lauantai 16. elokuuta 2014

Rouvana 12 vuotta



Tänään on meidän 12. hääpäivä. Kun katson hääkuviamme, olemme niin kauniita, komeita ja nuoria. Noiden 12 vuoden aikana on joutunut monesti miettimään, mitä se "tahdon" tarkoittaa. Välillä se on tarkoittanut, että tahtoo rakastaa silloinkin kun on väsyneimmillään ja ärsyyntynyt ja se oikea tunne on hukassa. On ollut ylämäkiä ja alamäkiä. Onneksi paljon enemmän on niitä hetkiä, että ihan oikeasti rakastaa toista ja haluaa elää hänen kanssaan koko loppuelämänsä.

Kun katson meitä hääkuvassa, mieleeni tulee  että vähänpä silloin tiedettiin mitä elämä tuo tullessaan. Se toi aika nopeasti häiden jälkeen esikoisen, sitten miehen väitöstilaisuuden, minun valmistumisen, oman kodin, toisen lapsen. Myöhemmin minun lähtemisen töihin monen kotiäitivuoden jälkeen. Kodin remppaamista. Väsymystä. Ruuhkavuosia elämässä. Kun katson hääkuviamme tajuan myös kuinka moni rakkaista sukulaisista on kuollut häidemme jälkeen. Suurimpana menetyksenä tietenkin oma isäni ja enoni. En ikinä olisi osannut aavistaa kuinka yksin jäimme lasten synnyttyä. Verkostoa ei ole ollut, se vähäinenkin muutti kauemmaksi. Mutta olemme selvinneet lasten pikkulapsiajat, esikoisen korvatulehduskierteen, mun oman keuhkokuumeeni (jolloin makasin kolme viikkoa täysin sängyn pohjalla). Isäni kuoleman tuoman surun. Kaiken sen, mikä on väsyttänyt, koetellut, vienyt jaksamisen äärirajoille.
 
Tykkään kuunnella Juha Tapion laulua Kaksi puuta. Katson ulos ikkunasta ja näen ne kaksi puuta takapihallamme. Ja ajattelen, että siinä olemme me. Kaksi ihmistä, jotka katsoo eteenpäin, seisoo erillään, kestää joka tuulen ja sään. Kaksi ihmistä, joiden juuret ovat punoutuneet yhteen alla maan. Kaksi ihmistä, joilla on niin paljon yhteisiä kokemuksia, yhteistä huumoria, samanlainen arvomaailma. Vaikea on kuvitella jotain toista rinnalleni.

Hääjuhlissamme valssattiin Maijan ja Jannen häävalssia, mutta nyt tekee mieli siteerata toista yleistä häävalssia: "Keskellä vuosin kiireen ja työn, maailma sai meidät pysähtymään.....Nuoruuteen kanssas kulkea saan ja vaipua muistojen huumaan...Minä rakastan sua, yhä totta on tänään, vaan enemmän enemmän se tarkoittaa. Minä rakastan sua, sulle kaikkeni annan ja elämä vie meitä päin parempaa".

Ja jotta ei menisi liian imeläksi, niin kyllä nämä ruuhkavuodet ovat kuluttaneet meitäkin. On ajanjaksoja, jolloin ei jakseta puhua muusta kuin että mitä on ruuaksi, kumpi käy kaupassa, huomasitko että wilmassa oli viestiä matikan kokeista. Jaa että seksiä? Millä voimalla ja ajalla? Mutta onneksi sitä rakkautta on ollut koko ajan enemmän kuin muita tunteita.

Yhteistä taivalta takana 14.5 vuotta, josta 12 vuotta naimisissa. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Vuoden vaihteessa olemme olleet yhdessä 15 vuotta, sitä voisi varmaan juhlistaa jotenkin. Josko saisimme pitkästä aikaa lapset yökylään ja voisimme olla ihan vain kaksin?

14 kommenttia:

  1. Onnellista ja ihanaa hääpäivää ja ennen kaikkea, lämpimät onnittelut!

    Elämä on tosiaan enimmäkseen arkea, ylä- ja joskus alamäkeäkin, mutta eniten sitä tasaista maastoa ja hyvä niin. Tunnistan tuon ilman verkostoa olemisen. Meillä lähimmät tukijoukot asuvat kaukana ja lasten vauva-aika tuntui joskus niin kaoottiselta. Jotenkin siitäkin selvittiin ja nyt moni asia on helpompaa.

    Hyvää viikonlopun jatkoa! Palaan vielä toisaalla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, elämä on pääasiassa sitä arkea. Meillä ei verkostoa ole ja se on tehnyt lapsiperhearjesta välillä rankkaa. Varsinkin silloin kun lapset olivat pieniä.

