tiistai 19. toukokuuta 2015

PMS-lamaannus



Minulla oli taas pari päivää totaalinen lamaannus. Tunnistaako kukaan muu sitä tunnetta, kun tuntuu että tulee maailmanloppu, selkä ja vatsa hajoo, päässä pyörii samat tutut negatiiviset ajatukset ja pienikin asia saa ärsyyntymään. Kuten nyt vaikka se, että mies on olemassa ja asuu samassa kodissa. Argh. Ärsyynnyttää superhelposti. Tekisi mieli mennä makaamaan lattialle ja vetää itkupotkuraivarit parivuotiaan taaperon tyyliin. Ja tekisi myös mieli vetää suklaata kilokaupalla.

PMS. Minulla on monesti aika kamalia PMS-oireita päivän-parin ajan ennen menkkoja. Ne on niitä hetkiä, kun tekisi mieli lopettaa koko yritys tai ainakin tää blogi. Kaikki tuntuu ihan räpeltämiseltä. Miksi ihmeessä mennä tekemään joku fb-sivu blogille, koska ei ketään kiinnosta tykätä mun blogista? Miksi edes kuvitella, että jotain kiinnostaisi tulla satuhieronnan tutustumistunnille, olisi parempi ollut jättää se koko idea kehittämättä. Miksi ylipäänsä tehdä mitään, kun ei mistään tule mitään?

Ja sitten menen lukemaan jostakin blogista, että kun olet sinut naiseutesi ja itsesi kanssa, niin kas, sinulla ei ole PMS-oireita. Tekisi mieli vastata siihen blogiin, että mitä hemmettiä. Mutta kysehän on siis siitä, etten vaan ole tarpeeksi nainen ja sinut itseni, henkisyyteni ja maailmankaikkeuden kanssa. Ommmmmm. "Kun elämässä on kaikki kohdallaan, voi olla että kuukautiset jäävät kokonaan huomaamatta". Elämäni on siis ollut vinossa vuosia. Aina. Koskaan kuukautiset eivät ole jääneet huomaamatta.

Toivon, että tavoitan naiseuteni tai keksin jotain jatkossa. Ihan mitä vaan. Mutta pää ei meinaa kestää niitä paria päivää ennen kuin menkat alkavat. Eikä sekään nyt ihan elämän kukkeinta aikaa kyllä ole kun ne menkat sitten alkavat. Mutta kunhan päästään taas muutama päivä eteenpäin, alkaa maaninen vaihe. Ideat lentää ja olen villinä, monella tapaa. Olen taas ihan "in love", rakastan kaikkea. Etenkin miestäni ja lapsiani. Ja koko maailmaa. Aurinko paistaa ja kaikki sujuu enemmän kuin hyvin.

Kyllähän PMS antaa myös mahdollisuuden itsetutkiskeluun. Miksi minua ärsyttää näin paljon? Mikä minua ottaa päähän? Ovatko jotkut tarpeeni jääneet täyttymättä? Mitä voin tehdä tälle asialle? Ja onhan se ihan raadollista ja kasvattavaa huomata etten olekaan aina niin lempeä äiti ja vaimo vaan nalkuttava ja kärttyinen riiviö.

Onko muita naisia,jotka kärsivät PMS-oireista? Muistan kun joskus etsin luonnonmukaisia hoitokeinoja, niin joku suositteli raskautta. Juu ei. Jotain muuta kiitos. Vinkkejä?

Ugh. Olen puhunut. PMS-raivo on helpottanut.



8 kommenttia:

  1. Mä olen aivan mielenterveysongelmainen pms:n aikaan. Ihan todella ahdistunut ja oikeasti on paha olla. Se on onneksi vain sen muutaman päivän ja sen tietää mistä se johtuu mutta ei ole kerta eikä toinenkaan kun olen miettinyt että jaksaisinko jos jokainen päivä olisi tuollaista.
    Toisaalta se helpottaa kun tietää mistä se olo johtuu mutta toisaalta sekin ahdistaa. Kun tietää että hormonit puhuu eikä tunteet ole "aitoja". Vaikka kyse on vain muutamasta päivästä niin koen ne silti kohtuuttomana. Koska ne on niin kamalia. Ja jotkut "pms:ää ei ole olemassakaan"- jutut tuntuu lähinnä päänaukomiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Niin tuttua. Onhan se helpottavaa, kun tietää, että tämä on "vain" pms ja menee kohta ohi, mutta silti se on niin totaalista. Se pari päivää. Ja nimenomaan, siinä tilassa kun on itse raivon vallassa tai lamaantunut jonkun sanoma "pms ei ole olemassakaan" tuntuu päänaukomiselta tai suurelta vitsiltä.

      Poista
    2. Mulla on välillä pms:n aikaan tosi itsetuhoisia ajatuksia. En ole niitä kokenut huolestuttavaksi koska tiedän että ne johtuu hormoneista. Mutta tuntuuhan ne silti pelottavilta. En myöskään saa kunnolla nukuttua pms:n aikaan ja se älytön väsymys ei ainakaan helpota sitä kokonaisuutta. Ja sitten kun Kuukautiset alkaa, se on ihan taivas kun pää tuntuu taas minulta.

      Poista
    3. Minulla on myös jonkinlaista unettomuutta tai nukahtamisvaikeuksia pms:n aikaan. Ja väsymys vaan lietsoo lisäoireita ennenkin kurjaan olotilaan. Heh ja nyt juuri olen siinä taivas-tilassa, kun eilen alkoivat menkat parin päivän jäytämisen jälkeen.

      Poista
  2. Hmmm, aika harva nainen on sitten varmaan oikeasti onnellinen... Mä luulen että jäätävät mahakivut ei häviä mihinkään vaikka minkälaisessa hattarassa elelisi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih.

      Huomasitko, olet voittanut Yökyöpelit cd-levyn arvonnassa. Laitatko osoitteesi minulle, niin saan cd-levyn tulemaan teille päin.

      Poista
  3. Se tunne kun alkaa itkettää kun joku erehtyy kysymään että mitä kuuluu. Tai tarvitsetko kaupasta jotain. Tai ihan mitä vaan. Samaistun tähän todella. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Mun ei tartte kuin ajatella kolme vuotta sitten kuollutta isääni ja alan vollata saman tien. Ja moni muukin asia itkettää.

      Poista

Kommentit ilahduttavat aina!