torstai 28. elokuuta 2014

Saanko valittaa?



Nyt on ihan pakko valittaa. Yleensä olen hyvä vaihtamaan näkökulmaa ja muuttamaan valitukset muutoshaasteiksi tai positiivisiksi asioiksi. Nyt tuntuu, että monesta pienestä asiasta on kerääntynyt kaikkea kakkaa mieleen. Tähän nyt vaikuttaa lisäksi se, että mulle pukkaa flunssaa eli pää on tohjona ja lisäksi PMS, jolloin ylipäänsä olen tohjona kokonaan. Ärsyyntymiskynnys on aika pieni tällä hetkellä.

Mistä aloittaisin? No, yritysasiat etenevät ihan hyvin. Tosin olen aika kaukana nettisivuista "15 minuutissa yrittäjäksi" tai edes "2 tunnissa yrittäjäksi". Minä menen nyt tahtia kuukaudessa -parissa yrittäjäksi. Tällä hetkellä selvittelen vakuutuksiin liittyviä asioita. Nettisivujen työstö on vielä täysin vaiheessa. Harmittaa, koska haluaisin päästä jo markkinoimaan yritystäni ja palveluitani.

Sitten näitä pieniä asioita, jotka omassa päässä saavat jättimäiset mittasuhteet. Jatkuva sade. Katsot aamulla forecasta, että iltapäivä on aurinkoinen. Päätät, ettet laita hiostavaa sateenkestävää takkia päällesi vaan lähdet rennosti farkkutakissa liikkeelle. Lopputulos on se, että koko iltapäivän sataa kaatamalla vettä ja kastut läpimäräksi. Ei tee hyvää alkavalle flunssalle.

Käyt nukkumaan yhdeksältä, koska ole väsynyt ja flunssaa pukkaa. Mies kömpii jossain vaiheessa viereen. Ja jossain vaiheessa yötä hän lähtee käymään vessassa. Myös molemmat pojat käyvät jossain vaiheessa yötä vessassa. Heräät näihin kaikkiin.  Mikseivät ne osaa olla käymättä vessassa yöllä?

Lähetät miehen esikoisen vanhempainiltaan, koska itselläsi on NLP-kurssi. Mies käy kyllä vanhempainillassa, mutta et saa hänestä enempää irti kuin että siellä juteltiin palkkitunneista ja leirikoulusta. Tarkempi selostus jää saamatta. "Olisko se nyt pitänyt nauhoittaa koko vanhempainilta?". No, olisi! Samaisena iltana lähetät miehen ostamaan sämpylöitä kauppaan, koska et itse ehdi ostaa ilta- ja aamupalatarvikkeita sen NLP-kurssin takia. Mies ostaa kolme sämpylää. Kun tulet kotiin, niistä on kaksi syöty eli pojat ovat saaneet iltapalaksi omansa. Itse voi miettiä, syökö kokonaisen sämpylän (jolloin aamupalaksi ei jää mitään), syökö vain puolikkaan (jolloin aamupalaksi jää puolikas tai miehelle jää puolikas) tai jättääkö iltapalan syömättä, jotta saa aamupalaksi kokonaisen sämpylän. Paitsi mitäs ne lapset sitten syövät aamupalaksi?

Tällä hetkellä ottaa pattiin myös verkostojen puute. Onneksi äitini tulee meille sunnuntaina, sillä mies lähtee silloin työmatkalle. Ensi viikolla on joka illalle jotain menoa, on kuopuksen vanhempainiltaa, kahtena iltana yrittäjyyskurssia ja keskiviikkona alkaa ohjaamani iltajumpat. Tekisi mieli kirjoittaa muutama valittu sana eräistä henkilöistä, jotka ovat päättäneet olla olematta elämässämme mukana, mutta koska tämä on julkinen blogi, niin jääköön ne sanat kirjoittamatta.