      Hyvää viikonlopun jatkoa teillekin!

      Poista
  2. Toivottavasti saatte järjestettyä vapaata, jotta voitte juhlistaa 15 yhteistä vuottanne. Meillä on samanlaiset toiveet ensi vuodelle, koska silloin olemme olleet yhdessä 20 vuotta. Niin se aika vaan rientää eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei sukulaisverkostoa ole lähellä (ja sekään kauempana oleva ei esim. halua hoitaa poikia, vaikka he isoja jo ovatkin). Olemme olleet tasan yhden kerran yhdessä yön yli erossa pojista ja se oli kaksi vuotta sitten, meidän 10 v hääpäivänä. Säälittävän vähän siis. Pitää varmaan jo marraskuussa alkaa varmistella pojille yökyläpaikkoja omien äitituttujen luo, jos haluaa vuoden vaihteen jälkeen 15 v yhteiseloa juhlistaa kaksin.

      Te olette olleet todella pitkään yhdessä, onnea!

      Poista
  3. Onnea! :) Näin itsekkin lähes 12 vuotta maailmaa mies vierellä tallanneena ja lähes kahdeksan vuoden rouvana olon jälkeen, Tahto on todellakin se avainsana. Niin kauan kuin molemmilla on tahtoa, selviää mistä vain. Meilläkin on ollut surutyötä ja tukiverkosto tuolla 400km päässä, on ollut väsymystä ja minun sairastelua, lasten sairastelua ja vaikka mitä muuta. Mutta aina olen vaikeuksista huolimatta nähnyt meidän jatkavan yhteistä polkua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teilläkin on takana jo pitkä suhde. Tahto on se avainsana, varsinkin niinä väsyneinä hetkinä. Ilman verkostoa ei ole helppoa, se tekee arjesta aika rankkaa (eikä sitä tajua ollenkaan sellaiset, joilla on saatavilla lastenhoitoapua edes joskus).

      Poista
  4. Onnea! :) Meilläkin tulee loppuvuodesta 15 vuotta yhteistä matkaa. Kesällä juhlimme 10-vuotishääpäivää. Sukulaiset meilläkin kaukana. Pikkulapsiaikana (pienin nyt nelivuotias joten arki helpottanut mukavasti) etenkin käytimme Stadin Aikapankista lastenhoitoapua apunani miehen ollessa pidemmillä reissuilla (ja nyt tarjoan itsekin apua muille). Tällaisilla vähän erikoisemmilla tukiverkoilla siis selvitty. Mutta tukiverkko kuin tukiverkko. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teilläkin tulee siis 15 vuotta täyteen pian, pitkä aika yhteistä taivalta.

      Aikapankki kuulostaa hyvältä. Ollaan mekin saatu ystäviltä apua ja se on tuntunut kullanarvoiselta kun sukulaisia ei lähellä ole.

      Poista
  5. Onnittelut! Reipastavan rehellistä tekstiä, ei lainkaan liian vaaleanpunaista :-) mua on aika ajoin pidetty pöhkönä, kun julistan maailmalle kaikkien avioerojen keskellä, että kun se oikea kohalle sattuu,niin sen kyllä tietää. mää ainakin ja vissiin tuo parempi puoliskokin,kun yhteisiä kompastumisia takana 22 vuotta :-) pidän peukkuja että saatte yhteisen juhla-ajan !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin sanoin silloin kun tapasin mieheni, että nyt taisin kohdata sen oikean. Välillä on ollut ajanjaksoja että ei ole ihan siltä tuntunut, mutta ne ovat olleet niitä pikkulapsiajan väsyneimpiä hetkiä.

      Teillä on takana jo tosi pitkä suhde, hienoa!

      Poista
  6. Onnea teille! Pakko sanoa, että olipa jotekin todella tunteikkaasti ja kauniisti kirjoitettu teksti..

    VastaaPoista
  7. Onnea onnea teille! Ihanasti olit kirjoittanut elämästänne!

    Ja sattuipa tosiaan, että samasta aiheesta kirjoittelin ja tuolloin launataina mekin häissä olimme :). Peukut on pystyssä, että saatte yökyläilyt järjestymään 15 vuoden kunniaksi. Kummasti piristää ja antaa voimia pitkäksikin aikaa kaksistaan olo ilman mitään arjen velvoitteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sinun tekstisi oli niin ihana. Kyllä minäkin kovasti toivon, että saisimme järjestymään hoitajan pojille / yökyläilyn, jotta päästäisiin johonkin ihan vain kaksistaan.

      Poista

Kommentit ilahduttavat aina!