Itsensä ylittämistä

Minä olen ollut aika hiljainen ja ujo ihminen. Olen ollut mieluummin seinäruusu kuin esiintyjä. Minun työssäni esiintyminen on kuitenkin yksi asia, jota saan tehdä usein. Vielä vuosi-pari siten olisin kirjoittanut: joudun tekemään usein. Olen viime vuosina ylittänyt itseni monesti. Toissapäivänä tein suurimman itseni ylittämisen, mitä olen ikinä tehnyt. Olin puhumassa Messukeskuksessa Lähihoitajapäivillä sadoille kuulijolle.

Kyllähän minä olen vuosia ohjannut ryhmiä ja luennoinut reilulle kymmenelle kuulijalle. Se sujuu jo hyvin. Mutta että minä kävelen satojen ihmiste eteen, Messukeskuksen lavalle ja puhun siellä mikrofoniin. Sitä en olisi vielä pari vuotta sitten uskonut pystyväni tekemään. Tässä on saanut käydä aika monta uskomusta läpi, purkaa niitä ja valaa itseen uskoa. Minä pystyn, minä osaan.

Olen myös esiintynyt telkkarissa kolme kertaa. Kaksi ensimmäistä kertaa olin Kestovaippayhdistyksen puheenjohtajan ominaisuudessa, esittelin kestovaippoja. Kolmannen kerran olin Teiniäidit-ohjelmassa silloisen työni myötä. Nekin olivat jännittäviä kertoja. Ja silloinkin ylitin itseni. Ylitin sen, mitä uskoin pystyväni tekemään. Enhän minä uskalla ja osaa esiintyä. Enhän minä ole edes mikään esiintyjätyyppi.

Kuinka moni asia onkaan meidän omissa uskomuksissamme? En osaa, en pysty. Toisaalta senkin voi varmaan hyväksyä, ettei kaikkien tarvitse uskaltaa kävellä sinne Messukeskuksen lavalle luennoimaan. Minulle se oli tärkeä askel. Se, että uskalsin. Uskalsin viime keväänä luvata luennon ja olin perjantaina siellä lavalla luennoimassa. Tein sen. Pystyin siihen. Ja se oli jopa voimauttava kokemus.