On tapahtunut paljon hyvääkin. Olen ohjannut ekat liikuntaleikkitunnit ja kuinka nautinkaan niiden tuntien ohjaamisesta. Minulla oli hyvä tapaaminen tilitoimistossa. Sain RAY:n täyden avustuksen erästä kurssia varten. Odottelin, että saan ehkä 50-100 euroa, mutta sainkin täydet 500 euroa. Ihan mahtavaa!

Ja tiedän, että mun murheeni sämpylöistä ja pitkin yötä vessassa ravaavista miehistä ovat pieniä murheita nälänhädän, pyörremyrskyjen ja lentokoneiden tippumisten rinnalla. Mutta tällä hetkellä nämä pienet asiat yhdessä saavat aivot jumitilaan (yhdistäen vielä sen flunssan ja erityisesti PMS:n tähän).

Postauksen valokuvakin on pimeä, mutta kun täällä nyt on pimeää, niin sillä mennään. En ole mitenkään syksyihminen. Inhoan jatkuvaa sadetta ja pimeyttä. Pidän kyllä kuulaista kirkkaista syyspäivistä, mutta kun niitä ylipäänsä tuntuu olevan niin harvassa Suomen syksyssä.

Ja tiedän, että koska minulle on mindfulness tuttua, niin pitäisi ajatella, että tunteita tulee ja menee. Nyt on olo, että kattia kanssa. Tunne tulee, se jää jumiin ja pysyy. Mutta täytyy todeta, että tämän postauksen kirjoittaminen auttoi, sai asioita oikeisiin mittasuhteisiin ja tästä nyt taas kohti parempaa iltapäivää ja huomista!

14 kommenttia:

  1. Saa valittaa, joskus jopa pitää. Kummasti se kirjoittaminen tai asioiden ääneen sanominen helpottaa.

    Minä olen ärsyyntynyt viime päivien huonosta tuurista säiden suhteen. Ollaan katsottu ikkunasta että kappas, siellä ei sada enää ja lähdetty pihalle. Tadaa, vettä on alkanut sataa kuin napista painettuna. Sitten jos on lähdetty takaisin sisälle, sade on tietenkin lakannut saman tien. Ja piiri pieni pyörii..

    Parempaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Viime päivinä sää on tosiaan vaihdellut ihan muutamassa minuutissa auringonpaisteesta kovaan sadekuuroon. Ja toisin päin.

      Se on totta, että asioiden ääneen sanominen tai kirjoittaminen helpottaa. Nyt on hyvä olo. Varsinkin kun sain juuri äsken myös yritykseni vakuutukset kuntoon.

      Poista
  2. Ajattelin koko ajan lukiessani, että pitää kommentoida että helpottiko, mutta niihän olitkin viimeiseksi lauseeksi todennut, että kirjoittaminen helpotti! Joskus ottaa kupoliin, mikään ei suju niinkuin on suunnitellut, kaikki on syvältä ja ne sämpylätkin olisivat voineet olla vielä pahoja (vaikka johan siinäkin oli, ettei niitä ollut riittävästi). Mutta joskus voi antaa itselleen luvan olla vain täysin vit******nut, ihan urakalla, koska se on kuitenkin ohimenevää.

    Ja sitäpaitsi, en yleensä seuraile säätiedotuksia, mutta aamulla satuin huomaamaan, että viikonloppuna pitäisi auringon paistaa ainakin jonkin verran! Eli paistetta on luvassa, kaikin puolin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Joskus vaan kaikki menee vinoon. Kirjoittaminen helpotti paljonkin. Ja nyt on jo ihan hyvä fiilis. Aurinkokin taas vilahtaa pilvien takaa. Ja hienoa, jos viikonloppuna aurinkokin paistaa taas.

