Äitienpäivänä

Äitienpäivän aamu alkoi kahdeksan maissa aurinkoisena. Lapset toivat kortit ja pienet lahjat minulle. Olen pitkin päivää tullut hyvälle tuulelle katsellessani tuota Hellä, Eloinen, Luova ja Ilonen korttia. Ja miettinyt, että olisi siinä lapselle keksimistä adjektiiveissa jos nimeni sattuisi olemaan vaikkapa Vilhelmiina tai Marja-Liisa. Kuopus vähän kuvailikin näitä adjektiivien keksimisen ongelmia. Hänen luokkakaverinsa äidin nimessä on kolme A-kirjainta ja yhdessä olivat  keksineet a:lla alkavia adjektiiveja. Kuopuksen ehdottama ahne ei onneksi ollut mennyt läpi.

Nykyään äitienpäivä on sellainen kuin toivon. Mutta muistan myös ne ajat, kun kiristelin hampaitani äitienpäivänä. Ne olivat niitä aikoja, kun en ollut osannut puhua toiveistani vaan oletin, että mieheni lukee ajatukseni ja täyttää sanomattomat toiveeni. Antaa minun nukkua pitkään, on tehnyt lasten kanssa jonkun pienen yllätyksen (myöhemmin onneksi päiväkoti ja koulu ovat hoitaneet tämän homman) ja järjestää (joko itse tekemällä tai viemällä ravintolaan) ruuan äitienpäivälle. Muistan sen ajan, kun luin nettipalstoilta mitä ihanaa muilla oli ollut ja itselläni oli suunnilleen tavallinen päivä. Miehen lapsuudenkodissa ei äitienpäivää ollut vietetty mitenkään eikä hänellä ollut mitään malleja siitä, miten äitienpäivää voisi viettää. Enkä minä osannut puhua toiveistani. Kun oletin, että kyllä hän tietää ja osaa lukea minun ajatukseni.

Viimeiset vuodet äitienpäivä on ollut juuri sellainen kuin olen toivonut. Aamulla saan kortit ja lahjat, jotka pojat ovat tehneet. Aamupalan syön ihan pöydän ääressä, minä en halua syödä ja murustella sängyssä. Jo vuosikausia olemme fillaroineet lähimpään HopLopiin ja riehuneet siellä pari tuntia ja sitten käyneet ravintolassa syömässä. Niin tänäkin vuonna.

Äitienpäivääni on kuulunut myös ensimmäisten kesäkukkien ostaminen. Minä olen perinteisesti ostanut huovinkukkia. Tänä vuonna en niitä löytänyt, kuulemma yöt ovat vielä niin kylmiä ettei puutarhaliikkeet ole vielä ottaneet niitä valikoimiin. Täytyy viikon-parin päästä käydä uudelleen kysymässä. Ostin sitten kolme orvokkia.

Kuopus tuossa vetäisi juuri raivarit, koska ei saa tänään enää pelata tietokoneella. Joten ei tämä päivä pelkkää onnenhöttöä ole ollut ,vaan ihan arkirealismia.

Mukavaa äitienpäivän iltaa ja alkavaa viikkoa!