tiistai 23. elokuuta 2016

Tunteiden vuoristoradalla


Olen ollut aikamoisella tunteiden vuoristoradalla viimeisen viikon ajan. Viikko sitten alkoi lapsilla koulut. Esikoisella alkoi yläaste ja jännitin tätä jonkin verran (oikeasti tosi paljon), oman koulukiusaamistaustan takia. Ensimmäinen koulupäivä meni minulta itkeskellessä pitkin päivää. Olin aivan uupunut illalla. Esikoisen alakoululuokka hajosi kolmeen eri yläkouluun ja nykyisellä seiskaluokalla ei ole yhtään vanhaa luokkakaveria. Esikoisen on aika vaikea tutustua uusiin ystäviin ja erikoisen vaikeaksi hän kokee tutustumisen, kun kaikki ovat väli- ja ruokatuntisin kännykät kädessä eivätkä juttele, vaan pelaavat kännyköillään. Ilmeisesti häntä itseään ei haittaa se, että hän on aika yksin. Tärkeintä on kuitenkin se, ettei häntä kiusattaisi.

Olen myös yritykseni tiimoilta elänyt läpi varsinaisen tunteiden oppikoulun. Kasvun Taika täytti 2 v viime perjantaina. Olin ajatellut, että nyt kun on jo kaksi vuotta yrittäjyyttä täynnä, kaikki sujuu paljon helpommin. Ajattelin, että luennoille ja kursseille tulee helpommin ilmoittautujia, kun yritys ja osaamiseni alkaa olla tunnettua. Yllättäen tajusinkin olevani tilanteessa, ettei ensi sunnuntaille suunnittelemani mindfulness-lyhytkurssi toteudu. Siihen ei tullut tarpeeksi ilmoittautujia ja tein eilen päätöksen kurssin perumisesta. Olen edelleenkin aika pihalla, miksi näin kävi, sillä aikaisemmat kurssini ovat olleet aina täynnä. Tarjosin kurssia täällä meidän lähellä. Edullisen tilavuokran takia kurssi oli halvempi tuntihinnaltaan kuin aiemmat mindfulness-kurssini, mutta ilmeisesti täällä asuvat eivät ole valmiita maksamaan esimerkiksi siitä, että saisivat keinoja itselleen, etteivät enää huutaisi tai hermostuisi lapsilleen tai että saisivat positiivisemman arjen. Tarvetta kyllä olisi tälle, eilen taas seurasin kaupassa muutaman perheen edesottamuksia ja tuli olo, että moni vanhempi kaipaisi paljon tukea ja ohjeita vanhemmuuteen. Tämän kurssin peruuntuminen oli hyvä opetus itselle. Jatkossa tarjoan kursseja paikoissa, jossa on kysyntää kursseilleni. Aikamoisen tunneprosessin kävin läpi tämän yhden kurssin perumisen myötä. Olen tuntenut välillä itseni ja yritykseni ihan luuseriksi.


Eilen illalla palautin Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintojen päättötyön ja oppimisprosessin kuvauksen. Täytyy sanoa, että aika lailla oli takki tyhjänä niiden palauttamisen jälkeen. Kirjoitin päättötyötä monta kokonaista päivää ja se oli iso prosessi ja vei aikaa.

Viikonloppuna olin Mikkelissä Itsemyötätunnon perusteet - kurssilla. Siitä kirjoitan ihan oman postauksen, kunhan saan jäsennettyä ajatuksiani. Kurssi oli aika syvä sukellus itseen ja omiin tunteisiin. Ja vaikka kurssi sinällään oli voimauttava myös, niin aika ison ja väsyttävän tunneprosessin kävin läpi myös sen myötä.


Paljon on siis ollut isoja tunteita kuluneen viikon aikana. Olen ollut suossa, noussut sieltä ja hetken päästä taas olen ollut hyvin syvissä vesissä.Tänään löysäilen ja annan itselleni ja keholleni mahdollisuuden levätä. Olen menossa parin tunnin päästä hierojalle. Huomenna suuntaan katseen taas syksyyn, tuleviin kursseihin ja luentoihini. Toivon, että saan taas hyvän flown päälle.

Jotenkin minulla on olo, että nyt kuitenkin kaipaisin virtuaalihalauksia, joten olisin iloinen, jos joku suuntaisi ajatuksia ja halauksia minulle.

