Stressinhallintakortit ja kirjaostoksia

Kävin viime sunnuntaina I love me - messuilla. Messuilla olisi ollut vaikka mitä ihanaa, mutta keskityin erityisesti kirjojen selailuun, yhteen mindfulness-sessioon ja yhteen luentoon. Olin juuri ennen messuille lähtöä nähnyt mainoksen Stressinhallintakorteista ja ajatellut, että onpa mahtava idea. Messuilta löysin ne kivaan messuhintaan.

Korttien tekijä on Sanna Wikström. Kortteja on 50 kappaletta ja niissä on erilaisia harjoituksia pallealla hengittämisestä ajatusten tarkkailuun ja rakkauskirjeestä itselle päänahkan hieromiseen.

Pakkauksessa todetaan, että stressinhallintaharjoittelu on kuin hampaidenpesu: toisto useammin päivässä tekee siitä rutiinin. Stressinhallintakortit on tarkoitettu osaksi arkea: harjoitukset voi tehdä työpisteellä, bussissa, kauppajonossa tai vaikka kahvipöydässä.

Täytyy tunnustaa, että kuluneen viikon aikana nämä kortit unohtuivat, niille olisi ollut käyttöä. Eilen illalla huomasin olotilastani, että olisi ollut tarpeen pysähtyä hengittelemään enemmän viikon aikana, tunnustelemaan kehoa, etsimään omaa voimakeskusta. Jatkossa muistan. Minulla on stressinhallintakortit. Niitä käyttämällä voin vaikuttaa olotilaani.

Viihdyin messuilla erityisen pitkään Basam Booksin kirjapisteessä. Olisin voinut ostaa sieltä suunnilleen kaikki kirjat. Tällä kertaa ostin neljä kirjaa.

Kirja 10 läsnäolon minuuttia - mindfulness lapsille tuo kasvattajien käyttöön Hawn-säätiön menestyksekkään MindUp-ohjelman. MindUpin avulla lapset oppivat tuntemaan mielensä toiminnan ja rauhoittamaan sen, kehittäen myötätuntoa ja kykyä onnellisuuteen. Kirjassa on teoriatietoa esim. aivojen toiminnasta, lapsen aallonpituudelle virittäytymisestä, onnellisuudesta, empatiasta ja peloista. Teoriatiedon lisäksi kirja sisältää paljon harjoituksia.

Toiveista totta - mielikuvista käytäntöön  on henkisen opettajan, Wayne W. Dyerin kirjoittama teos. Kirjassa kerrotaan siitä, kuinka voimme manifestoida itsellemme asioita, joita haluamme elämäämme. Suurin ihmiselle annettu lahja on hänen mielikuvituksensa. Toiveista totta - kirja vie jännittävälle löytöretkelle itseesi ja matkan aikana saat käyttöön oman luomisvoimasi.

Anna anteeksi itsellesi on Colin C. Tippingin kirjoittama kirja. Itselle anteeksi antaminen on huomattavasti hankalampaa kuin anteeksi antaminen muille ihmisille. Colin C. Tipping on kirjoittanut kirjan, jossa itseen kohdistuvasta syyllisyydestä ja häpeästä pyritään pääsemään eroon hyväksymällä se, että kaikella tapahtuneella on syynsä. Kirjassa on myös konkreettisia harjoituksia ja lomakkeita ehdottomaan anteeksiantoon.

Kirja Mindfulness vanhemmille on tulossa arvontavoitoksi seuraavaan blogiarvontaani. Minulla on omana kirjan aiempi painos (Tietoisen läsnäolon opas vanhemmille) ja minusta kirja on ihana ja se on täynnä juuri niitä ajatuksia, joita itsekin haluan vanhemmuudessani toteuttaa. Niitä ajatuksia, joita olen paljon kirjoitellut myös tänne blogiini. Kerron kirjasta enemmän arvontapostauksen yhteydessä.

Tulen kirjoittamaan näistä kirjoista myös blogitekstit, kunhan ehdin lukea kirjat. Kaikki vaikuttavat mielenkiintoisilta. Sain Pihin Naisen blogin kautta lipun Kirjamessuille, joten saa nähdä kuinka monen kirjan kanssa saavun huomenna kotiin niiltä messuilta. Rakastan kirjoja, rakastan lukemista. Rakastan myös oman elämän pohdiskelua ja itseni kehittämistä.  

