sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Suosikkeja omasta lapsuudesta



Muistatteko Jasonit ja Pekka Töpöhännät jo omasta lapsuudestanne? Entä Tohtori Sykerön tai Rosvo Rudolfin? Meillä leikitte pieninä? Onko mieleesi jäänyt joku teatteri- tai elokuvaelämys?

Minä muistan Jasonin. Erityisesti mieleeni on kirjasta jäänyt se kuva, jossa Jason lentää Kaarinan perässä. Ja se kuva, jossa Kaarina on alasti kuvataideryhmän mallina. Pekka Töpöhännän jännittävä juhannus - kirjasta jäi mieleeni se kohta, jossa Pekka heittää hauenruodot Poskisen ja Koskisen nenille ja koirat juoksevat häntä koipien välissä pakoon. Ja kuinka Monni tuntuikaan ilkeältä kissalta. Aina.

Kirja Linnea kylvää ja kasvattaa oli ihan mun lempparini. Luin sitä ihan koko ajan. Opiskelin asioita kasvien kasvattamisesta, siemenistä ja kiertokulusta. Kirjan ohjeilla sain kasvatettua meille myös pienen appelsiinipuun.

Olin koululaisena varsinainen lukutoukka. Meidän kylillä (Mikkelissä) kävi kirjastoauto ja tein varmaan lainaennatyksiä vuodesta toiseen. Luin Tiinat, Lotat, Neiti Etsivät, Viisikot (ja kaikki muutkin Enid Blytonin kirjat), Merja ja Marvi Jalon hevoskirjat, Dana-tytöt, Pikku Naiset, Seljan tytöt. Myös Momo on jäänyt mieleeni.

Telkkarista muistan katsoneeni Tohtori Sykeröä ja Rosvo Rudolfia. Ja Pätkistä. Muistan myös ohjelmat Tao Tao (ja heti alkoi päässäni soida ohjelman tunnari), Nils Holgerssonin seikkailut ja Maija Mehiläinen. Ja Muppet Show. Isompana katsoin sitten tietty Ritari Ässää (ja taas alkoi tunnari soida päässä), Lemmenlaivaa ja Ihmemiestä. Entäs Pieni talo preerialla, sitäkin katsoin. Meillä istuttiin lauantaisin saunan jälkeen sohvalla telkkarin ääressä koko kolmihenkisen perheemme voimin ja katsoimme varmaan niitä samoja ohjelmia mitä koko Suomi siihen aikaan katsoi. Lauantaitansseja ja Napakymppiä. Jossain vaiheessa tuli telkusta V-sarja ja se oli minusta aika pelottava. Katsoin sitä yksin (ja salaa).  Joskus lauantaina sain lasillisen jaffaa tai omenaporelimua. Se oli tosi hyvää.

Minulla oli kaksi nukkea, Anne ja Taina. Niillä oli jonkin verran vaatteita, jotka serkkuni oli ommellut. Olin maailman onnellisin pieni tyttö, kun sain 6 - vuotiaana synttärilahjaksi nukenvaunut. Minulla oli myös kaksi barbia ja yksi Ken. Heillekin serkkuni ja mummini ompelivat vaatteita. Isäni oli nikkaroinut minulle nukkekodin ja pienen hevostallin leikkihevosille. Olisin aina halunnut kassakoneen itselleni. Sellaisen, jossa on napit, jotka menevät alas ja josta ponnahtaa numerot esille. En ikinä saanut sellaista. Isäni kyllä teki minulle kassakoneen. Puisen sellaisen. Muistan olleeni vähän pettynyt. (ja tästä saattoi johtua, että meidän esikoinen sai jo kaksivuotiaana itselleen kassakoneen, juuri sellaisen, josta itse lapsena vain haaveilin). Minulla oli tasan yksi legopaketti. Se ostettiin Savonlinnasta kesälomareissulta. Isäni oli kotoisin Kerimäeltä ja usein kesäisin käytiin Kerimäellä ja Savonlinnassa. Yhtenä kesänä tehtiin oikein iso reissu. Lähdettiin Helsinkiin ja käytiin Korkeasaaressa ja Linnanmäellä. Se oli minunlaiselleni maalaistytölle iso juttu. Matkustaminen ulkomaille oli tosi eksoottista. Itse en koskaan lapsuudessani päässyt ulkomaille eikä juuri kukaan naapureistakaan ulkomailla käynyt.

