perjantai 15. elokuuta 2014

Kotona työskentelystä

Olen tässä harjoitellut työntekoa kotona. Huokaisin helpotuksesta kun poikien koulu alkoi. Vihdoinkin päiviin tuli edes hetki rauhallista työskentelyaikaa. Mutta mitä ihmettä on tämä pehmeä lasku kouluun? Nyt kun oppilaat olisivat innokkaita koulua käymään, tunteja on vähän. No, ehkä tässä on myös oma lehmä ojassa...nyt kun aika on tosi kortilla, toivoisin että minulla olisi rauhallista työskentelyaikaa vähän kauemmin kuin neljä tuntia päivässä.

Liiketoimintasuunnitelman, laskelmat ja starttirahahakemuksen tein vaiheessa, jossa pojat olivat vielä lomilla. Ne kaikki tuli tehtyä muutaman minuutin pätkissä. Olen ollut myös uimarannalla muistivihko kädessä ja pohtinut palveluiden hintoja ja markkinointia. Poikien viimeinen lomaviikko oli jo vähän kireä. Minä olisin kaivannut rauhallista työskentelyaikaa, mutta poikien oli melkein pakko olla kotona. Ulkona oli liian kuumaa puistoiluun ja oma piha oli täynnä ampiaisia. Rannalle en uskaltanut heitä kaksin lähettää - ja sielläkin oli paljon ampiaisia. Kaverit olivat vielä mökeillään. Ah mikä ilo onkaan tehdä vaikka yrityslaskelmia kun ajatus keskeytyy muutaman minuutin välein. Yksi huippuhetki oli se, kun soitin TE-keskukseen ja pojilla alkoi kamala riita samantien kun aloitin puhelun. Lopulta oli kesken puhelun pakko huutaa pojille, että "nyt lopettakaa se riitely ja heti!". Sitten jatkoin selittämistä puhelimeen, että "olen siis perustamassa yritystä vanhemmuuden ja vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tukemiseksi. Sellaisia kursseja kuten nyt vaikkapa "myönteisiä keinoja kasvatukseen" (ja prkl, olkaa nyt hiljaa siellä taustalla...)

Ilmeisesti kuitenkin se muutaman minuutin pätkissä työskentely tuotti ihan hyvän tuloksen, koska yritysneuvoja sanoi liiketoimintasuunnitelmani olevan selväjärkisen ihmisen tekemä. Sanoinkin hänelle, että itsellä on ollut välillä aivan päinvastainen olo, selväjärkisyys on tuntunut olevan kaukana.

Aamulla on ihan luksusta, kun voin herätä samaan aikaan kuin pojat heräilevät kouluun. Aikaisemmin olin jo siinä vaiheessa lähtemässä fillaroimaan työpaikalle. Kun pojat ovat lähteneet kouluun, käyn facessa, blogissa ja sitten olen aloittanut päivän hommat. Poikien koulupäivät ovat loppuneet nyt klo 12. Silloin menee ihan ok, jos kuopus on kavereitten luona iltapäivän ja vain esikko on kotona. Silloin pystyn vielä vähän jatkamaan työntekoa iltapäivälläkin. Mutta sitten kun on tilanne, että kuopus tulee koulusta kotiin kera parin kaverin, niin siinä ei enää pysty töitä tekemään. Kotona on härdelli. Tällä hetkellä vaatii myös vähän uutta rutiinia sen miettiminen, milloin teen töitä ja mikä on vapaa-aikaa. Nyt tuntuu, että teen töitä vähän koko ajan. Tosin tässä vaiheessa kun olen perustamassa yritystä ja sitä työtä riittää loputtomasti, niin näin onkin pakko tehdä. Toivon, että tilanne helpottuu kun nämä paperiasiat on saatu valmiiksi. Tällä hetkellä mun työnteko on vielä ihan täysin papereitten pyörittelyä (ja välillä on tuntunut että se nimenoman on sitä pyörittelyä eikä mikään etene)  ja suunnittelua. Ensi viikolla on jo ihan eka työpäivä, jumppien suunnittelun merkeissä. Ja elokuun viimeisellä viikolla alkavat ekat ryhmäni, Vipeltävän Siilin jumpat.

