torstai 3. elokuuta 2017

Meille tuli kissanpentu


Blogiani facebookissa (heh, ja yritystäni instagrammissa) seuraavat tietävätkin jo, että meille tuli viime viikon tiistaina kissanpentu. Kuopukselle oli kissakuume jo pitkän aikaa ja vähitellen me muutkin lämpenimme ajatukselle kissasta. Minulla oli kissa koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan ja kyllä Misse oli minulle hurjan tärkeä ja rakas.

Kävimme pääsiäisenä aikaan katsomassa kissoja Mikkelin löytöeläintalossa ja kesäkuun alussa kuopus kävi siellä uudelleen äitini kanssa. Heinäkuun alussa kävimme siellä tekemässä varauksen kissanpennusta. Sieltä luvattiin soitella minulle. Soittoa ei kuitenkaan tullut missään vaiheessa....Aloin etsiä kissaa nettipalstojen kautta. Löysinkin aika läheltä kotiamme myynnissä olevan kissanpennun. Kävimme ensin katsomassa pentua ja jo seuraavana iltana menimme kuljetuslaatikon kanssa hakemaan pentua kotiin.



Hän on Misse, ikää hänellä on n. 14 viikkoa. Eikö olekin mielikuvitusrikasta? Minulla oli pienenä kissa nimeltä Misse, kuopus halusi nimetä kissanpentumme myös Misseksi. Kaiken lisäksi tämä meidän pentumme on tosi samannäköinen kuin minun Misseni oli.

Ensimmäisenä iltana Misse lähinnä istui kuljetuslaatikossa. Hän ei uskaltanut liikahtaa sieltä juuri mihinkään. Yöllä hän miukui monta tuntia. Ymmärrän, hänellä oli ikävä emoa, siskoa, vanhaa perhettä. Seuraavana päivänä Misse uskalsi vähän jo liikkua, mutta lähinnä hän liikkui seinän vieriä pitkin ja säpsähti jokaista ääntä. Hän myös miukui paljon. Ensimmäisen kerran hän söi oltuaan meillä noin vuorokauden ja siitä alkaen ruoka onkin maistunut hyvin. 


Misse on koko ajan enemmän tottunut meihin ja nyt hän jo istuu sylissä, kellittelee lattialla ja on vähän ehkä liiankin villi. Eli pomppii pöydälle, roikkuisi verhoissa jne. Koko ajan pitää vahtia, missä hän menee ja mitä puuhaa.

Ensimmäinen kehrääminen tapahtui viikko sittten torstai-iltana. Misse oli kuopuksen huoneessa ja silittelimme häntä ja kysyin: "Milloin sinä kehräät ekan kerran?". Ja sitten se kehrääminen alkoi. Se kuulosti ihanalta.

Nyt Misse on jo rohkea ja kehrää paljon ja meille on tullut tutuksi myös käsite iltavilli, jolloin Misse juoksentelee ja sekoilee pitkin yläkertaa.



Mietin, ovatko kissat jotenkin muuttuneet siitä, kun minun Misseni oli pieni. Silloin hänelle syötettiin ihan tavallista kotiruokaa. Nyt on penturuokaa, kuivaruokaa, märkäruokaa, senioriruokaa ja ties mitä. Vai onko tässä sama kuin lastenkin kanssa, että ennen sama kaurapuuro kävi kaikkiin ikävaiheisiin, nyt on erilaisia puuroja eri suutuntumalla ja optimaalisilla ravinteilla eri ikävaiheisiin. Misseä kiinnostaa kovasti, mitä me syömme ja olenkin tässä googlaillut viime päivinä: saako kissalle syöttää juustoa / perunaa / paistettua kananmunaa / pastaa.

Ja myönnän, olen vähän höpsähtänyt kissan myötä. Huomasin lässyttäväni hänelle ja eläinkaupassa käydessäni mietin kissojen saippuakuplien ostamista. Vielä en niitä ostanut. Mutta oikeesti, onko ne kivoja?

18 kommenttia:

  1. Ihana Misse! ♥

    Nimeäminen hymyilyttää minua, koska mummolassani kissan nimi oli aina Kille lukuun ottamatta yhtä Monnia. Ja kun isovanhempani kuolivat ja setäni jäi jatkamaan tilaa, niin arvaapa sedän kissojen nimet? ;)

    Misse varmaan tulee jatkossakin esiintymään täällä Taikasaappaissa? Toivottavasti, olisi hauska seurata pienen kissan kasvamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Misse on ihana. Luulen, että setäsi kissojen nimet olivat Kille ja Monni.

      Koska blogini on varsinainen sillisalaattiblogi, luulen, että Misse esiintyy täällä jatkossakin.

      Poista
  2. Oi mikä söpöys...aivan ihana🌹Täältä Tipsy kissa lähettää terkkuja!🤗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin ihana! Ja kiitos terveisistä. Misse lähettää terkkuja takaisin.

      Poista
  3. Oih, tuli mieleen ajat, jolloin meidän kissamme muuttivat meille (toinen on nyt jo edesmennyt). Nuorempi kissoistamme oli aluksi hyvin arka, mutta rauhoittui, kun pääsi yöllä sänkyymme!

    Iloisia päiviä ja iltavillejä iltoja Missen kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Misse oli muutaman päivän ajan tosi arka ja "itkuinen" eli maukui paljon. Nyt on sitten kaikkea muuta kuin arka. Itse toivoisin iltavillien vähän rauhoittuvan....Ehkä ne iän myötä rauhoittuvatkin.

