Äitienpäivän kynnyksellä mietin äitiyttä. Millainen äiti minä olen? Olen jo aiemmin todennut, etten ole pullantuoksuinen äiti. Minulle tärkeä asia äitinä on ollut läsnäolo arjessa, mikä on ilmennyt monissa valinnoissamme. Olin pitkään kotiäitinä ja nautin siitä valtavasti. Tosin missään vaiheessa en ollut "vain" kotiäiti, sillä kaikkien kotivuosien ajan ohjasin lasten liikuntaryhmiä kahtena iltana viikossa, tein satunnaisesti myös viikonloppukoulutushommia ja kotiäitivuosieni aikana opiskelin myös perheopintojen perusopinnot. Tein myös vuosia nelipäiväistä työviikkoa ollen osittaisella hoitovapaalla ja suurin syy yrityksen perustamiseen oli se, että minulla on aikaa ja jaksamista myös perheelle.
Äitinä minulle tärkeitä asioita ovat olleet ekologisuus ja ns. pehmeät arvot. Meillä on lapsilla käytetty kestovaippoja, olemme kasvissyöjiä, ajamme hyvin harvoin yksityisautolla, lajittelemme kaikki jätteet, kierrätämme ja käymme kirppareilla. Olen imettänyt molempia lapsia suomalaisen mittapuun mukaan pitkään (noin 2 v) ja olemme nukkuneet perhepedissä. Koen äitinä olevani lempeä ja lapsen tunteet huomioiva. Keskustelen paljon lasten kanssa. Minulle on tärkeää rakkauden ja tunteiden kieli.
Tykkään lukea lapsille. Lasten ollessa pienempiä tykkäsin myös leikkiä lasten kanssa. Tai oikeastaan rakentaa leikkejä kuten vaikkapa junarataa. Meillä on myös pelattu paljon lautapelejä.Minä tykkään käydä lasten kanssa museoissa, näyttelyissä, teatterissa ja elokuvissa. Minä haluan osallistaa lapsia esimerkiksi kodin siivoamiseen ja ruuanlaittoon. Haluan, että pojillani on hyvät taidot siirtyä aikanaan äidin helmoista omiin koteihinsa.
Minä en ole se äiti, joka leipoo pullat tai kakut käden käänteessä. Meillä ei ole ollut sellaisia teemakutsuja lasten synttäreillä, joissa kaikki on astioista koristeluun jonkun teeman mukaista. Minusta ei myöskään olisi siihen, että seisoisin jonkun kentän tai hallin laidalla illasta ja viikonlopusta toiseen seuraamassa harkkoja tai pelejä. Minulle on tärkeää myös oma aika ja oma hyvinvointi. Ehkä uskallan tunnustaa senkin, että meillä lapset eivät tiedä mitään Fröbelin Palikoista tai Titi-Nallesta. Meillä ei ole katsottu noita lasten suuria suosikkeja dvd-levyiltä tai käyty konserteissa, koska mun korvat ei kestä niitä. Me emme myöskään ole käyneet Muumimaailmassa, koska me vanhemmat emme ole sinne halunneet. Tosin tämän on tehnyt helpoksi myös se, etteivät Muumit ole missään vaiheessa olleet pojille kova juttu. Pojat jäävät paitsi myös aurinkolomista ja pakettimatkoista, koska me vanhemmat haluamme käydä omatoimisilla kaupunkilomilla. Toki kaupunkilomilla valitaan suurin osa kohteista sen mukaan, että ne ovat lapsia kiinnostavia.
