yrittäjänä en mitenkään saisi laskutettua tuplasti nykyistä kuukausipalkkaani ja lyhennettyä asuntolainaa. (Niinhän yrittäjän on laskutettava: jos haluaa käteen euron, on laskutettava kaksi, sillä puolet menee sivukuluihin.)
Luulen, että ratkaiseva ero meidän perheidemme välillä taitaa kuitenkin olla puolison tulot? Miehesi on palkkatöissä, eikö totta? Oma mieheni on myös töissä mutta pienipalkkaisella alalla eli hän on se, joka tienaa keskitasoa vähemmän. Siksi minun taas on oltava perheessä se, joka tienaa enemmän.
Saanko udella: millainen teidän perheenne tilanne olisi, jos yrittäjäksi olisikin heittäytynyt miehesi, etkä sinä?
Saa toki udella. Mieheni on palkkatyössä ja siinä missä minun palkkani on ollut reilusti keskiarvon alapuolella, hänen on reilusti keskiverron yläpuolella. Meillä on kuitenkin esim. asuntolaina maksettu puoliksi eli minä olen maksanut siitä tasan saman verran kuin miehenikin. Hän sitten rahoittaa esim. meidän perheen ulkomaanmatkat.
PoistaJos mieheni ryhtyisi yrittäjäksi, niin se tietäisi sitä, että joutuisimme miettimään esim. ulkomaanmatkoja eli niitä ei välttämättä hetkeen olisi (kunnes yritys alkaisi tuottaa enemmän). Samoin voisi olla että jotkut kalliimmat teatterit tms. joutuisi jättämään välistä.
Me olemme onnistuneet ostamaan talomme hyvään aikaan, juuri siihen saumaan kun pientalot eivät olleet huippuhinnoissa. Lisäksi olemme pikku hiljaa remppaamalla kunnostaneet kotiamme. Meillähän ei esim. ole autoa ollenkaan emmekä käyneet ulkomailla lasten ollessa pieniä (eka ulkomaanmatkalle oli lasten ollessa 3- ja 5-vuotiaat ja silloinkin Tallinnaan) ja luulen, että aika paljon ollaan säästetty noilla ratkaisuille. Toki mikä on nopeuttanut minun osuuttani asuntolainan maksussa, on se tosiasia, että isäni kuoli muutama vuosi sitten ja olen ainut lapsi ja sen verran tuli perintörahoja, että sain maksettua niillä hyvän siivun pois lainaa.
No nyt ymmärrän vähän paremmin, kiitos avoimesta vastauksestasi! Meillä on tosiaan rahaa mennyt matkusteluun, mikä on saattanut hidastaa asuntolainan maksua. Toisaalta yhtään matkaa en kadu... =)
PoistaJos tavalla tai toisella pääsisimme eroon asuntolainasta, olisi yrittäjäksi heittäytyminen ainakin teoriassa mahdollista, silloin yli kolmasosa kuukausimenoistamme katoaisi. Eli lottovoittoa täällä odotellaan... ;)
Ai, miten ihana postaus. Tästä kirjoituksestasi näkee miten on mahdollista saada työnsä ja vapaa-aikansa juuri itselle sopivaan suhteeseen.
VastaaPoistaOlen itsekin aika säästäväinen ihminen ja velkojen kanssa toimin aivan kuten sinäkin (maksoin ne mieluummin ennemmin kuin myöhemmin pois). Varmasti luontaisesti olen jo pienenä ymmärtänyt, että omat tarpeeni eivät kulje samoja teitä kuin toisten, mutta kenties sekin juontui siitä, että omat menot piti saada synkkaan omien tulojen kanssa =)
Iloisia päiviä viikkoosi!
Kiitos sanoistasi! Itsestä tuntuu hyvältä, kun työ ja vapaa-aika on hyvässä suhteessa. Minä tarvitsen paljon unta ja myös vapaa-aikaa, minä en vaan jaksaisi 8-16 työtä, se olisi liikaa minulle.
Poista