lauantai 29. elokuuta 2015

Hurlumhei, arki on alkanut

Kuva on Lasten Festareilta 16.8. Olin esittelemässä siellä yritykseni toimintaa ja jaoin pöytäpaikan Leluteekin Emilian kanssa

Viime päivinä ei ole hirveästi tarvinnut miettiä, mitähän sitä tekisi. Minulla pyörii töitteni tiimoilta elokuun lyhytkurssit ja osa kausiryhmistä on jo alkanut. Kuluneella viikolla ohjasin 12 ryhmää ja pidin yhden luennon.  Samalla olen markkinoinut syksyn kursseja ja luentoja. Olen ollut kaksi päivää mindfulness-ohjaajaopinnoissa ja valmistellut noista toiseen päivään oman 1.5 tunnin mittaisen alustuksen  teemalla "mindfulness ja vanhemmuus". Palautin myös ensimmäisen referaattini noihin opintoihini liittyen.

Mies on Intiassa työmatkalla, esikoinen lähtee maanantaina leirikouluun. Yritän pysyä kärryillä Wilma-viesteissä, poikien harrastusten alkamisissa ja kouluaikatauluissa. Kuopuksella tietenkin uinnit osuvat heti tähän syksyn alkuun ja se sekoittaa kiitettävästi lukujärjestystä.


Oma fiilis on hurjan hyvä, vaikka kuluneeseen viikkoon osui myös menkkojen alkaminen (joka sekoittaa usein sekä minut että yöuneni) ja täysikuu (joka sekoittaa yöuneni).  Nukuin kyllä pari-kolme yötä huonommin, mutta se ei tällä kertaa vaikuttanut omaan vireeseen. Ja jotta elämä olisi ihan täyttä sirkusta, olen vielä huomenna menossa sirkusvirikekoulutukseen, josta saan ideoita sirkusvälineitten käyttöön.

Olen myös miettinyt suorittajaa itsessäni, taas jälleen kerran. Huomasin mindfulness-opinnoissani että vaikka olen entistä armollisempi itselleni, niin kyllä silti yritän kurottaa hyvin korkealle. Ajattelin, että mun opintoihini tekemä alustus on ihan rääpäisten tehty. Sain siitä paljon kiitosta. Referaattini tuntui yhdeltä rykäisyltä, olisin halunnut paneutua siihen paljon paremmin. Siitäkin sain kiitosta. Voi kun sitä voisi olla enemmän tyytyväinen itseensä ja tekemisiinsä ja tuntea, että nyt on hyvä. Aina ei tarvitse tavoitella priimaa tai vielä vähän yli sen. Vähempikin riittää. Tiedostan tämän ja opettelen asiaa. Edelleen. 

Meillä on edessä hyvin erilainen viikko. Mies on Intiassa ja esikoinen leirikoulussa maanantaiaamusta perjantai-iltaan. Äitini on tällä hetkellä meillä, jotta poikien ei ole tarvinnut olla kaksin kotona minun pitkien koulutuspäivieni ajan. Äitini lähtiessä takaisin kotiin minä ja kuopus olemme loppuviikon kaksin. Outoa.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

ps. Koti Asemalla - blogissa on arvonta liittyen yritykseeni.

4 kommenttia:

  1. On varmasti outoa olla kotona, kun joku puuttuu. Meillä on sama juttu ollut tällä viikolla. Mieheni on työmatkalla ja palaa huomenna. Vuosien varrella näihin on tottunut, mutta silti tuntuu tietyllä tapaa oudolta, kun toinen on poissa. Ihanaa viikonloppua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin mies käy työmatkoilla säännöllisesti ja siihen olen tottunut, että olen poikien kanssa. Mutta nyt ensi viikolla on myös esikoinen poissa ja se on tosi outoa, että samaan aikaan on kaksi perheenjäsentä muualla.

      Mukavaa viikonloppua teillekin!

      Poista
  2. Jännä, miten arki muuttuu, kun perheen kokoonpano on sekaisin. Meillä taidettiin kesän aikana kokeilla lähes kaikki kombinaatiot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on. Silloin kun pojat olivat pienempiä, miehen työmatkat tuntuivat välillä tosi rankoilta,mutta nyt ei enää ole näin. Meillä on tosi harvoin tilanteita, että lapset olisivat jossakin, tutuin tilanne on se, että minä tai mies ollaan lasten kanssa jossakin ja toinen vanhemmista on yksin kotona.

      Poista

Kommentit ilahduttavat aina!