maanantai 4. elokuuta 2014

Elokuun poika 9 v - vauhdilla maailmaan!


Kuopus täytti 9 - vuotta tänä aamuna klo 6.58. Aika kliseistä kirjoittaa, mutta niin se aika juoksee. Kuopuksen syntymä säilyy mielessäni ikuisesti. Kuopus voi sanoa, että hän on syntynyt Vantaalla. Hän syntyi kotonamme. Kyseessä oli suunnittelematon kotisynnytys. Syöksysynnytys.

Siinä missä synnytin esikoista pitkään ja hartaasti, lähes 20 tuntia Jorvissa, kuopuksen synnytys eteni niin hurjaa vauhtia ettei edes ambulanssi ehtinyt meille. Kun ambulanssi tuli, oli kuopus jo rinnallani imemässä. Papereissa synnytyksen kestoksi on laitettu 1 tunti, mutta omasta mielestäni synnytys kesti 20 minuuttia. Tuo 20 minuuttia on se aika, mikä kesti supistusten kovenemisesta syntymään asti. Noin 10 minuuttia ennen syntymää tajusin, että sieltä se vauva nyt tulee ja huusin miehelle, että soita ambulanssi. Mies oli siinä vaiheessa silittämässä kauluspaitoja....Tästä on vitsailtu paljon jälkikäteen. Ehti sentään synnytykseen mukaan silityksen lomasta. Hätäkeskuksesta sain ohjeeksi mennä kyljelleni ja olla ponnistamatta. Helpommin sanottu kuin tehty.  Kuopus, meidän karhunpentu syntyi kahdella ponnistuksella kylpyhuoneessamme. Ensimmäisellä ponnistuksella syntyi pää ja toisella vartalo. Kätilönä toimi mies, joka onneksi oli seurannut esikoisen syntyessä tarkkaan kätilön touhuja. Hän osasi kiepauttaa pois napanuoran kuopuksen kaulan ympäriltä. Kuopuksen synnyttyä minun ekat sanani olivat "onks se kuollut". Äännähdystäkään ei kuulunut. Mies antoi kuopuksen syliini ja minä otin hänet rinnalleni. Imeminen käynnistyi saman tien. Tässä vaiheessa muistan kurkanneeni, että meille syntyi pikkuveli.

Tämän jälkeen paikalle tulivat ambulanssimiehet (kahdella ambulanssilla)  ja heti perään appivanhemmat, jotka olivat tulossa hoitamaan esikoista, jotta pääsemme lähtemään synnyttämään Kätilöopistolle. Mietin jälkikäteen, että onneksi Karhunpentu syntyi ennen appivanhempien tuloa. Ei ihan mun mieleen olisi ollut ajatus, että pusaan vauvaa appivanhempien tuijottaessa vieressä. Saavuimme sitten Kättärilla ambulanssilla ja vauva vatsani päällä. Ambulanssimiehet olivat todenneet vauvan kymmenen pisteen vauvaksi ja Kättärillä todettiin sama asia. Täydellinen vauva ja myös minun vointini oli loistava. Kätilöopistolla olimme yhden yön verran ja seuraavana aamuna lähdimme jo takaisin kotiin. Meistä oli tullut nelihenkinen perhe. Unelma kahdesta pojasta oli toteutunut.

Kättärillä meitä kävi katsomassa varmaan kaikki vuorossa olleet kätilöt ja muut työtekijät. Iltapäivälehtiin tarinamme ei päätynyt, onneksi. Paikallisissa lapsiperhepaikoissa (puistot, kerhot, muskarit) tieto kotisynnytyksestä lähti leviämään nopeasti ja moni kysyi minulta, että olenko se, joka synnytti kotiin. Toinen aika yleinen kysymys oli, että "joko olet toipunut järkytyksestä kun vauva syntyi kotiin". Voin sanoa, etten ollut järkyttynyt. Siinä ei ehtinyt olla järkyttynyt. Ainut hetki kun tuntui, että tämä ei ole totta, oli se kun tajusin, että nyt se vauva tulee ja olemme omassa kylppärissä ja paikalla on vain minä ja mies (ja miehellä puhelinyhteys hätäkeskukseen). Haaveilin luomusynnytyksestä ja polikliinisestä synnytyksestä, mutta sainkin yllättäen jotain vielä enemmän.

Nyt 9 - vuotiaana kuopus on touhukas ja aktiivinen poika. Virtaa ja energiaa riittää. Kuopusta kiinnostaa erityisesti Super Mario - pelit. Niitä hän pelaisi ihan loputtomasti. Pelaamista täytyy siis rajoittaa hänen kohdallaan. Hän on liikunnallisesti taitava lapsi. Hän on poika, joka oppi ajamaan kolmipyöräisellä 1.5-vuotiaana ja 2.5-vuotiaana hän ajoi jo ilman apupyöriä. Hän käy sirkuskoulussa ja kuvataidekoulussa.

Siinä missä esikoista kiinnostaa lukeminen, niin kuopus ei juurikaan ole innostunut kirjojen maailmasta. Tykkää kyllä siitä, että hänelle luetaan. Lukemaan hän oppi jo ennen kouluikää, mutta edelleenkin se tuntuu olevan työlästä hänelle.