Onko joku näistä kirjoista sinulle tuttu? Oletko kuullut stressinhallintakorteista?

Rhonda Byrne: Salaisuus

Rhonda Byrnen Salaisuus kirjan pääsanoma on: "Saat mitä uskot saavasi". Kaikki tulee luoksesi, asioiden eteen ei tarvitse ponnistella. Kaikki on mahdollista ja kaikki mihin pystyt eläytymään täydesti toteutuu.

Mikä on salaisuus? Elämän suurin salaisuus on vetovoiman laki. Se tarkoittaa sitä, että samankaltaisuus vetää puoleensa - myönteiset ajatukset keräävät myönteisiä ajatuksia ja päinvastoin.

Kaiken, mitä elämääsi tulee, sinä vedät luoksesi
Näe itsesi yltäkylläisyydessä, niin vedät yltäkylläisyyttä puoleesi
Ajattele sitä, mitä haluat, älä sitä mitä et halua
Jos ajattelet koko ajan, kuinka huonosti asiat ovat eivätkä ne ikinä muutu paremmiksi, olet oikeassa, eivät ne muutukaan

Luomisprosessi auttaa sinua luomaan mitä tahansa tahdot kolmen yksinkertaisen askeleen avulla: pyydä, usko ja ota vastaan. Pyytämällä sitä mitä tahdot saat tilaisuuden tehdä päämääräsi mielessäsi selväksi. Kun olet selvittänyt sen mielessäsi, olet jo pyytänyt. Uskominen tarkoittaa sitä, että toimit, puhut ja ajattelet ikään kuin olisit jo saanut sen, mitä pyysit. Kun säteilet ympäristöösi vastaanottamisen taajuutta, vetovoiman laki siirtää ihmisiä, tapahtumia ja olosuhteita niin, että sinä voit vain ottaa vastaan. Vastaanottaminen tarkoittaa sitä, että tunnet jo nyt sellaisia tunteita kun tulet tuntemaan sitten kun toiveesi on toteutunut. Kun tunnet myönteisiä tunteita jo nyt, pääset toiveesi kanssa samalle taajuudelle.

Kirjassa muistutetaan myös itsensä rakastamisen tärkeydestä: kun kohtelet itseäsi rakastavasti ja kunnioittavasti, houkuttelet luoksesi muitakin ihmisiä jotka osoittavat sinulle rakkautta ja kunnioitusta. Jos tunnet kielteisiä tunteita itseäsi kohtaan, torjut kaiken mahdollisen rakkauden. Sen sijaan houkuttelet luoksesi yhä enemmän ihmisiä ja tilanteita, jotka saavat sinut tuntemaan yhä enemmän kielteisiä tunteita itseäsi kohtaan.

Kirjassa ei sinällään ollut minulle mitään uutta ja ihmeellistä, mutta kaikki oli paketoitu kauniisti ja kiinnostavasti ja kirjan lukemalla sain taas uskoa itseeni ja lisää puhtia elämääni. Kirja toi hyvää oloa ja pitää yllä positiivista mieltä.

Olen aiemmin kirjoittanut Sydänmagneetti - kirjasta, jossa on samoja teemoja ja joka myös ulkonäöltään muistuttaa Salaisuus - kirjaa. Aarrekartta perustuu vetovoiman lakiin ja samoihin ajatuksiin kuin mitä Salaisuus - kirjassa on. Aarrekartasta olen kirjoittanut esim. tämän postauksen.

Luin saman kirjailijan Voima -teoksen syyslomalla. Siitä on tulossa postaus lähipäivinä. Pidin siitäkin kirjasta paljon ja se avasi minulla myös uusia ajatuspolkuja.

Pöllöjä

Meillä on paljon pöllöjä. Huovutettuja, virkattuja, neulottuja, ommeltuja. Tässä pöllökavalkadi, olkaa hyvä!

Tykätäänkö teillä pöllöistä?

Hetkiä kuluneelta viikolta

Muutama mieleen jäänyt hetki kuluneelta viikolta

* Viikko sitten kävin leffateatterissa katsomassa Boksitrollit. Lastenleffa ja pojat olivat siis mukanani. Mukava leffa.