Meillä mies tekee töitä tosi paljon etätyönä ja häneltä se onnistuu hyvin. Hänellä on toimistonurkkaus alakerrassa (meidän elämä keskittyy yläkertaan) ja kun hän sanoo pojille, että hän tarvitsee työrauhan, pojat pääasiassa antavat sen hänelle. Mutta kun minä sanon, että "tarvitsen työrauhaa", niin jo viimeistään 6 minuutin päästä se on unohdettu ja tarvitaan riitojen ratkojaa, tekemisen miettijää, välipalan antajaa, läksyjen tarkistajaa tai tulee jotain äärettömän tärkeää asiaa, joka on sanottava juuri silloin.  Se tärkeä sanominen saattaa olla esimerkiksi: "Äiti, mulla olis asiaa". Kysyn, että "mitä asiaa". Vastaus on monesti "minä unohdin sen jo". Ja taas ajatus keskeytyi, mitä olinkaan tekemässä. Ai niin, käymässä läpi ihan loputonta toimialaluokitusten listaa.

Mutta tiedättekö mitä se mahdollistaa, että sekä minä että mies tehdään töitä kotoa käsin? "Parisuhteen hoitamisen" aamupäivän aikana. Tosin työt eivät kyllä silloin hetkeen etene kummallakaan.

Nyt kun olen käyttänyt tuntikausia aikaa yritysasioiden miettimiseen, rekisteröinnin selvittämiseen, tilitoimistojen läpikäyntiin ja kaikkeen muuhun, löydän netistä tekstin "Perusta yritys 45 minuutissa". Minulla meni vähintään 45 minuuttia jo siihen kun kävin läpi toimialoja ja mietin, mikä on yritykseni päätoimiala.

Tekeekö joku muu lapsiperheellinen töitä kotoa käsin? Miten se teillä onnistuu?

Myös Leluteekin Emilia kirjoitti kotona työskentelystä ja parikin kertaa kommentoin hänen tekstiään.

ps. laitan vielä inspiraatiokuvan kotitoimistostani. Ideaa saa vapaasti hyödyntää oman toimistopisteen sisustamiseen!

9 kommenttia:

  1. Ihana tuo kirjoitus jossa soitat puhelua ja lapset mölyävät taustalla :D On se kumma kun he osaavat juuri sillä hetkellä korottaa ääntänsä tai alata tappelemaan kun pitäisi olla hiljaa. Jos soitan oikein tärkeää puhelua, niin karkaan yleensä yläkertaan tai pesuhuoneeseen soittamaan, niin ei mölyt häiritse. Tosin nyt ei niin karatakkaan kun on tuo pienin poju.

    Näin jälkeenpäin kun minulla ei ole enää yritystoimintaa, niin muistelen haikeana kuinka vapauttavaa se toisaalta oli. Sai tehdä semmoista mikä oli itsestä tosi mukavaa ja inspiroivaa. Sitä jaksoi ilman pitkiä lomia tai sairaslomia. Ainut mikä itseä yrittäjänä ahdisti ei ollut pieni tulonlähde vaan se että jos olin sairas, niin en meinannut saada tuuraajaa. Olisi pitänyt löytää joku johon luottaa ja jonka voi kutsua tarvittaessa töihin. Harva kuitenkaan suostuu tekemään 0-4päivää kuukaudessa, eikä edes joka kuukausi. Työkkärin kiemurat ovat niin ihanat, että muutamaa tuntia ei kannata alkaa tekemään. Oletko miettinyt mitä teet silloin jos sairastut vaikka oksennustautiin? Kuka silloin pitää tuntisi yms? Itselläni oli ihan kivijalkaliike jonka yritystoiminta oli asiakkaista riippuvaista, joten on tullut oltua kuumeessa monta kertaa töissä kun en ole voinut laittaa yrityksen ovia kiinni. Lapsetkin olivat sairaina töissäni mukana.

