Maman finlandaise - kuria, sokeria ja hometaloja Ranskassa

Luin Helena Liikanen-Rengerin kirjan "Maman finlandaise. Poskisuukkoja ja perhe-elämää Etelä-Ranskassa".  Tykkään lukea perhe-elämästä kertovia kirjoja ja minua Mikkelissä syntyneenä ja lapsuuteni ja nuoruuteni siellä viettäneenä viehätti myös se, että kirjan kirjoittajana on hänkin Mikkelistä kotoisin.

Kirjan kirjoittaja Helena tapaa ranskalaisen miehensä Tahkolla, pari muuttaa yhteen ja he muuttavat sittemmin Kaliforniaan ja sieltä Ranskan Rivieralle. Kirja kertoo toisen lapsen odotusajasta lapsen syntymään ja pikkulapsiaikaan. Kirjassa kuvataan kulttuurieroja ja - yhtäläisyyksiä ja yhden perheen asettumista Etelä-Ranskaan.

Kirjassa kuvataan ranskalaista tapaa olla vanhempi. Ranskassa moniin asioihin tunnutaan suhtautuvan rennommin kuin Suomessa. Taloissa on kosteutta ja hometta, mutta ei sillä niin väliä. Lapsille annetaan sokeria jo pienenä ja sen ajatellaan olevan ok. Leikkipuistoissa ollaan hienoissa vaatteissa ja sateella ollaan visusti sisällä. Naiseutta ja parisuhdetta arvostetaan Ranskassa enemmän kuin Suomessa. Ranskassa nainen saa, ja hänen pitääkin olla itsekäs. Helena Liikanen-Renger oppii, että on erilaisia tapoja tehdä asioita, tavat eivät välttämättä ole sen huonompia.

Lapsia imetetään lyhyemmän aikaa kuin Suomessa ja monen ranskalaiset lapset nukkuvat yönsä hyvin jo aika pienenä. Lapset elävät kurissa ja tuntuu, ettei tunteille jää tilaa. Luunapit ja fyysinen kuritus on ok ja se tuntuu itsestäni huolestuttavalta.

Huomasin kirjaan lukiessani olevani ihan tyytyväinen siihen, että olen suomalainen äiti ja olen saanut imettää pitkään ilman että sitä on kauheasti kummasteltu ja saan myös huomioida lasteni tunteet ja tarpeet. Suomessa lasten fyysinen kuritus on ollut jo pitkään kiellettyä. Ranskassa peräti 70 % vanhemmista vastustaa lakia, joka kieltäisi fyysisen kurittamisen. Tuntuu hurjalta.

Kirja on rehellinen ja rento ja mielenkiintoisesti kirjoitettu. Ajankohtaisuutta kirjaan tuovat karmealla tavalla Ranskan terrori-iskut.

Mieleeni tuli, että olisipa hauska lukea vastaavalla tavalla kirjoitettu kirja Suomeen muuttaneelta ranskalaiselta äidiltä. Mitä hän ajattelisi ja kummastelisi suomalaisessa kasvatuskulttuurissa ja elämässä?

* kirja on saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (Atena-kustannus). 
Kirjassa on 240 sivua ja se on nopealukuinen.