Miten rauhoittaa ja rohkaista lasta?

Moni vanhempi ja kasvattaja miettii, miten lapsen rauhoittumista voi tukea? Entä miten lasta voi rohkaista?

Kirja "Rauhoita ja rohkaise. Apua lapsen stressitilanteisiin" antaa kattavan tietopaketin lapsen stressinsäätelyn vahvistamisesta ja rauhoittamisen ja rohkaisemisen keinoista. Kirja antaa myös hyvää viitekehystä siihen, mitä kasvatuksesta tänä päivänä ajatellaan. Lapsi ei ole tahallaan hankala. Lapsen kuuluu saada olla lapsi, lapsen ei kuulu totella kerrasta ja tehdä aina kuten aikuinen sanoo. Aikuisen tehtävä on löytää juurisyy lapsen käytökselle ja pystyä menemään lapsen käytöksen taakse - mistä tunteesta ja tarpeesta tämä käytös kertoo? Aikuisen mentalisaatiotaidot nousevat tärkeään asemaan, se, että aikuinen osaa asettua lapsen asemaan. Ja jotta aikuisen mentalisaatiokyky olisi hyvä, aikuisen on tärkeä kiinnittää huomiota omaan hyvinvointiin ja stressinhallintataitoihin - mitä stressaantuneempi aikuinen on, sitä vaikeampi lapsen näkökulmaa on löytää.

Erityisesti pidin Minna Martinin ajatuksista kirjassa. "Lapsen pitää voida olla hankala kaikilla mahdollisilla tavoilla. Huonekasveistakin on vaivaa, miksei siis lapsista". Pidin myös tästä hysteerisen lapsen rauhoitteluvinkistä: Hysteerisen lapsen ei kannata antaa jumittua tunteeseen loputtomiin. Kun lapsi on saanut itkeä jonkin aikaa, rauhoittumista voi kokeilla Minna Martinin mukaan tähän tyyliin: "Voisit pikkuhiljaa yrittää lopettaa. Mitä jos vaikka ihan ensin niistäisit nenän tyhjäksi?" Kun henki taas kulkee, lasta voi pyytää rauhallisesti hengittämään nenän kautta sisään. Näin hysteerinen lapsi alkaa vähitellen rauhoittua.

Kirjassa on kahdeksan esimerkkitarinaa erilaisista lapsista. Tarinoissa käydään läpi niin täydellisyyden tavoittelijaa, ulkopuolisuuden tunnetta, aistiherkkiä lapsia kuin lapsen ylikuormitusta. Kirjassa korostuu myönteisen kasvatuksen keinot, myötätunto ja empatia ja aikuisen omat tunteiden säätelytaidot. Myös tietoisuustaidot, mindfulness, mainitaan kirjassa. Kirjan ote on ratkaisukeskeinen. Löysin kirjasta tosi paljon samoja ajatuksia ja viitekehystä, jotka ovat pohjana omille "Myönteisiä keinoja kasvatukseen" ja "Myrskyn sydän - kuinka pysyä rauhallisena lapsen saadessa raivarit" - verkkovalmennuksilleni. Lämpimät suosittelut kirjalle!

* Kirja saatu arvostelukappaleeksi (Nemo Kustannus).  Kuten kuvasta huomaa, se on otettu jo syksyllä ja tämän postauksenkin kirjoitin jo syksyllä. Epähuomiossa tämä jäi sitten lojumaan luonnoksiin moneksi viikoksi.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Hetkessä: ystävien kanssa lounaalla

Mo Cafen buffettipöydän antimia

Minä en ole tänä syksynä kovinkaan paljon käynyt teatterissa tai muissa erityiselämyksissä. Kävin katsomassa kahden ystäväni kanssa Kom-teatterin esityksen "My Baby", joka oli ihan ok, muttei mikään huippukokemus. Syksy on ollut aika kiireinen töiden saralla, mutta siitä olen halunnut pitää koko ajan huolta, että näen ystäviäni.

Olen tavannut pitkin syksyä ystäviäni lounaan tai shoppailukierroksen (lähinnä katselukierroksen) merkeissä. Olemme syöneet ja jutelleet ja samalla parantaneet maailmaa ja omaa olotilaa. Jaettuna moni huoli tuntuu niin paljon pienemmältä.

Sushia Fukussa

Olen nähnyt ystäviäni eri elämänvaiheista. Niitä, joihin tutustuin edellisen työni kautta. Niitä, joihin tutustuin ollessani kotiäitinä. Niitä, joihin tutustuin mindfulness-ohjaajakoulutuksessa. Yhteistä on ollut se, että he ovat kaikki merkityksellisiä minulle ja heidän tapaamisensa saa taas auringon nousemaan elämääni.

