Eilen lauloimme Suvivirttä koulussa ja nyt ovat pojat lomilla. Ensimmäistä kertaa ikinä en itkenyt kevätjuhlissa. Kuopuksen kevätjuhlan teemaksi oli valittu satumaailma ja Muumi- ja Nalle Puh - laulut eivät herkistäneet minua tällä kertaa. Ensi vuonna sitten luultavasti itkenkin taas ihan kunnolla, kun alakoulu on meidän perheeltämme ohi ja on kuopuksen viimeinen kevätjuhla lintukotokoulussamme. Hän onkin siitä harvinaisessa tilanteessa, että sama luokanopettaja on ollut hänellä koko alakoulun ajan.
Esikoinen sai tänä(kin) vuonna stipendejä. Nyt matikasta ja toisena stipendinä tsempparistipendin hyvän luokkahengen luomisesta ja kiusaamisen vastaisesta toiminnasta. Minua jännitti viime syksynä ihan mielettömän paljon esikoisen yläkoulun aloitus. Pelotti, että häntä tullaan kiusaamaan koulussa. Hyvin hän tuntuu solahtaneen uuteen kouluun.
Itselläkin suurin työrupeama on ohi ja jäljellä on muutama ohjattava ryhmä ja paljon seuraavien verkkokurssien valmistelutyötä ennen kesälomaa. Tämä on se vaihe, mitä olen odottanut. Että voin keskittyä kehittämis- ja suunnittelutyöhön lähes keskeytyksettä.
Toukokuu oli työntäyteinen ja lisäksi toukokuutamme määritteli pitkälti keittiöremontti. Uuni saatiin kuluneella viikolla vihdoinkin paikoilleen (siinä oli sähköongelmia ja sähkömies joutui käymään parikin kertaa ihmettelemässä ennen kuin ongelma saatiin ratkaistua). Tänään aion paistaa raparperipiirakkaa ja testata uutta uunia. Lupaan laittaa kuvia uudesta keittiöstämme pian. Edelleenkin liesituulettimessamme lukee väärin päin Upo eikä reklamaatioon ole vastattu. Mutta jotenkin tuohonkin persoonalliseen liesituulettimeen on jo tottunut.
Minulla olisi paljon mielenkiintoista postattavaa. Olin pari viikkoa sitten kiireettömässä aamupäivässä, jossa pääsin itse tekemään mindfulness-harjoituksia ja kuulemaan uudesta tunteisiin ja mindfulnessiin painottuvasta lautapelistä. Perjantaina pääsin blogini kautta TRE-stressinpurkumenetelmä-kurssille. Lisäksi minulla on aika monta arvostelukappaletta luettuna ja tekstit kirjoittamisen alla.
Meidän kesälomamme on vielä täysin suunnittelematta....remontti ja iso työmäärä ovat tehneet sen, ettei ole ollut aikaa miettiä, mitä haluamme lomalla tehdä. Tänään on ehkä aikaa miettiä sitäkin asiaa.
Mukavaa kesäkuuta!
Voi, vähän kyllä alkaa jännittää ensi vuosi: meillähän esikoinen jättää silloin alakoulun. Ja olet niin oikeassa, koulumme on oikea lintukotokoulu. Jo nyt surettaa se, että luokka hajaantuu mahdollisesti kolmeenkin eri yläkouluun. Meillä on esikoisella ollut aivan ihana luokka, jossa ei ole ollut mitään isompia ongelmia (ja tämä ei ole vain tyytyväisen äidin hyrinää, vaan ihan yleisestikin henki on sellainen: kuopuksen luokassa, samassa koulussa, on paljon enemmän kaikenlaista). No, täytyy vaan luottaa tulevaan. Teidän esikoisen hienojen kuulumisten puolesta tuntuu, että niin voi hyvinkin tehdä. ♥
VastaaPoistaIloa alkaneeseen kesään!
Kyllä meidän lähikoulu on lintukotokoulu, monella tapaa. Vaikka koulu on iso, niin yhteishenki on hyvä. Alueen asukasaines on myös sellaista, että tiettyjä ongelmia ei paljoa näy koulussa (tuskin esim. kovin montaa lastensuojelun asiakasperhettä on koulun oppilaissa).
PoistaMinua pelotti todella paljon yläkoulun aloitus esikoisen kohdalla. Alussa hän jäikin sivuun luokassaan, mutta on nyt ilmeisesti löytänyt paikkansa. Ei hänellä edelleenkään paljoa kavereita ole, mutta ilmeisesti on kuitenkin tykätty luokkalaisten keskuudessa.