Kiitos! Sieltä taisi tulla jo yksi halaus. Olette tärkeitä.

ps. kuvat ovat nallekorteista, jotka hankin tulevia Lasten Tunnetaito-ryhmiäni varten

14 kommenttia:

  1. Nuo lasten uudet jutut tuntuu herkistävän aina. Kun mun esikoinen, lähes 16 vuotta, aloitti toisen asteen opinnot tuossa muutama viikko sitten, mä olin kanssa tosi herkistynyt. Niitä omia kokemuksia ja muistoja peilaa väkisinkin omien lasten taipaleisiin. Mä olen joskus yrittänyt sanoittaa lapsille mikä ja miksi mua jännittää ja pelottaa. Mutta se on hankalaa kun kuitenkaan ei ole tarkoitus että he alkavat uudelleen elää niitä mun muistoja ja kokemuksia. Niin tai näin, yritän itse luottaa siihen että pohja täällä kotona on luotu sellaiseksi että heillä on matala kynnyt tulla kertomaan ja puhumaan jos on jotain mielen päällä.

    Noissa kaverijutuissa mä olen aina ollut sitä mieltä että pääasia on, kunhan on edes yksi kaveri. Mun keskimmäinen on nimittäin juurikin sellainen, että hän viihtyy tietyissä tilanteissa yksinään ja on ollut joskus vähän huolikin että onko hänellä kavereita. Kyllä on, mutta ei mitään kaverijoukkoa vaan muutama luottotyyppi. Lisäksi mulla on aika vankka luotto nykypäivän kouluun ja opettajiin. Että siellä kyllä yritetään keksiä yhtä sun toista jotta kukaan ei jäisi yksin.

    Eli et suinkaan ole ainoa jota nämä tämmöiset herkistää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä minusta tuntuu, että olen ainut joka herkistelee lasten asioiden äärellä. Erityisesti minulle esikoisen kanssa kaikki muutokset ja uudet alut ovat olleet vaikeita. Huomaan, että minulla olisi vielä paljon käsiteltävää omissa koulukiusaamismuistoissa, sen verran paljon ne ovat nyt tupsahtaneet pintaan.

      Esikoinen on ollut aika yksinäinen lapsi aina, viimeksi alakoulun alkuvaiheessa on ollut enemmän kavereita. Hän on introvertti ja tykkää olla yksin. Itse toivoisin, että olisi edes pari kaveria, ettei jäisi täysin yksin.

      Poista
  2. Halaus täältä! Itse olen just nyt tilanteessa, jossa olen ilmoittautunut edulliselle, kotia lähellä olevalle taidekurssille, joka ilmeisesti ei toteudu, koska tulijoita ei ole lisäkseni kuin kaksi. Harmittaa! Ehkä lähiöön viety kulttuurikurssi ei vedä porukkaa? Mutta siis, mysteeri on tämä, mikä ihmisiä milloinkin kiinnostaa ja missä. Uusia kursseja ei-niin-tutuista aiheista varsinkin oli vaikea saada toteutumaan, muistan siis niiltä ajoilta, kun opetin aikuisopistoissa milloin mitäkin.

    Päivänpaistetta sinne päin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos halauksesta ja päivänpaisteen lähetyksestä. Täällä paistaakin aurinko juuri nyt sopivasti.

      Se on aina harmillinen asia, ettei kurssi toteudu. Sekä kouluttajalle että kurssilaisille. Itseäkin aina jännittää lanseerata uusi kurssi tai luento, kun ei tiedä, innostaako se ihmisiä vai vain ja ainoastaan itseä. Myös kurssipaikalla on väliä, sen olen huomannut. Itse olen ollut valmis matkustamaan ties mihin osallistumaan kursseille, mutta moni toivoisi kurssit mahdollisimman lähelle ja hyvien yhteyksien äärelle.

      Poista
  3. Heli, varmasti ymmärrätkin että osalla meistä syinä osallistumattomuudelle on yksinkertaisesti jaksamisen rajallisuus. En hetkeäkään epäile, ettei kurssista olisi ollut hyötyä! Olet varmasti tosi hämmennyksissä ja väsynyt kaiken tunnemylläkän keskellä. Tosi hyvin kuvaat niitä ja saat tunteista kiinni. Varmasti on paljon pettymystä kurssiin liittyen ja pelkoa lapsen koulunkäyntiin liittyen. Minusta se kaikki on tosi ymmärrettävää! Paljon, paljon halauksia!!! Terveisin Lähellä-blogisti :) nyt vähän anonyymimpänä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon halauksista ja sanoista, ne lämmittävät mieltä. Tiedän, että on paljon syitä, miksei tulla kurssille, osalle ei käy ajankohta, osalla ei ole rahaa. Mutta se on aina yrittäjälle iso asia, että joutuu perumaan kurssin ja menettää ajattelemansa tulot. Siksi pitää jatkossa miettiä kurssipaikat tarkkaan, en halua enää joutua tähän tilanteeseen, että joku kuukausi menee taloudellisesti miinukselle kurssin peruuntumisen takia.

      Sinun blogisi on täynnä ihan mahtavan pohdiskelevaa tekstiä. Olen tykännyt lukea. Kiitos.

      Poista
  4. Täältäkin ISO hali! Toivottavasti luotat siihen, että asioilla on taipumus järjestyä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. Jotenkin minulle tulee ihan liikutuksen kyyneleet silmiin näistä haleista. Sitä nimenomaan hoen, että asioilla on tapana järjestyä. Siihen luotan.

