Mitä sä rageet?

"Mitä sä rageet" kysyy kuopuksemme minulta ja mieheltä lähes päivittäin. Vaikka ei me edes rageta. Vaan sanotaan hänelle asioita. Murrosikä on pamahtanut hänelle päälle, aikaisemmin kuin esikoiselle. Vaikka itse olen tunne- ja vuorovaikutustaitojen ammattilainen, tämä vaihe tuntuu sellaiselta, johon tarvitsen tukea. Siksi tuntui kivalta saada kirja "Mitä sä rageet. #tunteita sikanolosta sairaan siistiin" arvostelukappaleeksi.

"Mitä sä rageet" on nuorille ja varhaisnuorille suunnattu kirja tunnetaidoista ja niiden opettelusta. Kirja antaa tietoa tunteista ja niiden tarkoituksesta. Lisäksi kirjasta saa vinkkejä, miten tunteiden kanssa kannattaa toimia. Silloin kun ymmärtää tunteita, voi tehdä parhaita mahdollisia valintoja ja rakentaa itselleen sujuvaa arkea. Kirja on selkeä ja hyvä tietopakkaus tunteista. Kun sain kirjan käteeni, se vaikutti paksulta, mutta se oli tosi nopea lukea. Selkeän tekstin ja kivojen harjoitusten lisäksi pidin kirjan kuvituksesta.

Minulla itselläni on kaksi kohderyhmään kuuluvaa poikaa, mutta he eivät nyt ainakaan heti lämmenneet kirjan lukemiselle (esikoinen totesi ykskantaan "en lue, ei kiinnosta" ja kuopus totesi "äitiii, taasko jotain sun tunnetaito- ja mindfulnessjuttuja"). Toivon, että he kuitenkin tarttuvat kirjaan jossakin vaiheessa kesälomaansa. Tai sitten tämä luetaan heille iltasaduksi. "Nyt ei luetakaan mitään seikkailutarinaa tai fantasiaa vaan tarina omista tunteista ja matkasta omaan itseen, sikasiistii!"

Kirja avaa hyvin tunteita, tunteiden takana olevia tarpeita ja antaa keinoja tunteiden säätelyyn. Myös kirjassa mukana olevat harjoitukset ovat hyviä ja aion hyödyntää niitä omissa tunnetaitoryhmissäni.

Kirjassa tulee esille hyvin myös omien ajatusten merkitys - miten omilla ajatuksilla voi kohottaa tai lytätä itseä. Erityisesti pidin kirjassa monta kertaa toistuneesta ajatuksesta, että jokainen on arvokas sellaisenaan eikä ole pienempi eikä suurempi kuin muut vaan tasaveroinen. Voi kun joku olisi sanonut minulle näin nuorena - silloin tunsin olevani tosi paljon huonompi ja pienempi kuin muut. Itse asiassa tunsin olevani huonompi kuin muut tosi pitkään, pitkälle aikuisikään asti.

Luulen, että itse olisin tykännyt nuorena lukea tämän kirjan. Olisin saanut siitä taatusti voimaa itselleni. Koska omia poikiani en ole vielä saanut kirjaa lukemaan enkä näin ole saanut kirjan kohderyhmän kommentteja kirjasta, niin tässä vaiheessa voin lämpimästi suositella kirjaa kaikille nuorten vanhemmille ja nuorten kanssa työtä tekeville. Ja ylipäänsä kaikille, jotka haluavat oppia lisää tunteista ja itsestään.

* Kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (Lasten Keskus). Kirjassa on 207 sivua ja sen on kirjoittanut Anne-Mari Jääskinen, joka oli kouluttajana Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksessa, josta valmistuin syyskuussa. Kuvituksen on tehnyt Sanna Pelliccioni.

Tykkää blogistani myös facebookissa!