      Poista
  4. Voi, mikä söpöläinen teille on muuttanut! Kissanpennut ovat niin suloisia. Voi, kun toinen on ollut vähän peloissaan aluksi! Onneksi ne pian tottuvat ja muuttuvat rohkeammiksi. Minulla on myös lapsena ollut musta-valkoinen oma kissa. Ehkä minulla vielä joskus on taas pieni ja suloinen kissanpentu ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissanpennut ovat huippusuloisia. Kyllä, Misse oli tosi peloissaan ja kyllähän sen ymmärtää, muutos oli aika iso.

      Minä olen kissaihminen ja ajatus omasta kissasta oli vuosia mielessä. Nyt sitten meillä on Misse.

      Poista
  5. Oi! <3 Onnea uudesta perheenjäsenestä! Meillä on lapsilla koirakuumetta. Minullakin pikkaisen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ehkä se koira sitten teille jossakin vaiheessa tulee....

      Poista
  6. onpas Misse sievä!

    Kissojen ruokinta on muuttunut jopa sen parinkymmenen vuoden aikana, jonka minä olen ollut kissanomistaja.
    Nykykissalle kannattaa syöttää enimmäkseen lihajuttuja, koska se on luonnostaan lihansyöjä. Kaupan ruuissa on noin suunnilleen kaikki ravinteet, joita kissa tarvitsee (kai, luotan siihen).
    Kananmunassa on jotain joka estää jonkun vitamiinin imeytymistä, eli sitä ei kovin tiuhaan tahtiin kannata tarjoilla.
    Meidän (rotukissojen) ruokavalio koostuu jatkuvasti tarjolla olevasta nappulasta ja vedestä. 2-3 krt päivässä niille tarjotaan "pehmeää" eli raakaa lihaa ja kaupan pehmeää pussiruokaa, joka kerta siis kumpaakin. Ruuanvalmistuksen aikoihin saatetaan kantaa kissaveroa, eli lihan, kananmunan tmv. jämät kissojen kuppiin.
    Lisäksi ne rakastavat herneitä näin kesäaikaan ja rahkaa ympäri vuoden.

    Iltavillin lisäksi meillä harjoitetaan myös kakkahepulia, eli ankaran vessalaatikon kuopimisen jälkeen sielu ja ruumis keventyneenä edestakaisin singahtelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Misse on söpö. Olen huomannut, että ruokintaohjeet ovat erilaisia kuin se, mihin joskus totuin. Olen nyt ostanut kaupasta penturuokaa (sekä märkä- että kuivaruokaa) ja hyvin näyttää maittavan nyt kun Misse on kotiutunut meille. Ja jotain jämäruokia olen sitten makupaloina laittanut kuppiin.

      Kakkahepuli kuulostaa hassulta, meillä ei ole (vielä) sellaista ilmennyt.

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Eikö olekin? Juuri nyt vähän tuskailen tuon söpöläisen kanssa, kun mun pitäisi saada tehtyä töitä ja Misse-söpöläinen kiipeilee pitkin sohvia ja hyppii pöydällä...

      Poista
  8. Hän on niin niin niin ihana <3 Kehräys on yksi maailman ihanimpia ääniä ja niin rauhoittavaa, että laittaa nukkumaan. Hih ja tietenkin pienille kisuille on ihan oma puheääni <3 Misse on tosi hyvä nimi, minulla oli joskus Pikkukissa. Ensin Pikkukissa oli hellittelynimi, mutta sitten se vaan jäi päälle.

    Ihanan kissaisaa viikonloppua ja huomenna meille tulee uusi perheenjäsen, joka ei nyt sitten olekaan pentu. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kehrääminen kuulostaa niin ihanalta. Nyt on Missellä jo kehräys herkässä, alussa sitä piti "kalastella" vähän enemmän.

      Voi, teillä onkin jännä päivä huomenna. Kiva lukea, miten kaikki lähtee käyntiin uuden perheenjäsenen kanssa.

      Poista
  9. Hih, piti oikein heti tulla tänne vilkaisemaan, että millainen söpöliini teillä on <3 ja aivan hurmaava otus onkin! Ihana kuulla, että yhteiselo on käynnistynyt mallikkaasti. Täällä meillä on tällä hetkellä useamman kerroksen väkeä: toinen kissa hengailee ylhäällä, toinen alhaalla, ja minä yksin keskikerroksessa :D Nyt olen kyllä ihan iloinen, että on paljon tilaa, niin on pojilla vähemmän stressiä kun voivat viettää välillä aikaa omissa oloissaan (hahaa, tajusin juuri, että tämä taitaa päteä noihin ihmispoikiinkin :D )

    Hurjasti onnea vielä uudesta, viehkeästä perheenjäsenestä :)

    www.ainalahellani.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Misse on sopeutunut hyvin meille. Onpa hyvä, että teillä on noita kerroksia, niin elämä sujuu sopuisammin. Ehkä kissapojat tottuvat vähitellen toisiinsa ja oppivat olemaan myös samassa kerroksessa.

      Meillä on kaksi kerrosta kodissamme ja iltavillinä ollessaan Misse juoksee mahdotonta vauhtia portaissa yläkertaan ja sitten taas alas. Voi sitä energian määrää.

      Poista

Kommentit ilahduttavat aina!