Äitinä ja ihmisenä haluan kasvaa ja kehittyä, siksi käyn paljon kursseilla ja luennoilla ja luen kasvatuksesta. Haluan olla se äiti, joka katkaisee sukupolvien ketjun ja haitalliset kasvatusmallit. Minulla on kaksi erilaista lasta, jotka ovat kasvattaneet minua ihmisenä vähintään yhtä paljon kuin minä heitä. Aina en koe onnistuneeni äitinä, mutta pääasiassa ajattelen olevani hyvä äiti. Eihän äitiys olekaan kokoaikaista, 100 % onnistumista. Riittävän hyvä äitiys riittää. Välillä olen ajatellut tulevani hulluksi noiden poikien kanssa. Univelkaa kerääntyi pikkulapsivuosina käsittämättömän paljon. Mutta niistä vuosista on selvitty ja pojat ovat nyt jo lähellä murrosikää.
Millainen äiti sinä olet? Mitkä ovat sinulle tärkeitä asioita? Ovatko sinun lapsesi jääneet jostakin lapsiperheiden "must "- jutuista paitsi siksi etteivät ne asiat kiinnosta sinua?
Postauksen kuvat otti esikoinen, jonka syntymä teki minusta äidin juhannuksena 2003.
ps. Muistathan osallistua Yökyöpelit cd-levyn arvontaan!
Hyvää pohdintaa, Heli.
VastaaPoistaMinä olen ehdottomasti pullantuoksuinen äiti, mutta en äitimyytin tai suorittamisen vuoksi, vaan siksi että leipominen on minulle rentouttavaa ja koska olen itse eniten makean perään koko meidän perheessä. En siis suorita leipomista ja leivon fiiliksen mukaan, mutta olen aina leiponut - silloinkin, kun mieheni teki post doc -tutkimustaan ulkomailla eikä meillä vielä ollut lapsia. Leivoin siis itselleni. ;) Olen läsnäoleva, mutta omaa aikaa kaipaava äiti: olen toivottavasti aina valmis kuuntelemaan lapsiani ja meilläkin lapset saavat tulla nukkumaan viereen (edelleen, vaikka ovat koulussa, tuskin he teineinä enää tulevat...), mutta vetäydyn joka päivä joksikin aikaa omiin oloihini: lukemaan, lenkille, bloggaamaan, pihalle. Samalla tavalla meillä kaikki vetäytyvät joskus. Kovin leikkivä äiti en ole, olen ehkä leikkien organisoija ja rakentelija, mutta kun leikki etenee, häivyn niihin omiin oloihini. Mieheni leikkii enemmän ja eläytyy leikkeihin tavalla, jota minä en osaa.
Olen toisaalta rento ja toisaalta tiukka: vaadin, että läksyt on tehty, nipotan kotiintuloajoista, vaadin kiitokset ja anteeksipyynnöt ja -annot (myös itseltäni). Toisaalta jos esimerkiksi lasten huoneissa leikki on kesken ja tulee aika mennä nukkumaan, en pakota siivoamaan (paitsi torstaisin, jolloin meillä yleensä siivotaan isommin muutenkin), koska on kohtuullista että kiva leikki saa jatkua seuraavanakin päivänä.
Koetan opettaa lapsilleni kohtuullisuutta ja armollisuutta: täydellinen ei ole kukaan, mutta jokainen on riittävän hyvä ja maailman paras oma itsensä. Jos sen saan lasteni päässä pysymään, olen tyytyväinen.
Niin, ja kaikkein ihaninta on kyllä olla äiti.
Hyvää äitienpäivää sinne pohjoispuolelle. :)
Minustakin olisi ihanaa olla pullantuoksuinen äiti (koska oma äitini on ollut sellainen). Mutta minulle pullien leipominen ei olisi rentouttavaa vaan suorittamista. Minä olen myös läsnäoleva ja omaa aikaa kaipaava äiti. Ja kuten sinäkin, minä olen myös sekä rento että tiukka.
PoistaKohtuullisuus ja armollisuus ovat tärkeitä asioita. Välillä itselläkin meinaa olla haussa, mitä ne tarkoittavat elämässä.
Mukavaa äitienpäivää!