      Poista
  3. Mukava kuulla, että purkaminen auttoi:) On hyvä sanoa välillä ääneen, mikä ottaa päähän. Mutta haluan myös sanoa, että tällaisilla hetkillä kannattaa etsiä myötätuntoa itseään kohtaan. Juoda vaikka kuppi kuumaa teetä tai mehua (flunssa lähestyy), istahtaa hetkeksi alas ja todeta, että olen hyvä tyyppi:)

    Nukkuminen ja unen saaminen on haaste minullekin ja tiedän, että se on kurjaa ja vaivaa herkästi juuri silloin kun pitäisi saada nukutuksi. Itse heräilen vielä imettämään vauvaani... Se taitaa mullekin olla sellainen loppuelämän haaste saada välillä unenpäästä kiinni, mutta yritän ottaa vain rennosti asian kanssa... Tsemppiä sullekin asian kanssa painimiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myötätunto itseä kohtaan on tosi tärkeää. Sen olen pitänyt nyt mielessäni kaiken tämän yrityshässäkän keskellä. Mieleen kun pyrkii koko ajan ne asiat, mitkä ovat tekemättä. Vaikka samanaikaisesti olen tehnyt tosi paljon. Ja sitä hoen itselleni useinkin, että olen hyvä tyyppi.

      Minä kyllä nukun nykyisessä elämäntilanteessani ihan hyvin. Silti ottaa pattiin ylimääräiset yöheräämiset.

      Kiitos tsempeistä!

      Poista
  4. Täälläkin on takunnut oikein kunnolla tällä viikolla. Taustalla mullakin flunssa ja tämä sääkin varmasti vaikuttaa jotenkin apatisoivasti. Ja kun vihdoin viime yönä olisin voinut nukkua (lapsi yskinyt aiemmin flunssaansa öisin) niin eiköhän jonkun auto naapurustossa piipannut pitkään viime yönä... Ja olen yrittänyt hommata lastenvahtia koko viikon tässä mielentilassa (kaikki ihan bookattu). Not good. ;) Mutta veikkaan että ensi viikko on parempi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tuntuu olevan yhdellä jos toisellakin flunssaa. Se on tosi rasittavaa, että kun toivoisi voivansa nukkua hyvin, niin joku itsestä riippumaton tekijä pilaa yöunet. Ja minulla huonosti nukuttu yö vaikuttaa usein mielialaan tosi selvästi.

      Minäkin veikkaan että ensi viikko on taas paljon parempi! Silloin mulla ei ainakaan enää ole pms. Ja toivon flunssankin olevan jo ohil

      Poista
  5. <3 Halaus, Heli.

    Minulla on ollut kiireinen viikko enkä ole ehtinyt blogeihin (edes omaani :D ), mutta saa valittaa! Valittaminen on muuten yllättävän hyödyllistä joskus, se auttaa ainakin hetkeksi. Kyllä kaikki siitä!

    Hyvää viikonloppua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! Nyt on jo paljon parempi fiilis. Tosin se flunssa edelleenkin vaivaa, mutta muuten jo paljon parempi olo.

      Poista
  6. Minä käsin miehen tehdä vanhempainillassa muistiinpanoja samaan tapaan, mitä yliopistossa luennoilla. Sain varsin kattavan raportin. Tosin siinä kohtaa, kun alettiin vanhempia aktivoida keskustelemaan siitä, miten tehdään läksyt, tms., mies oli lähtenyt kotiin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo olisikin ollut hyvä taktiikka. Meille on käynyt noin aiemminkin, että olen lähettänyt miehen neuvolaan / vanhempainiltaan tms. eikä hän sitten juurikaan mitään muista, mitä siellä on puhuttu tai tehty. Seuraavan kerran sitten muistiinpanovälineet mukaan!

      Poista
  7. Mieheni meni viime viikolla vanhempainiltaan, sillä olin reissussa. Minäkin sain sen irti hänestä, että hän oli vaatinut parempia jääkiekkomaaleja kouluun... Että näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi näitä meidän miehiä. Jääkiekkomaali oli selvästi hänelle tärkeä asia...mitä sitä muusta.

      Poista

Kommentit ilahduttavat aina!