Kesäinen haaste

Nappasin Kotomo - blogista kesäisen haasteen.

Kysymykset olivat seuraavanlaiset:

1. Kaunein kesäkukka?

Pidän pionista tosi paljon. Muita suosikkikukkiani ovat neilikat, pelargonit ja syysleimut.

2. Mieluisin paikka kuumana kesäpäivänä?

Oma piha, siellä viltin päällä kirjaa lukien varjoisessa paikassa.  Riippukeinu olisi ihana, mutta sellaista meillä ei (vielä) ole.

3. Lempijuomasi helteellä?

Vesi. Joskus juon jääteetä. 

4. Jos pihassasi olisi tilaa vain toiselle, kumpi: kasvimaa vai kukkapenkki?

Pihallamme on sekä kukkapenkkejä että kasvimaa, mutta ehkä priorisoisin kukkapenkin. Rakastan kukkia ja niiden väriloistoa. Ehkä sekin kertoo jotain, että tein pihallemme kukkapenkit ennen kasvimaata.

5. Viikon loma kaksin miehen kanssa Venetsiassa vai koko perheen kanssa kanarialla? 

Tämä on täysin teoreettinen kysymys. Loma kaksin onnistuisi ehkä vasta kahdeksan vuoden päästä (meillä ei ole saatavilla lapsenvahtia edes yhden yön yli reissuihin). Perheloma ehdottomasti, mutta ei Kanarialle. Me ei olla rantalomailijoita. Perheloma Venetsiaan kuulostaisi hyvältä.

Haasteeseen kuuluisi keksiä tähän viisi uutta kysymystä ja jatkaa haaste eteenpäin viiteen blogiin. Voit jatkaa halutessasi haastetta näillä kysymyksillä. Ja jos joku nappaa haasteen mukaansa, laittakaa kommenttiboxiin viestiä niin tiedän käydä lukemassa vastaukset.

Kohti parasta! (ja muita kirjalöytöjä)

Muutama kirjalöytö Oliverin kirppikseltä.

Kristiina Harjun Kohti parasta! Muutoksen kirja varovaisille, epäilijöille ja turhautuneille osui eteeni hyvään saumaan. Kirjan takakannessa todetaan, että "hyvä elämä ei ole paikka, jonne mennään, vaan tapa elää". Unelma hyvästä, nautittavasta elämästä kiehtoo meitä kaikkia. Mutta unelma voi olla myös uhka: uskallanko muuttua, kykenenkö muutokseen, kannattaako sitä edes tavoitella? Kirja vie muutosmatkalle kohti uskallusta, luottamusta ja innostusta. Kirjassa on neljä lukua: Saatteeksi muutosmatkalle, Ihminen kokokuvassa, Matkalla muutokseen ja Matkalla muutoksessa. Kirjassa näyttää olevan sekä teoriaa että erilaisia pohdinnallisia harjoituksia. Luulen, että tästä kirjasta tulen kirjoittamaan blogitekstin, kunhan saan kirjan luettua. Kirjalla oli hintaa 5 euroa, joka on minun makuuni aika kova hinta kirppiskirjalle, mutta koska aihe kolahtaa nyt täysillä, niin siksi raaskin ostaa tämän.

Lisäksi pojille (erityisesti esikoiselle) löytyi muutama kirja. Aku Ankan juhlasarjat 4 , Opi englantia Akun ja Mikin kanssa ja Opi ranskaa Akun ja Mikin kanssa. Esikoinen on lukenut englantia kaksi vuotta ja ranskaa vuoden. Kuopuksella alkaa englannin opiskelu ensi syksynä. Kuvasanakirjat maksoivat euron kappale ja Aku Ankan juhlasarjat maksoi 2 euroa. Eli erittäin sopuhintaisia kirjoja.

Oliverin kirppiksellä on itsepalvelukirppiksen lisäksi Olivian pieni putiikki, josta löytyy maalaisromanttista sisustustavaraa: tekstiilejä, Mailegin tuotteita, astioita, lahjatavaroita.

Loma!

Nyt on yksi ovi suljettu, jotta monta uutta voi avautua. Yksi ajanjakso elämässäni on ohi. Haikeana, mutta samalla onnellisen iloisena suljin vanhan työpaikkani oven. Nyt olen lomalainen.

Pojat nauttivat siitä, että olen kotona. Voidaan lukea päivällä, jutella niitä näitä. Olla yhdessä pihalla. Tehdä ruokaa. Ja vain olla.

Ehditään nähdä kavereita. Tavata ihmisiä, joita ei ole arjen kiireessä ehtinyt ikuisuuksiin nähdä. Ehdin kitkeä puutarhassa, tehdä käsitöitä, haaveilla ja miettiä tulevaa. Ehdin lukea muitakin kirjoja kuin opiskeluihin liittyviä.

 

Välillä nähdään kavereita, käydään retkillä. Välillä ollaan vaan kotona. Ja tylsistytäänkin. 

Tästä pitkästä kesälomasta aion nauttia ihan täysillä! Wuhuu! 