Ihana kirjoitus :)
VastaaPoistaMinulle tärkeää äitiydessä on kasvattaa lapsille terve itsetunto, kunnioitus muita ja itseään kohtaan sekä työn tekemisen etiikkaa. En ole osannut mennä mukaan kasvatuksen trendeihin. En oikein edes osannut miettiä etukäteen, että mitä arvoja haluaisin painottaa. Olen mennyt tilanteeseen ummikkona ja yrittänyt luovia sen läpi :) Niinpä meillä on pulloruokittu, täysimetetty, imetetty 2-vuotiaaksi, omassa sängyssä nukutettu ja perhepedissä nukkunut, harrastusrumba-lapsi, viivästetysti koulun aloittanut lapsi jne.
Olen tehnyt paljon lasten ehdoilla, joustanut sinne Muumimaailmaan ja jopa Titi-nalle konserttiin saakka :D Toisaalta olen pitänyt aika tiukasti ihan taaperovuosien jälkeen kiinni siitä, että minulla on elämässäni muutakin kuin lapset. Nykyisin se on ollut oma työ.
Ehkä eniten äitiyttäni on muokannut mieheni, joka kantaa tasa-arvoisesti vastuuta perheestä. Jos lapsi sairastaa, mies osallistuu hoitoon. Hän käy kaupassa, kokkaa ja harrastuskuljettaa. Minä pystyn tekemään useamman päivän työmatkoja, mies ja pojat pärjäävät kyllä.
Minä koen myös tärkeäksi asiaksi hyvän itsetunnon, toisten kunnioittamisen ja myös työn tekemisen etiikan.
PoistaMinulle jotkut asiat olivat selviä jo ennen esikoisen syntymää kuten se että meillä käytetään kestovaippoja, tulen satsaamaan sen eteen, että imetys onnistuisi. On myös asioita, joihin sitten äitiyden myötä "ajautui" kuten esikoisen kohdalla perhepeti. Toisen kanssa sitten nukuttiinkin alusta alkaen vierekkäin.
Wau. Nostan hattua tuosta Titi-nalle konsertista. Kyllä meilläkin on tehty paljon lasten ehdoilla, mutta koko ajan myös oma itse ja omat kiinnostuksenkohteet muistaen.
Se on hienoa, kun on osallistuva mies. Meidänkin perheessä mies on osallistunut paljon. Ruokaa hän ei osaa tehdä, mutta muuten on tehnyt paljon perheen eteen.
Mukavaa äitienpäivää!
Olipahan kiva ja mielenkiintoinen postaus ja hirmuisesti tuli sellaista asiaa, että tuli tutustutta sinuun paremmin. :) No tytöt rakastavat askartelua ylikaiken ja myös kutomista ym.minä en, joten näitä taitoja eivät minun rinnalla opi, mutta onneksi on Porvoon Taidetehdas ja takana jo kolmatta vuotta käytyä askartelukurssilla.
VastaaPoistaPakettimatkoilla emme mekään käy, mutta enpä ole asiaa kummemmin ajatellut, olisiko ne lasten kannalta kivoja. Omatoimi matkat ovat jetsulleen kivoja.
Ihanaa äitienpäivää sinne. <3
Kiva, jos tutustuit minuun paremmin tämän postauksen kautta. Välillä sitä itsekin miettii, mitä kaikkea on kertonut itsestä täällä blogissa ja mikä on lukijoille uutta. Ja osa lukijoista on tietenkin tullut mukaan matkan varrella eivätkä ekat kirjoitukseni ole heille tuttuja.
PoistaMukavaa äitienpäivää sinullekin!
Hienoa pohdintaa! Minä ajattelen että olen lapsilleni se paras mahdollinen äiti, riittävän hyvä, sillä yritän parhaani. En juuri nyt jaksa ajatella mistä lapset ovat jääneet paitsi... Todennäköisesti monestakin jutusta, mutta eihän mennyttä voi ottaa uusiksi :) Katse eteenpäin ja onnellista äitienpäivää! <3
VastaaPoistaNiinpä, katse eteenpäin. Menneitä ei kannata murehtia ja liikaa märehtiä. Niistä voi oppia, mutta suunta eteenpäin. Hyvää äitienpäivää sinullekin!
