perjantai 26. toukokuuta 2017

Onko sinullakin huijarisyndrooma?


Havahduin alkuvuodesta huijarisyndroomaan. Sain isompia työkeikkoja luennoimaan ja pitämään kursseja. Toki olin iloinen näistä mahdollisuuksista, mutta samalla mieleeni heräsi tunne huijaamisesta. "Osaanko minä tämän asian? Mut on palkattu pitämään tämä kurssi, joten kurssin ostaja siis ajattelee, että mä osaan tän homman. Mutta entä jos kurssin aikana joku huomaakin, että mähän vaan huijaan. Esitän osaavani tän homman". Kun kirjoitin näistä kummallisista ajatuksistani erääseen suljettuun fb-ryhmään, siellä lähes kaikki tunnistivat itsessään saman ilmiön. Kyse on huijarisyndroomasta. Totesin, että tämä on asia, johon mun pitää perehtyä enemmän. Ilokseni sain arvostelukappaleeksi Tiina Ekmanin kirjan "Huijarisyndrooma - miksi en usko itseeni (vaikka olen oikeasti hyvä)".

Huijarisyndrooma on sellainen tapa ajatella, jossa ihminen ei usko, että on osaava ja pätevä. Ihminen ajattelee, että hän on täysin epäpätevä ja jotenkin vaan onnistuu huijaamaan muita uskomaan, että on hyvä. Huijarius on samaa juurta ja sukua kuin perfektionismi, itsekriittisyys, vaativuus itseä kohtaan ja suorittamispakko. Näiden kaikkien taustalla on epävarmuus itsestä, minuudestaan ja kelpaamisestaan sellaisena kuin on. Täytyy todeta, että tutulta kuulostaa. Perfektionismi, itsekriittisyys, epävarmuus itsestä.


Huijarisyndroomasta voi opetella eroon tai ainakin sen kanssa voi oppia siedettävään yhteiseloon. Ensimmäinen ja tärkein askel on oivaltaa, että kyseessä on ajatustapa, ei aukoton totuus. Itsensä tunteminen ja kielteisten ajattelutapojen muuttaminen vie aikaa. Luultavasti huijarisyndrooma-ajattelumalli on omaksuttu jo omassa lapsuudessa. Omaa sisäistä puhettaan kannattaa kuunnella: haukutko ja soimaatko itseäsi jatkuvasti? Et puhu muillekaan niin, miksi siis itsellesi?

Itse pidin kirjassa siitä, että siinä oli tosi paljon erilaisia tapoja, joilla voi lähteä työstämään omaa huijarisyndroomaa. Näitä tapoja ovat esimerkiksi itsen äärelle pysähtyminen, omien toimintatapojen tarkastelu ja sen pohtiminen, millä tavalla ne palvelevat tällä hetkellä elämässä, oman arvokkaan elämän  miettiminen, myötätunto itseä ja toisia kohtaan ja kiitollisuuden harjoittaminen. Kirjassa on paljon hyviä harjoituksia, esim. kiitollisuuteen, hyväksynnän harjoitteluun ja ajattelun eriyttämiseen liittyen.



Mitä kuuluu minun huijarisyndroomalleni? Tunne huijariudesta pienenee koko ajan. Olen jo vuosien ajan käsitellyt omaa sisäistä puhettani itselleni lempeämpään suuntaan. Olen tunnistanut, että huijarisyndrooma juontaa juurensa lapsuudestani. Saamani hyvä palaute kursseista ja luennoista auttaa koko ajan enemmän uskomaan, että olen hyvä ja osaan tämän oikeasti. Joskus niin hetkinä, kun epäilen omaa ammattitaitoani, saatan kaivaa esille jostakin kurssista saamani hyvän palautteen. Tsemppaan itseäni omilla ajatuksillani. "Puhun" niiden ajatusten päälle, jotka alkavat epäillä omaa ammattitaitoani ja omaa itseäni. Yksi voimabiisini on ollut Mikko Harjun "Sinä riität", jonka sanat ei ihan osu omaan elämäntilanteeseen muuten, mutta kertosäkeistö on loistava. Minä riitän, olen kaunis, olen täydellinen näin.

