Olin jo pitkään odottanut leffaa Inside out - mielen sopukoissa. Kun näin siitä ensimmäisen mainoksen joskus viime keväänä, kiinnostus heräsi heti. Lasten leffa tunteista ja sisäisestä puheesta. Tän täytyy olla hyvä juttu. Elokuvan tultua ensi-iltaan huomasin, että leffan arvostelut olivat huiman hienot. Ja olihan leffa hyvä. Aivan lasten elokuvien aatelia. Tämän jaksoi aikuinenkin katsoa hyvin. Samaa en voi sanoa kaikista näkemistä lasten elokuvista.
Elokuva kertoo 11-vuotiaasta Riley-tytöstä, joka muuttaa perheensä kanssa Minnesotasta San Franciscoon. Minnesotaan jäävät tutut kaverit ja harrastukset. Uusi koti tuntuu kolkolta, varsinkin kun muuttokuorma seikkailee ties missä. Koulun aloitus uudessa luokassa ei mene ihan putkeen. Tarinan päähenkilöt ovat Rileyn mielessä olevat hahmot: Ilo, suru, kiukku, pelko ja inho. Nämä tunnehahmot ovat työskennelleet yhdessä siitä alkaen kun Riley syntyi. Ilo on pitänyt huolen siitä, että Rileyn elämä on ollut pääasiassa onnellista ja iloista. Monta hyvää ydinmuistoa on syntynyt. Surua on yritetty pitää aisoissa, mutta elokuvan lopussa huomataan, että surullakin on paikkansa ja aikansa.
Minun leffaseuralaisena olivat 10- ja 12-vuotiaat poikani, jotka pitivät leffasta. Tosin 10 v:n kanssa käytiin loppuratkaisua vielä uudelleen läpi kotimatkalla. Oletan, että ihan pienimmät katsojat eivät ymmärrä leffan ideaa, toki heille saattaa silti ihan kiva leffaelämys jäädä tästä elokuvasta.
Elokuva kertoo tunteista ja se myös pureutuu tunteisiin. Onneksi oli nenäliina taskussa. Suosittelut, menkää katsomaan! Vaikka ihan vain itse, minusta tämä leffa sopii erityisen hyvin myös aikuisille.
Tätä tyttö toivoikin pääsevänsä katsomaan, kiitos tästä!
VastaaPoistaSuosittelen todella lämpimästi, aivan ihana elokuva!
Poista