PoistaOlipa kiva lukea tämä :) Aika paljon samanlaisia juttuja ekoilusta perhepetiin jne.. tosin varmasti meillä huonommin arvosanoin xD
VastaaPoistaKivaa, jos meillä on samanmoisia juttuja ajattelumaailmassamme. Niin olen ajatellutkin sinun blogitekstejäsi lukiessa. Äitiydestä ei jaeta arvosanoja. On minullakin ollut hetkiä, jolloin olen ollut lapsille huutava riiviöäiti tai itseäni surkuttele marttyyriäiti.
PoistaMukavaa äitienpäivää!
Äitiyttä on niin monenlaista, sekä, mikä kuuluu toiselle hyvän äitiyden kategoriaan, ei sitä välttämättä toiselle ole. Eikä kaikki aina ole itse päätettävissä, hyvä äiti osaa minusta myös luopua omista näkemyksistään, jos tilanne niin menee. Minusta näin kärjistetysti sanottuna ei ole väliä, miten lapsi on ruokittu, jos hän on saanut ravintoa ja turvallisen ruokailuhetken, ei se, onko nukuttu perhepedissä vai opetettu nukahtamaan itse, jos kaikki ovat saaneet levolliset unet, eikä se, onko äiti ollut lapsen leikeissä mukana vai hoitanut enemmän arkiaskareita lasten läsnäollessa, jos lapsella on vanhempiensa kanssa rakastettu ja turvallinen olo.
VastaaPoistaMeillä on rajat ja siksi meillä tuotetaan lapsille välillä pettymyksiä, sekin kuuluu hyvään äitiyteen, vaikka mieli tekisikin siloittaa lasten tietä ja välttää mielipahalta, mutta nekin kuuluvat kasvamiseen ja tunteiden hallinnan opetteluun. Minulle ei niin tärkeää siis ole se, miten äitinä tiettyjä asioita tekee, vaan se, että lapsi tuntisi olevansa ehdoitta rakastettu, hänellä olisi riittävän hyvä itsetunto mutta toisaalta myös toisten ja itsensä kunnioittamisen taito.
Suuria asioita, mutta pitää muistaa olla itselleen äitinä armollinen ja muistaa se, ettei äitiys ole kilpailu. Itse sain tänään lapselta kortin, jossa luki että rakastaa minua niin paljon, ettei edes muista, kuinka paljon. Tuntui, että olen onnistunut jossain. :)
Hyvää äitienpäivää!
Niinpä, turvallinen ja rakastettu olo on tärkeää. Ehdoitta rakastaminen ei ole aina helppoa, sen olen huomannut näin lasten kasvaessa. Mutta se on äärettömän tärkeä asia.
PoistaSillä ei ole väliä, miten lapsi on ruokittu, mutta silloin jos ei imetä, on tärkeää että ruokailu on silti yhteinen, läheinen hetki. Olen nimittäin nähnyt niin paljon edellisessä työssäni näitä "ruokinta-automaatteja", joissa jo pieni vauva on laitettu makaamaan sitteriin ja pullo pönkitetty tyynyillä vauvan käsiin niin että jo kuusiviikkoinen ruokailee itse. Ja silloin ruokailuhetki ei ole enää turvallinen vaan vauvan aivan liian varhaista itsenäistämistä.
Hyvää äitienpäivää sinullekin!
Just näin, siksi juuri lisäsin tuohon sen et ruokailuhetki on turvallinen. Itse olisin imettänyt pidempäänkin, mutta lapset itse lopettivat sen yksivuotiaina ja silloin piti tietenkin itse antaa sen tapahtua eikä pakottaa jatkamaan kun lapsilla oli silloin muut keinot tankata läheisyyttä.
Poista