* Maanantailta jäi mieleen mielettömän ihana läsnäolon aamu. Kuopus menee kouluun kymmeneksi, esikoinen kasiin. Meillä on siis Karhulaisen kanssa pari tuntia aikaa ihan omiin juttuihin. Makoilimme sängyssä vierekkäin, höpöttelimme niitä näitä. Karhunpentu pohti, miksei maapallo ole donitsin muotoinen. Esitteli pantomiimiä eri urheilulajeista ja mun piti arvailla, mitä hän esittää. Karhunpentu kysyi minulta: "onko hauskaa olla tyttö"? Johon vastasin, että "on". Karhunpentu totesi, että "mutta pojilla on kivempaa, tytöt ja naiset joutuvat koko ajan tekemään kaikkea pakollista kuten kotihommia"... Tuohonko olen poikani kasvattanut?

* Tiistaina liikuntaleikkituntini olivat syyslomalla. Käväisin SUN-kirppiksellä maksamassa yritykseni pöytäpaikan Naistenilta-tapahtumaan. Sain idean voimavarakartoista, joita teemme esittelypisteessäni naistenillassa. Tiistai-iltana oli mindfulness-jatkokurssini ja se on ihan huippu ryhmä!

* Keskiviikkona tein videoinnin liittyen ratkaisukeskeinen valmentaja -opintoihini. Valmennusharjoitteluja on vielä muutama jäljellä, mutta voin todeta, että harjoittelujen myötä työote on alkanut sisäistyä. Videoinnin jälkeen kävin Rosen-terapiassa ja hoito oli taas ihan yhtä ihana ja avartava kuin aina ennenkin. Olen oppinut itsestäni ihan valtavasti Rosen-terapian kautta.

* Torstaina tulimme poikien kanssa Onnibussilla Mikkeliin syyslomalle. Kävin kaikessa rauhassa kirppareilla ja kaupoissa. Ajatukseni suuntautuivat jo jouluun. Kaupoissa kirjasin muistivihkooni ideoita lautapeleistä ja kirjoista, joista pojat voisivat tykätä joululahjoina.

* Eilen perjantaina kävimme uimahallissa. Illalla kävin katsomassa leffan Vadelmavenepakolainen. Leffa oli ihan ok, mutta ei huippuhyvä. Olen lukenut kirjan ja nähnyt Kom-teatterin version teoksesta. Elokuvaversio poikkesi liikaa kirjan tarinasta. Minulla oli irtokarkkipussi mukana elokuvateatterissa. Siinä missä lasten kanssa pidän huolen siitä, etteivät he syö karkkeja tai poppareita kuin vasta elokuvateatterissa (etteivät ne nääs ole loppu ennen esityksen alkua), itse aloin vetää karkkeja suunnilleen kaksin käsin saman tien kun olin ostanut lipun. Kun leffa alkoi minulla oli jäljellä enää neljä karkkia. Ne sitten söin tietoisen syömisen tyyliin, hyvin hartaasti makustellen. Olipa hyviä karkkeja, välillä on hyvä katkaista oma sokerittomuus (olenko maininnutkaan, että olen ollut vuoden alusta alkaen sokerittomalla "dieetillä") ja herkutella kunnolla.

On ollut ihanaa olla muutama päivä Mikkelissä ja saada breikkiä normiarkeen. Olen lukenut kaksi kirjaa, Rhonda Byrnen kirjat Salaisuus ja Voima (kirjoista on tulossa esittelyt tänne blogiini) ja olen saanut niistä hurjasti energiaa ja virtaa. Kuten tästä pienestä lomastakin. Kaikki mössö on taas hävinnyt ajatuksista ja olo on voimaantunut ja toiveikas.

Tänään illalla matkaamme Mikkelistä kotiin. Huomiselle taisin juuri voittaa pääsylipun I love me - messuille, joten käväisen siellä. Ja aloitan aivan uusin voimin uuden viikon suunnittelun.

Millainen viikko sinulla on ollut? Onko sinulla suunnitelmia huomiselle?