Haikeutta

Olen viime päivinä käynyt läpi paljon haikeita tunnelmia. Vaikka tiedän, että lähteminen kohti uutta työtä on oikea ratkaisu, on tuntunut haikealta jättää vanha työ ja työkaverit. Kun menin vähän yli kuusi vuotta sitten töihin Keravalle, menin uuteen toimeen. Minulla oli upea mahdollisuus luoda ihan uusi toimenkuva. Olin aivan innoissani. Minulle annettiin lähes vapaat kädet ja suurella innolla olin rakentamassa ihan uutta. Neljä vuotta tein töitä yksin, sitten sain työparin, joka helpotti kovasti omaa työtaakkaani. Koska loin toimenkuvan, se on kuin minun lempilapseni. Ja nyt tämä lempilapseni on jätetty uusiin (mutta osaaviin) käsiin.

Viimeinen työpäivä sujui haikeissa merkeissä. Vähän väliä purskahdin itkuun. Ja samalla tunsin myös iloa ja onnellisuutta. Ja helpotusta. On ihmisiä, jotka itkevät sivistyneesti. Tiedättekö, heiltä tulee muutama kyynel ja sitten he tupsauttavat kyyneleen pois nenäliinalla. Minä kuulun siihen joukkoon, jolla valuu vuolaat kyyneleet, naama muuttuu ihan punaiseksi ja lopuksi niistän nenääni ja siitä kuuluu kuin joku norsuntöräytys konsanaan.

Vielä en ole sisäistänyt sitä, etten palaa enää siihen työhön. Minulla ei ole vain pitkä kesäloma vaan elokuussa elämässäni alkaa uudet kuviot. Uudet kuviot ovat vieläkin vähän auki. Mutta luotan että elämä menee juuri kuten sen pitääkin. Tiedän että "vanha Heli" olisi ollut tosi huolestunut, kun kaikki ei ole omassa kontrollissa eikä kaikki asiat ole toteutuneet kuten etukäteen ajattelin. Kevään aikana olen saavuttanut aika lailla rennomman ja luottavaisemman otteen elämään. Ja elämä on avannut myös paljon sellaisia ovia, joista en tammikuussa tiennyt mitään. Minulla on iso luotto siihen, että asiat menevät juuri kuten niiden kuuluukin mennä. Ensi syksynä minulla on töitä minulle sopiva määrä. Mutta sitä ennen on aivan ihanan pitkä kesäloma!

Tapetointipuuhia

Vihdoinkin pääsimme alkuun takkahuoneen tapetointiprojektissa. Aivan ihanat tapetit ovat odottaneet elokuusta alkaen aikaa ja inspiraatiota. Tapettina on Boråstapeterin Falsterbo (1435). Tuota tapettia mietimme jo pari vuotta sitten ruokailuhuoneeseen, mutta silloin päädyimme toiseen tapettiin.

Takkahuone on ollut meillä todellinen murheenkryyni alusta alkaen. Siellä on ollut aivan järkyttävä tapetti, kuin säkkikangasta seinällä. Tadaa, katso ja hämmästy!

Viime vuonna loppukesästä saimme revittyä tuon säkkikangastapetin pois seinältä. Mies on sen jälkeen vähitellen tasoitellut seiniä. Nyt vihdoinkin pääsimme tapetointipuuhissa alkuun. Tapetti on kohdistettavaa, joten ihan hurjaa vauhtia ei homma etene. Mutta joka tapauksessa nyt homma vihdoinkin etenee.

Huoneen ilme tulee muuttumaan radikaalisti! Minä rakastan tuota lintutapettia!

Pikku Piipero Keravalla

Käväisin Pikku Piiperossa Keravalla. Pikku Piipero on second hand-puoti, joka myy hyväkuntoisia lasten vaatteita (koot 50 cm - 170 cm), leluja, kirjoja, vaunuja, kenkiä ja kaikkea muutakin lapsille sopivia tavaroita. Vaatteet on järjestetty kokojen mukaan ja esim. shortsit, pyjamat, housut paidat ja mekot ovat kätevästi vierekkäin. Näin ei tarvitse kiertää koko kirpparia läpi löytääkseen etsimänsä vaan voi suoraan kävellä tutkimaan sitä hyllyä, mihin tietyt vaatteet on laitettu.

Piiperon omistaa Eve, jolta kirppiskäyntien lomassa saa hyväntuulista keskusteluseuraa. Pikku Piiperolla on myös pieni fb-shop, Eve postittelee vaatteita ihan pitkin Suomea. Fb-puotia pääsee kurkkimaan vaikka ei itse olisikaan facebookissa.

Tähän olen koonnut minun viime aikaisia löytöjäni Piiperosta. Piiperossa tuotteiden hinnat ovat ehkä vähän kalliimmat kuin itsepalvelukirppareilla, mutta tuotteet ovat aina siistejä ja ne tosiaan on lajiteltu koon ja "tuotelajin" mukaan. Esille panosta maksaa ihan mielellään.

Kummitytölle vaatteita. Me&I geishapaita 98/104 cm 8 euroa, H&M raitamekko 98/104 cm 3 euroa ja tuo hempeä kukkamekko on ilmeisesti jonkun itse tekemä, 4 euroa.