Keräsin kiiltokuvia ja tarroja. Minulla oli myös paperinukkeja. Oli huippuihanaa päästä ostoksille Tiimariin ja saada uusia hajukumeja tai pieniä muistivihkoja. Naapuruston lasten kanssa leikittiin paljon ulkoleikkejä. Nurkkista, kymmentä tikkua laudalla, polttista, rosvoa ja poliisia. Leikkipaikkoina meillä oli pihat, ojat, tiet ja metsät. Leikkikenttää ei ollut lähimaillakaan. Kotiavain roikkui kaulastani "vieterinarussa". Kiskalta käytiin ostamassa irtokarkkeja. Erityisesti tykkäsin lätkäliiga -karkeista. Ja isoista salmiakkimerkkareista. Ruokana meillä oli lähes joka päivä perunoita ja ruskeaa kastiketta tai jauhelihakastiketta tai makkarakastiketta.

Teatterissa en muista pienenä käyneeni. Ensimmäinen elokuvamuistoni on klassikosta nimeltä Uuno Turhapuro, Uuno Epsanjassa. Olin silloin 11-vuotias. Toki muistan lapsuudestani myös kasetit ja lankapuhelimet. Muistan myös sen ajan, kun meille ostettiin mikroaaltouuni. Se tuntui alussa tosi ihmeelliseltä.

Tämän postauksen innoittajana toimi Nyt-liite, josta huomasin että ensi viikolla on Parasta ikinä - lastenohjelmat 50  v sarja, jossa esitellään 1970-luvun ihanimpia lastenohjelmia. Muistan niin hyvin Rovo Rudolfin, se kuului omiin sunnuntaiaamuihini. Maanantai-iltana 14.4. meillä istutaan telkkarin ääressä klo 18.51 (TV 2) ja katsotaan Rosvo Rudolfia. On ihan pakko näyttää pojille muistoja omasta lapsuudesta.

Millaisia muistoja sinulla on omasta lapsuudesta? Mikä oli parasta ikinä? Vastaa kommenttilaatikkooni (tai jos innostut kirjoittamaan ihan blogitekstin, niin linkkaa kommentteihin). Mitenkäs vaikka Kotomon Taina tai Lumiomenan Katja, innostuisitteko kirjoittamaan tai kommentoimaan omia muistoja? Tai Pikku kepposen Rva Kepponen? Entäpä Tuulen askeleet - blogin unna tai Auringonkerääjän Jonna? Tai joku muu? Minusta olisi kiva lukea!

ps. kuvan kirjojen alla on äitiyspakkauksen makuupussi, joka on ollut käytössä sekä minulla että molemmilla pojillani. Nyt se odottaa seuraavaa sukupolvea.

(ja jos jollekin tulee olo, että "nevö hööd", ja että mistä ihmeen vuosisadasta toi tyyppi kirjoittaa,  niin minä olen syntynyt vuonna 1974 eli olen juuri keski-ikäistynyt ja täyttänyt 40-vuotta).

10 kommenttia:

  1. Oi, ihanaa. Jaan samat muistot ja se tuntuu loistavan kivalta!
    T: Nitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, että sinulla on samoja muistoja!

      Poista
  2. Kiitos haasteesta! :) Olen sinua vuoden vanhempi ja voi kyllä, tässä on ihan hurjasti samoja muistoja kuin minullakin! Tohtori Sykerö ja Rosvo Rudolf olivat ihan huippuja! V taisi tulla silloin, kun olimme jo yläasteella, mutta se oli kyllä jännittävä. Katsoin sitä uusintana viime vuosikymmenellä ja - noh - olihan se nostalgiaa täynnä.

    Palaan tähän pian omassa blogissani, mutta sen kerron, etten vieläkään voi syödä ruskeaa kastiketta, makkarakastiketta enkä nakkikastiketta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, jos kirjoitat kirjoituksen ihan blogiin. Minä en voi myöskään sietää makkara- enkä nakkikastiketta. Tosin ńykyään meillä ollaan myös kasvissyöjiä eikä senkään puolesta noita enää syötäisi.

      Huomenna sitten katsotaan Rosvo Rudolfia!

      Poista
  3. Ihana kirjoitus! Ja kiitos paljo haasteesta, koitanpa toteuttaa jossain vaiheessa! :) Hyvää pääsiäistä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taina, olisi tosi kiva jos kirjoittaisit aiheesta blogiisi, olisi kiva lukea!

      Hyvää pääsiäistä teillekin!

      Poista
  4. Ihanaa Heli! Voi elämä. Kyllä tuli tunnarit mieleen ja se, että lasten ohjelmia tuli sunnuntai-iltaisin, juuri ennen saunaa. Palaan asiaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. unna, olisi kivaa, jos kirjoittaisit sun lapsuuden suosikeista. Luulen, että monilla on aika samanmoisia muistoja kuin minulla.

      Poista
  5. Ai kauheeta, kirjoitin pitkät pätkät muistoja, mutta katosivatko ne kaikki tosiaan???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, onko tekstisi hävinnyt bittiavaruuteen...ei kivaa.

      Poista

Kommentit ilahduttavat aina!