Nyt kuuluisi kait kirjoittaa blogiteksti ihanasta joulusta. Kaikkien aikojen joulun vietosta. Minä kirjoitan nyt toisenlaisen tekstin. Joulumme oli ihan ok. Ei paras mahdollinen eikä ikimuistoinen, menee tavallisten joulujen sarjaan. Huomaan, että kun pojat ovat jo 10 v ja 12 v, niin samanlaista joulun taikaa ei enää synny kuin heidän ollessaan pienempiä. Jo koko joulunodotus on ollut erilaista isompien lasten kanssa. Myöskään joululahjoja ei enää tullut kovin montaa (ja hyvä niin), lahjat olivat suurimmaksi osaksi kirjoja, lautapelejä ja lahjakortteja/leffalippuja/rahaa. Monena vuonna puuhastelut legojen parissa ovat täyttäneet joulun jälkeiset päivät, nyt ei enää legolahjoja tullut.
Mutta se mistä haluan kirjoittaa, on oma olotilani. Olen täysin ummehtunut. Olen syönyt liikaa. Olen syönyt liikaa ruokia ja liikaa herkkuja. Olen liikkunut liian vähän. Olen ollut liikaa sisällä. Tunnen aivojeni pysähtyneen täysin ja olotilani ummehtuneen.
Toisaalta tätähän minä toivoin. Että saan vaan rauhassa lekotella ja lueskella. Käytännössä tämä päivä on mennyt niin, että sen jälkeen kun olin aamupäivällä saattamassa äitiäni Mikkeliin menevälle bussille, olen lukenut, syönyt, lukenut, syönyt, maannut sängyssä, syönyt, lukenut....Ja syönyt.
Huomaan, että kehoni ei ole tottunut tällaiseen ruokamäärään, sokerin määrään ja liikkumattomuuteen. Kunhan vatsani vähän vajenee, lähden lenkille. Huomenna vietän jo aktiivisemman päivän. Alan käydä läpi poikien vaatekaappeja ja miettiä, onko tarvetta aleostoksille. Luen. Käyn lenkillä. Siivoilen jo vähän pois joulukoristeita. Sunnuntaina sitten Talvisirkusta katsomaan ja toivottavasti jouluruuatkin ovat silloin jo loppu.
Vaikka kaipasin lepoa ja toimettomuutta, ei tämä nyt kuitenkaan sovi minulle. Olo on täysin vetämätön. Passiivisuus on passivoinut minut ja aivoni. Nyt kohti aktiivisempaa iltaa ja huomista.
Lisäksi minua tympii tämä sää ja pimeys. Toki eilen oli ihanan aurinkoista, mutta jouluaattona kyllä kuuluisi tehdä muuta kuin olla pelaamassa jalkapalloa koulun pihalla. Lunta ja talvilajeja odotellessa.
Mukavaa joulunpyhien jatkoa!
Hih, täällä sitä ollaan lueskelemassa, ihanaa :)
VastaaPoistaTäällä myös vähän mökkihöperö olo, sää on kertakaikkisen ankea. Aamulla 8:30 heräsin pilkkopimeässä kaatosateeseen...
Syömisten puolesta oon huomannut ison eron aiempiin jouluihin, kun kinkku (ja myös joinain jouluina pöydässä ollut kalkkuna) on jäänyt pois listalta. Kalapöytä ja kohtuulliset määrät laatikoita eivät pitäneetkään nälkää juuri nimeksikään, ja eilen illalla ja yöllä tuli jopa nälkä! :D
Suklaata ja vihreitä kuulia on kulunut normimäärää enemmän, mutta ei edes morkkikseen asti.
Raikkaampaa ja eloisampaa jatkoa sinne! Eiköhän me taas ponnistella kohti virkeämpää olotilaa nyt, kun valoisuuskin alkaa taas vähitellen lisääntyä :)
(Noh, juuri kun kirjoitin tätä, mies kiikutti viereen rasian vihreitä kuulia... Mutta jos sitten huomenna... ;)
Kaatosade joulukuussa ei tunnu kivalta. Tämän illan lenkki raikasti olotilaa jo huomattavasti.