Olla oma ihana itsensä

Teen luentodioja kursseilleni. Kirjaan ajatuksia lapsista, kasvatuksesta, myönteisyydestä. Kirjaan

* Lapsen pitäminen tärkeänä
- olemassaolonsa, ei vain tekojensa vuoksi
- "kiitos, että olet elämässäni"
- "ihanaa pitää sua kädestä"

* Joka päivä
- kerro lapsellesi, miten uskomaton onni sinua on kohdannut,
kun olet saanut näin upean, kauniin ja ihanan lapsen

* Ajattele itsestäsi ja lapsestasi aina positiivisesta ja kunnioittavasti

Olenko itse saanut kuulla noita lauseita lapsena? No en ole. Olen 1970-luvun kasvatti eikä silloin kait kehuminen ollut tapana. Ettei vaan lapsi ylpisty. Luule itsestään liikoja. Sain toki joskus kehuja. Silloin kun olin kiltti. Ja kun sain kokeesta kympin. Sellainenhan minä olinkin, kiltti kympin tyttö.

Rakastanko itseäni? Kyllä, tällä hetkellä. Mutta näin ei ole ollut todellakaan aina. Olen tehnyt paljon töitä asian eteen. Käynyt kursseilla, lukenut kirjoja, opetellut tutustumaan itseeni. Jotta voisin kokea, että olen ihana ja että itseäkin voisi rakastaa. Edelleenkin minulle usein tulee olo, että muut ovat parempi kuin minä. Ei minusta ole mihinkään. Ja sitten taas järkevä mieli hiljentää sisäisen papattajan ja toteaa, että kyllä sinä olet hyvä. Olet juuri niin hyvä kuin sinun kuuluukin olla. Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen

 

Toivon, että omilla lapsillani tie itsensä rakastamiseen ja hyvään itseluottamukseen on helpompi kuin minulla. Siksi sanon heille: Olet rakas, olet tärkeä, olet parasta mitä minulla on. On ihanaa, kun juuri sinä synnyit minun esikoiseksi ja juuri sinä synnyit minun kuopukseksi.

Olet ihana juuri sellaisena kuin olet. Täydellisen ihana!

Onnenesineitä

Kävin kesällä Somsola - nimisessä kaupassa. Hain itselleni voimakiveä. Päätin luottaa intuitiooni, valita sellaisen kiven, joka puhuttelee minua. Luulen, että minua kutsui kiven väri. Käteeni osui krysokolla. Ja kun luin krysokollaan koskevan tekstin, tiesin miksi katseeni valitsi sen.

Tekstissä sanotaan näin: Krysokolla selkeyttää ajattelua tuomaan uutta, laajempaa näkökulmaa asioihin ja ratkaisuihin. Rauhoittaa levotonta mieltä ja oloa. Kiveä katsomalla mieli rauhoittuu ja selkeytyy. Auttaa selkeämpään asioiden ilmaisuun ja epäoleellisista irtipäästämiseen.

Tämä olkoon minun voimakiveni. Onnenavaimen hankin jo aiemmin keväällä. Onnenavaimen ostin siinä vaiheessa, kun olin irtisanoutunut vakityöstäni ja suunnittelin yrityksen perustamista. Onnenavain on toiminut minulle tärkeänä muistuttajana, että pitää luottaa itseen ja elämään.

Onko sinulla onnenesineitä käytössä, jotka muistuttavat onnesta, voimasta, elämänilosta?

Toivevanhemman muotokuva

Mitä viidesluokkalaiset ajattelevat? Millainen on heidän toivevanhempansa?

Toivevanhempi

* tulee illalla peittelemään ja antaa suukon
* auttaa läksyissä
* jos tekee väärin, antaa yrittää uudestaan ja jos ei onnistu, niin neuvoo
* ei antaisi arestia pienistä asioista koko päiväksi

*  saisi rahaa, mutta jos saa kaiken, mitä haluaa, ei ole mitään haaveiltavaa
* antaa minun päättää joskus mitä syödään
* perheellä pitää olla myös hauskoja yhteisiä hetkiä

* että vanhemmilla olis aikaa lapsille
* kuuntelee ja auttaa lasta, jos on tapahtunut jotain
* ei ole sitä mieltä, että aina pitää olla paras
* ei suutu kamalan helposti

Aika simppeleitä asioita. Peittelyä sänkyyn, lapsen hyväksymistä sellaisena kuin hän on, lapsen kuuntelemista ja auttamista. Listalla ei ollut, että toivevanhempi vie joka ilta harrastuksiin tai kesällä Disneylandiin.

Nämä toivevanhemman muotokuvaan liittyvät lauseet poimin Vanhemmuuden palikat -aineistosta. Millaisia ajatuksia sinussa heräsi, kun luit viidesluokkalaisten ajatuksia toivevanhemman muotokuvasta?