Minua helpotti paljon myös se, kun kirjoitin asiasta sinne fb-ryhmään ja siellä moni muukin kertoi ajattelevansa samoin kuin minä. En ole ainut. Muutkin tuntevat näin. Jopa ne, jotka ovat nimekkäitä kouluttajia ja kirjoittavat kirjoja, myös heillä käy nämä huijariajatukset mielessä. Olen ylipäänsä huomannut sen, että kun asiasta puhuu ja sen nostaa esille, asia alkaa pienentyä ja normalisoitua omassa mielessä. Monesti myös hävettäville asioille käy näin. Olen nyt esim. ihan tietoisesti julkaissut sellaisia fb-päivityksiä, jotka ovat herättäneet minussa pientä häpeän tunnetta (mitähän nyt kaikki minusta ajattelee), mutta näin siedätän itseäni sille, että elämässä voi olla rosoisia puolia ja niistä voi myös kertoa muille. "Mitähän toisetkin/naapuritkin ajattelee" on ollut se toimintatapa, jonka olen oppinut ja kaikki vähänkin hävettävät asiat on pitänyt lakaista maton alle.

Huijarisyndrooma - kirjan lukeminen avasi minulle enemmän huijasiryndroomateemaa ja oivalsin, että olen ollut oikealla tiellä tehdessäni esim. mindfulness-, myötätunto- ja kiitollisuusharjoituksia.Erityisen paljon olen käyttänyt kirjassa olevaa ajatusta siitä, että huijariajatuksia voi kuunnella rauhassa ja rennossa olotilassa ja sanoa itselleen, ettei tilanteessa ole mitään vaarallista. "Tämä on huijariajattelua, se ei ole objektiivinen totuus".

Onko sinulla huijarisyndrooma? Mitä ajatuksia blogitekstini herätti sinussa?

ps. Seuraatko blogiani jo facebookissa?

12 kommenttia:

  1. Tuo kirja pitää kyllä lukea kesälomalla.Toimin ihmissuhdealalla ja välillä törmään monenlaksiin persoonoihin.Minulla on fb,mutta en ole siinä niin aktiivinen.Joten en ole seurannut sua siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuo kirja oli hyvä, suosittelen! Kirja avaa omaa itseä ja voi peilata myös esim. asiakkaiden toimintaa sitä vasten.

      Poista
  2. Luulisin, että jokainen tunnistaa tuon huijarisyndrooman itsessään. Toisille se voi muodostua ongelmaksi, kun toiset osaavat sivuttaa tunteen nopeasti. Varmaan osaltaan tuohon vaikuttaa se, että maailmassa on nykyisin niin paljon tietoa saatavilla, että kukaan ei voi sitä kaikkea omaksua edes joltain kapeahkolta sektorilta. Koko ajan tulee uutta tutkimustietoa ja tuntuu, että kaikki asiat päivittyvät nopeasti.

    Minä en ole varsinaisesti kärsinyt huijarisyndroomasta, mutta olen toki välillä miettinyt, että millä eväillä minä pystyn esiintymään jonkin asian asiantuntijana. Hetkellisesti on kylmä hiki noussut otsalle "mitä olenkaan tekemässä". Minulla tunne menee yleensä nopeasti ohitse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tuo huijarisyndrooma on noussut nyt yrittäjyyden myötä esille aiempaa enemmän. juuri tuo "millä eväillä minä pystyn esiintymään asiantuntijana tässä asiassa" on hyvin tuttu ajatus. Painiskelin teeman kanssa aika paljon alkuvuodesta, nyt tunne on helpottanut tosi paljon.

      Poista
  3. Todellakin on huijarisyndroomaa :) Pitäisikin tutustua kirjaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelinkin, että joku varmasti tunnistaa itsensä. Suosittelen tutustumaan kirjaan, se avaa teemaa hyvin ja antaa myös keinoja päästä eroon huijarisyndroomasta.