PoistaMeillä ei syödä lihaa, joten kinkkua ei ole ollut joulupöydässä moneen vuoteen. Silti olen saanut itseni täysin ähkyyn syömälläl ruokaa paljon ja myös herkkuja paljon. Huoh.
Virkeämpää olotilaa todella toivon, sekä minulle että sinulle!
Täällä väännetään edelleen legopakettien sisältöjä :) Mieheni hiukan jo huokaili projektin parissa, luinkin hänelle ääneen tuon ensimmäisen tekstipätkäsi ja muistutin että vielä tulee aika jolloin legot vaihtuvat muihin juttuihin. Leppoisaa tapsanpäivän jatkoa sinne.
VastaaPoistaLegolahjatvuodet olivat tosi hyviä vuosia. Nyt sen tajuaa, kuinka paljon joulumieli on tullut lasten mukana. Ja nyt ne vuodet ovat vaihtuneet toisenlaisiksi vuoksiksi. Kun joulun taika ei enää ole samanlainen.
PoistaMukavaa tapania sinnekin! Olemme tänään ulkoilleet koko perheen voimin ja juuri heräsin päiväunilta.
Voi legolahjavuodet, täällä vielä sellainen, mutta kenties viimeinen... Ymmärrän fiilarisi. Niin totta tuo miten passiivisuus passivoi... Ähkyksi en syönyt, en tiedä miksi, siitä tyytyväinen, mutta liikaa olen homehtunut sisällä, mutta huomenna lähdetään liikkeelle.
VastaaPoistaLepo on hyvästä, mutta siihen tarvitsee rinnalle touhua ja happea, muuten on aivan mööh olotila...
Tunnelmallista iltaa kuitenkin.<3
Passiivisuus todellakin passivoi. Tänään olen viettänyt piirun verran aktiivisemman päivän eli kävimme ulkona noin 1.5 tuntia päivällä ja olo on heti parempi.
PoistaMukavaa tapaniniltaa sinnekin!
Sitä aina välillä haluaa syödä, löhötä, lukea vaan kotona. Mutta kyllä se vähän olotilaa usein tuppaa sitten kuitenkin väljehtämään :)
VastaaPoistaSyömisessä, löhöilemisessä ja lukemisessa ei sinänsä ole mitään pahaa. Löhöilyä myös tarvitaan. Mutta selvästi minä kaipaan siihen rinnalle myös ainakin pientä ulkoilua ja muuta aktiviteettia etten ihan täysin passivoidu ja ummehdu.
PoistaTänään kävin lenkillä ja vielä myöhemmin kuntosalilla. Kyllä se sama tunne oli täälläkin kahden päivän aikana, huono omatunto suklaan syömisestä ja muusta. Mutta joulu on kerran vuodessa ja äkkiä tämä olotila muuttuu parempaan suuntaan. Muutes päivä on alkanut pidentymään!!!
VastaaPoistaLuulen, että aika monella on samanlaisia fiiliksiä. Minulla oli silloin joulupäivänä oikeasti tosi hönttelö olo, sen jälkeen eilinen oli jo paljon parempi.
PoistaPäivä on alkanut pidentymään ja eilen illalla tänne satoi pieni kerros lunta. Heti näyttää valoisammalta.
Ihana kirjoitus.
VastaaPoistaNäinhän se menee - lapset kasvaa joulut muuttuu. Meillä onneksi vielä yksi joka melkein uskoo joulupukkiin.
Me käytiin kanssa aatonaattona pyöräilemässä, ei ihan jouluhommalta tuntunut.
Reipasta oloa sinne!
Se on niin totta. Lapset kasvavat ja joulut muuttuvat. Muutaman vuoden päästä joulut ovat taas vielä erilaisempia.
PoistaReipasta loppuvuotta sinnekin!