      Poista
  5. Voi ei, ymmärrän niin tuon tuskan. Samaa jännitän jo täällä, kun ensi syksynä siirrytään yläasteella ja on oikea kiusauskoulu, millä siitä selvitään. Ihan hirveää tuskaa äidille. <3 Oma tytärkin on vahva, mutta erittäin herkkä, joten nyt jo nipsaisee ajatuksestakin. Toivottavasti teillä kaikki menisi hyvin. <3

    Tuo kurssin peruuntuminenkin, siinä on kyseessä varmasti useampi sattuma, koska muut kurssit olleet täynnä, joten älä vaan mieti epäonnistumista. <3

    Iso peukku päättötyöstä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoskiitoskiitos. Minulla on taas silmät kosteina viestiäsi lukiessa. Nyt jo itken täyttä päätä.

      Kurssin peruuntumisesta tuli mielelleni iso juttu. Nythän se hokee mulle koko ajan: näin voi käydä toistekin. Ei ihmisiä kiinnosta enää sun kurssit. Taloudellisesti tämän kurssin peruuntuminen oli iso menetys eli käytännössä mun elokuu tulee menemään miinukselle. Ja näin ei ole tapahtunut enää yrityksen alkuaikojen jälkeen. Paitsi nyt. Tässä kuussa siis olisin saanut enemmän rahaa olemalla vaikka työtön kuin tekemällä koko kuun kirjoitustöitä ja aloittamalla ohjaustöitä, josta saan palkat vasta lokakuussa.

      Päättötyön palautus oli iso juttu ja siitä olen iloinen ja tunnen helpotusta. Sekin ilo meinaa vaan peittyä oman mielen huoleen tuosta kurssin peruuntumisesta ja siitä, tapahtuuko niin jatkossakin.

      Poista
  6. *HALAUS* Itsekin elän vahvasti omien lasteni kautta omia koulumuistojani. Siksi osaan myös samaistua tuohon kun koulut alkaa. En ole tiennytkään sinun joutumisesta koulukiusatuksi :( Se on kyllä ikimuistoista koko lopun elämän, ei siitä turhaan puhuta, että koulukiusatuksi joutunut joutuu koko elämänsä kärsimään siitä. (Täytyykin katsoa tarinasi..)

    Onnea päättötyön palauttamisesta :) Mahtava etappi Heli! Joskus yrittäjänä tulee takapakkeja, mutta taas toisinaan näitä eteenpäinmenoja - vuoristorataa, mutta ehkä näistä takapakeistakin oppii jotakin, niinkuin mainitsit, että tarjoat kursseja siellä missä niitä tarvitaan.

    Mielenkiintoisia ovat nuo kurssisi ja Heli, olen ylpeä sinusta! Aivan mahtava saavutus, 2-vuotta, ONNEA! Muistan alkutaipaleesi ja tässä sitä nyt ollaan, WAU!

    Aivan mahtavia nuo nallekortit, minä voisin samaistua tuohon nalleen mikä hyppää tuulen kuljetettavaksi - ehkäpä minäkin ja sinäkin voisit välillä antaa tuulen viedä ;)

    Mukavaa ja työntäyteistä syksyä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! Saan niin paljon voimaa ja tsemppiä näistä. Sinä oletkin kulkenut kanssani koko tämän yrittäjyyden matkan, muistan, että jo alusta alkaen olet tsempannut ja se on tuntunut hienolta.

      Nallekortit ovat ihanat, tykkään niistä tosi paljon! Toivon, että pääsen ensi viikon alussa käyttämään niitä tunnetaitoryhmissäni.

      Nyt olen jo tunnetasolla päässyt parempaan vaiheeseen ja kovasti viimeisten materiaaleja ekaan verkkovalmennukseeni. Lanseeraan sen pian. Jännää.

      Hyvää syksyä sinullekin!

      Poista
  7. Luin tuon sinun (ja miehesi) koulukiusaamistarinan ja kyynel jos toinenkin vierähti poskelleni :( Itsekin hypin onnesta 9-luokan viimeisenä päivänä, voi sitä helpotuksen ja vapaudentunteen määrää! Voit arvata varmaan, ettei todellakaan kiinnostanut mennä yläaste "kavereiden" luokkakokoukseen näin aikuisena. Nähdä niitä ihmisiä jotka eivät olleet kiinnostuneet minusta yläasteellakaan. Olen sinun laillasi saanut yhden sydänystävän yläasteelta jonka kanssa olemme edelleen ystäviä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kyynelehdin aina kun luen sen tekstin. Se tuli sydämestä. Yläaste oli minulle rankkaa aikaa, mutta on niistä vuosista myös hyviä muistoja.

      Poista

Kommentit ilahduttavat aina!