Iloa teidänkin kesään!
Kiva juttu, että lähikoulunne on lintukoto ja siellä on hyvä yhteishenki. Ihmettelen kommenttiasi lastensuojelun asiakkuusperheiden puuttumisesta koulusta asuinympäristön asukasaineksen perusteella. Alan ammattilaisena tietänet sen, että asiakkaita on kaikenlaisia, kaikenlaisista taustoista ja myös ns. Paremmin toimeentulevien joukosta. Ls asiakkuus voi myös johtua monesta eri syystä, aina ei tarvitse olla väkivaltaa, mielenterveysongelmia tai päihteidenkäyttöä. Koen tuon kommenttisi ls asiakasperheistä ikävänä ja leimaavana erityisesti koska olet alan ammattilainen. Muuten olen blogisi ahkera lukija, kirjoitat paljon asiaa omalla tyylilläsi ja annat myös rosojen näkyä, kaikki ei ole kiiltokuvapintaa oikeassakaan elämässä.
PoistaHei anonyymi ja kiitos kommentistasi! Koska olen työskennellyt ennaltaehkäisessä lastensuojelutyössä, toki tiedän, että lastensuojelussa on monenlaisia asiakasperheitä ja myös ns. hyvissä perheissä voi olla lastensuojelun asiakkuus. Tiedän myös, että on asuinalueita, joissa on paljon ls-asiakkuuksia ja se näkyy myös päiväkodeissa ja kouluissa. En tarkoittanut kommenttiani mitenkään leimaavaksi, itse olen tyytyväinen rauhallisesta ja hyvähenkisestä alakoulustamme. Tiedän, että monissa muissa kouluissa ei ole niin hyvä yhteishenki (oli sitten ls-asiakkuuksia tai ei).
PoistaYläasteelle lapsen siirtyminen on haikea paikka, lapsuuden loppu ja tietyn turvallisen aikakauden loppuminen. Eilen tuli itkeä tihrustettua ja tänään on onnellinen fiilis, siitä että kaikilla lapsilla juuri tänään on onnellinen olo. <3
VastaaPoistaOnnea myös tsemppari-stipendistä, ei parempaa stipendiä voi ollakaan.
Suloista kesäkuun alkua teidän perheelle ja toivottavasti stressi hieman helpottaisi tai kiirus, jotta pääsette hieman suunnittelemaan kesäloman kuvioita.
Lämmöllä Tiia <3
Stressi ja kiirus on jo nyt helpottanut. Toukokuu oli aika huima töiden ja remontin osalta, mutta nyt alkaa laskeutuminen kohti lomaa. Kunhan saadaan vielä lomasuunnitelmat löytyä lukkoon, niin sitten kaikki on hyvin.
PoistaTsempparistipendi on sellainen, jota itse arvostan paljon. Samoin kuin kiva kaveri - stipendit, jota alakoulussamme jaetaan.
Kiitos kun käyt kommentoimassa blogiani!
Onnittelut stipendeistä! Syytä äidinkin olla ylpeä. Steinerissa ei ole tuota yläasteelle siirtymistä. Tavoitteena on, että sama ope on luokilla 1-8. Toki voi tulla vaihdoksia opettajien äitiyslomien, muuttojen ym. vuoksi.
VastaaPoistaKiitos! Minä olen päättänyt, että saan olla avoimesti ylpeä lapsistani. Minun osaamistani aina vähäteltiin pienenä, erityisesti äitini toimesta ja ehkä olisin kaivannut välillä sitä, että minusta oltaisiin oltu ylpeitä.
PoistaSteiner on ihan oma maailmansa, johon en ole hirveästi perehtynyt. Parin tuttavani lapset ovat käyneet / ovat nyt Steiner-koulussa.
Ihanaa kuulla, että pojallasi on yläaste lähtenyt käyntiin noin hienosti! Minua jännittää omien poikieni osalta tuo vaihe jo etukäteen. Toisen osalta jännittää, että miten hän sopeutuu joukkoon ja toisen osalta jännittää, että mitä kaikkia tyhmyyksiä hän keksiikään tehdä...
VastaaPoistaMinua jännittää kuopuksen kohdalta juuri tuo, mitä tyhmyyksiä hän keksii tehdä ja mihin kaikkiin villityksiin lähtee mukaan. Hän on tosi erilainen kuin tuo rauhallinen ja harkitsevainen esikoinen. No, katsotaan, miten elämä etenee. Vielä onneksi hänellä vuosi turvallista alakoulua jäljellä.
Poista