      Poista
  4. Kyllä tunnistan ja joskus kirjoitin tästä aiheesta itsekin, mutta siitä on jo aika tovi. Sama juttu, uskon että ihminen pystyy itse hiljakseen ja ajan kanssa työstämään omia ongelmiaan, kipukohtiaan ja myös tätä huijarisyndroomaa. Kaikki lähtee asian tunnistamisesta ja siitä alkaa pitkä tie helpotukseen.

    On jännää huomata, miten itse on tämän matkan keskellä, toisaalta mistä on alkanut, niin siitä on tultu jo aika harppaus, mutta paljon työtä on vielä edessä. Miksi sitä on itselleen mm. todella ankara inhimillistä ajatuksista, itseltään odottaa täydellisyyttä, aina tulisi olla etevä, sydämellinen ja taitava. Koska ajoittain kuitenkin mielessä pyörii raadollisia tunteita, tuumin että olen paha ihminen, vaikka oikeastaan taidan vaan olla ihan tavis.

    Hämmennyin kovasti, kun sanoin miehelleni, että hän on minulle täydellinen ja niin hyvä ihminen ja hän sanoi minulle, että vaimo sinä olet parempi ihminen, kuin hän. Tämä kertoo meidän molempien ajattelutavasta olla itselleen ankara, koska itse tietää parhaiten omat heikkoudet ja ne rumatkin ajatukset joskus heikkoina hetkinä ja miten kokee toisen ihanaksi. Tähän pyrin, että itsekin näkisin itseni mieheni silmin. <3 Matka on vaan niin pitkä ja uskon, että vasta vanhana sen kaiken oivaltaa ja sitten harmittaa, voi miksi murehdin niin paljon ja ei ole synti tehdä virheitä ja mokatakaan. :)

    Ihanaa sunnuntaita <3 Yritetään yhdessä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, kaikki lähtee tunnistamisesta ja siitä lähtee tie kohti helpotusta. Itsekin huomaan, että olen tehnyt jo ison matkan vuosien varrella ja tänä keväänä tosi ison harppauksen eteen päin. Työstettävää silti riittää vielä.

      Ihana tuo esimerkki sinusta ja miehestäsi! Mukavaa sunnuntain jatkoa sinullekin!

      Poista
  5. Tämä on valitettavasti tuttua. Täytyy kyllä saada tuo kirja luettavaksi. Olen itse onneksi saanut ajatuksistani kiinni ja kyseenalaistanut niitä. Lisäapua kuitenkin tarvitsen.

    Blogisiskosi Minttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika monelle huijarisyndrooma on tuttua. Oikeastaan lähes kaikille, keille olen puhunut viime aikoina tästä teemasta. Suosittelen kirjaa, siitä on jo lisäapua.

      Blogisisko kuulostaa niin ihanalta allekirjoituksessa, tuli lämmin olo.

      Poista
  6. Tartun ja kommentoin tuohon ajatusmalliin, että mitähän muut ajattelevat minusta. Tuntuu, että se on meille suomalaisille ominaista. Maailmalla mennään ja tehdään, mainostetaan ja tuodaan itseä paremmin esille. Me Suomessa mietimme, että mitä ne muut ajattelevat meistä. Ranskalainen ystäväni kertoi, että heilä on sanonta, joka menee näin: Ihmiset ovat niin kiireisiä ajatellessaan, että mitä muut ajattelevat hänestä, joten he eivät ehdi ajatella mitään sinusta. Oikeassa elämässä ihmiset eivät juurikaan kiinnitä huomiota muiden tekemisiin. Se on vain jonkinlainen harha, kun alkaa miettimään voinko lähteä näillä vaatteilla esim. luistelemaan, mitä muut ajattelevat, kun minulla ei olekaan toppatakki ja housut sävysävyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niin totta, että aika vähän sitä toiset ihmiset kiinnittävä huomiota omiin tekemisiin. Minulle hoettiin koko lapsuus "mitähän naapuritkin ajattelee" ja se on jäänyt elämään mieleeni. Nyt olen kyllä jo päässyt siitä pitkälti eroon enkä itse ainakaan hirveästi naapureitten touhuja ajattele saati sitten sitä, mitähän ne minusta ja meistä ajattelevat.

      Poista

Kommentit ilahduttavat aina!