Koulussa hän on tasaisen hyvä kaikessa. Siinä missä kotona hän hörheltää, sinkoilee eikä pysy paikallaan, koulussa hän on mallioppilas. Istuu pulpetissaan, viittaa ja osoittaa osaamistaan. Ei ikinä sinkoile pois paikaltaan tai puhu toisten päälle. Koulussa kuulemma "pitää osata käyttäytyä". Kotona sitten ei ilmeisesti tarvitse. Kotioloissa hän on täynnä virtaa. Lisäksi hänellä on taito ilmaista tahtoaan kovalla äänellä ja hän osaa myös vaatia. Hän ei jää jalkoihin.

Reilun viikon päästä kuopus aloittaa kolmannen luokan koulussa. Meidän karhunpentu. Suloinen pieni suuri poika. Toisaalta niin kovis, toisaalta sitten hyvin herkkä. Hän tuli vauhdilla tähän maailmaan ja vauhtia meillä piisaa edelleenkin. Niin kulta ja rakas.

18 kommenttia:

  1. Wau, oli kiva lukea synnytyksestäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva juttu. Ja nimenomaan wau, sitä Karhunpennun synnytys oli.

      Poista
  2. Kiitos Heli kertomuksestasi! Täällä fiiliksissä kyyneleet silmissä, hieman ehkä yövuoron jälkeen väsyneenäkin ;) Mutta te olette olleet jo kotona kun me olemme menneetä Kättärille ;) 6.8. mentiin ja sunnuntaipoikanen syntyi kiireellisellä sektiolla 7.8. Muistan kun edellisenä iltana satoi kaatamalla vettä ja mies katsoi vain isien huoneessa MM-kisojen avajaisia tv:stä. Olen kyllä tiennyt, että meidän pojat on suht samanikäisiä, mutta että näin lähekkäin ;) Meillä tosin synttärit vasta suunnitteluasteella, kun mökkielämää ollut pakko jatkaa näiden helteiden takia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin aika fiiliksissä olen joka kerta kun kirjoitan meidän Karhunpennun syntymästä.

      En muuten minäkään ole hokannut, että meillä on näinkin samanikäiset pojat. Meillä kaverisynttäreitä juhlitaan aina vasta joskus syksyllä, kummisynttärit ollaan aina järkätty syntymäpäivän tienoilla.

      Poista
  3. Jokohan olen onnittellut johonkin tästä. no varmuuden vuoksi:
    Oikein paljon onnea sankarille! :) Ja kiitos myös synnytyskertomuksesta, oli tosiaan nopeaa toimintaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista! Oli nopeaa toimintaa ja kaikella tavalla nopea tuo kuopus on edelleenkin.

      Poista
  4. Ihan kylmät väreet kulkivat lävitseni. Mahtavasti olet osannut ottaa tuon synnytyksen ja ihanaa kun miehesi osasi toimia, eikä ollut pois tolaltaan. Näin upeaa luomusynnytystä saa harva kokea! Ihanasti kirjoitettu. Meilläkin on 9.8 9-vuotta täyttävä poika, kyllä se aika vain rientää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me pysyimme molemmat miehen kanssa tosi rauhallisina, ei kait siinä muuta voinut. Ja onneksi kuopus syntyi tosi vaivattomasti (toki minuun sattui). Jos synnytyksestä voi sanoa, että helppo, niin sitä tuo synnytys oli. Teilläkin on tosi samanikäinen poika, hauskaa.

      Poista
  5. Meilläkin on Karhunpentu, minun esikoinen ja pitkän kaavan mukaan synnytetty
    T: Niina, joen toiselta puolelta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, teilläkin on Karhunpentu. Meilläkin esikko syntyi pitkän kaavan mukaan, siksi olikin täydellinen yllätys, että tuo Karhunpentu tuli maailmaan niin vauhdilla.

      Poista
  6. Olipas se vauhdikas syntymä. Onneksi kaikki meni hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Yleensä näissä nopeissa kotisynnytyksissä / synnäriin menomatkalla sattuneissa synnytyksissä menee kaikki hyvin.

      Poista
  7. Wau! Eipä ole ihme, että vauhdikas miehen alku sitten on, mitä muutakaan voi odottaa, jos tuolla vauhdilla maailmaan tulee ;).

    VastaaPoista
  8. No niinpä. Tosin vauvavuoden ajan Karhulainen oli tosi rauhallinen. Kävelemään oppimisesta alkaen on vauhtia riittänyt. Ja paljon!

    VastaaPoista
  9. Lämpimät ja iloiset onnittelut hieman myöhässä! Ihana kuulla teidän Karhunpennun syntymästä, joka oli melkoinen, mutta onnellinen. :) Oma Karhunpentuni syntyi superpitkän kaavan mukaan, mutta kyllä nämä karhulaiset ovat aika ihania, vai mitä?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän Karhunpennun syntymä on melkoinen tarina. Hauskaa kun näitä Karhulaisia on muillakin. Ihania, tosiaan.

      Poista
  10. On ollut varmasti mahtava kokemus. Hienoa, että sujui hyvin ja olitte molemmat kunnossa. Tosin synnytettiinhän sitä ennekin kotona, mutta syöksysynnytys on aina eri asia. Näin muuten mielessäni kuinka appivanhempasi olisivat tupsahtaneet paikalle kesken synnytyksen enkä voinut olla hymyilemättä. Olisi ollut aika outo tilanne! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se aika hieno kokemus. Toivoin luomusynnytystä, sainkin jotain paljon enemmän. Onneksi appivanhemmat eivät ehtineet paikalle....

      Poista

Kommentit ilahduttavat aina!