    Nyt olen taas haaveillut yrittämisestä, mutta en uskalla kovin herkästi sille tielle lähteä koska olen nyt ollut vakityöpaikassani pian 3-vuotta ja kyllä tilipäivänä on mukavaa, sekä silloin jos itse / lapset sattuvat sairastumaan. Mutta aina saa ja pitää haaveilla :)

    Tsemppiä loppumetreille! Onko yrityksen nimi jo selvinnyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin usein juuri silloin kun soittaa tärkeää puhelua alkaa kamala älämölö. Vaikka sitä ennen olisi ollut pitkä aika rauhallista ja vaikka kuinka selittäisi, että nyt tarvitsen puhelurauhan.

      Yrityksen nimi on selvillä, juuri vein maistaattiin perustamisilmoituksen. Varmaan kirjoittelen asiasta kunhan viralliset paperit ovat käsissäni.

      Minä sairastan tosi harvoin ja toivon, että tämä pätee myös jatkossa. Jumppiin on sijaisia olemassa, mutta muiden kurssien kohdalla onkin sitten hankalampaa. Ohjaan tunteja myös työväen/aikuisopistoissa ja siellä "saa sairastaa" ihan normaalisti kuten millä tahansa työnantajalla. Täysin omat kurssini ovat sitten eri asia. Mutta luotan siihen, että pysyn terveenä ja hyvinvoivana!

      Poista
  2. Minä tein paljon töitä kotoa käsin, vähän on ollut ilmassa sellaista, että pitäisi alkaa olla enemmän toimistolla. Meillä on päivisin tietenkin talo tyhjänä, jolloin on ihanan rauhallista. Paljon rauhallisempaa kuin toimistolla. Mutta mä istun iltaisinkin usein puhelinpalavereissa. Olen jotenkin tottunut siihen.

    Pidän jopa etäpalaverijärjestelmällä presentaatioita kotona myös asiakkaille. "Pardon me, I need a minute to shout to my boys before they kill each other" :) Yksi lattarityökaveri joutui palaveeraamaan mun kanssa iltaisin niin paljon, että osasi ihan mun intonaatiolla toistaa "nyt pojat hiljaa" "hiljaa tai telkka menee kiinni" ja "jo nyt on perkele"

    Kaikkeen tottuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa että sun lattirityökaveri oppi toistamaan sun repliikkejä. Se onkin ihan luksusta, kun saa olla rauhassa kotona tekemässä hommia. Ja nyt sitä rauhaa on enemmän, kun pojilla on koulua eivätkä he ole koko ajan tässä kotona.

      Toivottavasti sinäkin saat jatkaa etätyötä, jos se on sinulle ollut mieleistä!

      Poista
  3. Mullekki on jotenkin niiiiin tuttua, että se riehuminen alkaa joko a) tasan sillä sekunnilla kun puhut tärkeää puhelua yleensä jonkun viranomaisen tai lääkärin kanssa tai b) sitä äitiä tarvitaan just silloin kun olis jotain oikeasti tärkeää tekemistä. Hohhoijaa. On ne ihania, mutta ajoitus niillä on aina ihan pielessä :D

    Kyl pisti toi puhelu silti hymyilyttämään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, se ajoitus on monesti tosi "optimaalinen" eli juuri kun on itsellä se tärkein juttu, niin hetkessä on kaaos ympärillä.

      Kyllä minuakin tuo puhelu naurattaa nyt, silloin ei kyllä naurattanut kun puhuin sitä puhelua....

      Poista
  4. Se on tuon äitinä olemisen riemuja, kun naisen on paljon vaikeampi saada sitä työrauhaa kuin miehen. Hyvä, että asiat kuitenkin hoituvat ja mikä parasta, että parisuhdekin tulee hoidettua =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen muutenkin huomannut, että ylipäänsä kaikessa pojat ovat enemmän minun perääni ja "vaativat" minulta enemmän asioita kuin mieheltä.

      Parisuhdetta tulee hoidettua joo. Pitäähän niitä lakisääteisiä taukoja pitää, niin työkin luistaa sitten paremmin....

      Poista

Kommentit ilahduttavat aina!