Småfolkin karhupaita 122/128 on vilahtanut blogissa jo aiemminkin, 4.5 euroa. Karhupaidan alla on pari pyjamaa 134/140 cm, hintaa 3-4 euroa / pyjama. Isompien lasten pyjamia on tosi vaikea löytää itsepalvelukirppareilta, joten tosi tyytyväisenä ostin nämä pyjamat Piiperosta.

Pikku Piiperossa on ollut myös esim. Me&I ja Nosh Organics vaate-esittelyjä. Lähellä asuville suosittelen Piiperossa piipahtamista ja kauempana asuvien kannattaa kurkata fb-shoppiin!

ps. yritän tässä kesän aikana piipahtaa muillakin kirppareilla vastaavien kirppariesittelyjen tekemisen muodossa 

Lisätty 11.7.2015. Tähän postaukseen tullaan edelleenkin googlella. Laitan tiedoksi, että Pikku Piiperon toiminta on loppunut kesäkuussa 2015.

Urpot.fi

Lapsen Maailma - lehdessä näin pienen maininnan Urpot.fi -sivustosta. Urpot.fi - sivusto on tarkoitettu teini-ikäisten lasten vanhemmille (jotka ovat kuulleet olevansa urpoja tai tuntevat itsensä urpoiksi).

Urpot.fi on Väestöliiton koordinoima uudenlainen yhteistyöhanke. Sivuilta löytyy tietoa nuoren fyysisen, henkisen ja tunne-elämän kasvusta. Lisäksi sivuilla on vinkkejä vanhemmuuteen. Sivusto sisältää asiantuntijoiden puheenvuoroja ja nettivastaanoton, ja siellä voi kuunnella nettiluentoja.

Kuuntelin nettisivuilta yhden asiantuntijapuheenvuoron, Raisa Cacciatore puhui muutaman minuutin aiheesta Kolme vinkkiä vanhemmille: miten pärjään murrosikäisen kanssa?

Tässä lyhyt yhteenveto Raisan vinkeistä. Vinkki 1:  Vanhemmille on monesti haaste jaksaa murrosikäisen tunnevuoristorataa. Miten siitä selvitä? Älä raivostu itse. Vahvista omaa mielenrauhaa ja tyyneyttä. Nuori on murrosikäinen, hänellä on tunneaivoalueiden kasvupyrähdys. Koita itse pysyä ulkopuolella siitä tunteesta. Nuori provosoi ja etsii mallia, miten tunteita voi hallita. Anna aikuinen malli, ei ivaamista, dramatiikkaa tai karjumista. Helposti sanottu, vaikeampi toteuttaa.

Raisan vinkki 2: Arvioi riidanaiheet ja uhot ja jaottele ne kolmeen koppaan:
A, B ja C-koppa. C-koppa: ei viitsi välittää, nämä voi katsoa joskus sormien läpi (syököön nyt pullaa ennen ruokaa tai valvokoot vielä vähän tai olkoot huone vielä siivoamatta, nyt en jaksa ottaa tästä asiasta mittaa). Kaikesta ei voi ottaa koko aikaa mittaa. Koppa B: näistä otetaan aina kiinni. Nämä ovat asioita, jotka meidän perheessämme on tärkeitä. Ei tupakoida, astmalääke on otettava, kotiintuloaika on tärkeä. Mikä on se aikuisen päätös, että tästä en jousta meidän perheessämme. Näistä ei jousteta, vaikka olisi kuinka väsynyt itse. Niistä aina pidetään perustellusti kiinni.  Arvoja puolustetaan ja selitetään. Koppa A: Vakavat, elintärkeät asiat. Kun on huoli turvallisuudesta ja terveydestä. Tämä on fyysisen puuttumisen koppa. Jos on pelko, että nuori tuhoaa oman terveytensä vaikkapa huumejengissä, aikuinen menee ja hakee hänet pois.

Raisan vinkki 3: Pidä huolta omasta jaksamisestasi. Mikään ei ole nuorelle niin arvokasta kuin oman elämänsä hallitseva, tyyni, rauhallinen ja tasapainoinen tunnetaitoja omaava aikuinen. Luja turvallinen kallio, jota vasten voi hioa sarvia. Kun olet pulassa, älä heittäydy itse murrosikäiseksi. Lue kirja, käy kävelyllä, usko itseesi ja luota että olet rakastava ja hyvä vanhempi, vaikka et saa aina positiivista palautetta murrosikäiseltä.

Meillä esikoinen täyttää pian 11v, eli esimurrosikä lähestyy. Vielä en ole saanut kuulla olevani urpo. Meillä ehkä enemmänkin tuo kuopus  (kohta 9 v) viljelee puheessaan "urpo"-tyylisiä juttuja. Tiedän että tulen palaamaan monesti Urpot.fi-sivustolle. Sivusto vaikuttaa laadukkaalle vinkkeineen, luentoineen ja nettivastaanottoineen. Suosittelut kaikille murrosikäisen (tai murrosikää lähestyvien) vanhemmille. Kaikille urpoille.