Tammikuussa ajattelin, että tänä vuonna olisi kiva käydä kehutussa Mo Cafessa. ja siellä olenkin käynyt nyt jo monta kertaa. Ruoka on ollut maukasta ja seura mitä parhainta. Kivoiksi ruokapaikoiksi olen todennut myös Tikkurilassa olevan Mama Mozzan. Aivan mahtavaa (ja erilaista pizzaa) söin kahden ystäväni kanssa Helsingissä paikassa nimeltä Piece N Love. Harmi, kun vegepizzasta ottamani kuva oli tosi suttuinen (enkä voi sitä siksi tänne laittaa), se pizza oli jotakin tosi erilaista ja maukasta verrattuna muiden paikkojen kasvispizzoihin. Sushilla olen käynyt Fukussa ja Itamae Sushissa.

Ensi keskiviikkona näen vielä yrittäjäystävääni lounaan merkeissä. Ja tiedän, että taas jaetaan iloja, suruja, kuulumisia. Ja syödään samalla maukasta ruokaa.

Miten lisätä keskittymiskykyä luokkaan?

Kuulen koko ajan samaa viestiä sekä päiväkodeista että kouluista. Luokat ja ryhmät ovat entistä levottomampia. Työskentelyrauhaa on vaikea saada ja monilla lapsilla on suuria haasteita keskittyä tehtäviin. Sain arvostelukappaleeksi PS-kustannuksen kirjan "Keskittymiskykyä luokkaan. Tietoisuustaitoharjoitusten opaskirja". Kirja antaa kattavan kuvauksen siitä, kuinka tietoisuustaitoja / mindfulnessia voi käyttää erityisesti koululuokissa. Tietoisuustaitojen harjoittaminen on vastalääkettä mm. stressille ja tunnesäätelyn ja tarkkaavaisuuden häiriöille. Kun keskittymiskyky paranee, oppiminen helpottuu.

Kirjassa tuodaan esille sekä tutkimustuloksia, teoriaa että tietoisuustaitoharjoituksia. Kirjasta saa myös hyvän käsityksen siitä, miten voi rakentaa tietoisuustaitotuokion - tai miten yksittäisiä harjoituksia voi käyttää osana eskari /koulupäivää. Harjoituksissa on hyviä vinkkejä, miten saman harjoituksen voi tehdä eskari-ikäisten, kouluikäisten ja lukiolaisten kanssa, pienin muutoksin.

Suosikkiharjoitukseni kirjassa on imurihengitys. Lasta ohjataan kuvittelemaan, että hänen vatsassaan on pölynimuri, joka voi imaista pois jännityksen ja stressin. Kun hengitetään sisään, kuvitellaan, että päässä, hartioissa ja rintakehässä tuntuva stressi imaistaan vatsanpohjaan. Sen jälkeen pidätetään pieni hetki hengitystä. Kun hengitys taas vapautetaan, kuvitellaan, että pöly varisee kehosta lattialle. Kirjassa on myös muita kivoja harjoituksia, esim. popcorn ajatukset ja hidastettu liike. Pidin myös stressitason mittarista. Kirjassa on paljon tuttujakin harjoituksia, sellaisia, joita olen itsekin käyttänyt mindfulness- ja tunnetaitokursseillani. Ja sellaisia, joita olen myös kirjannut tekemääni Mindfulness lapsille- verkkokurssiin.

Kirjassa tuodaan hyvin esille myös se, että mikä tahansa tilanne voi muuttua tietoisuustaitoharjoitukseksi, kun pysähdytään hetkeksi huomioimaan, mitä oman itsen sisällä tapahtuu. Tietoisuustaidot ovat hyvin mobiili taito, niitä voi harjoittaa missä vaan, siitä voi tulla myös elämäntapa. Ja se onkin tavoitteena, että tietoisuustaidot / mindfulness eivät ole arjesta irrallinen harjoitustuokio, vaan että lapset ja nuoret oppivat siirtämään harjoitusten oivallukset omaan arkeensa. Että he oppivat käyttämään esimerkiksi imurihengitystä stressi- ja ristiriitatilanteissa.

Itse soisin, että tietoisuustaidot / mindfulness tulisi jollain tavoin jokaiseen päiväkotiin ja kouluun toimintatavaksi, tuomaan lapsille keskittymisen, rauhoittumisen ja tunne-elämän taitoja. Tutkimustulokset tietoisuustaidoista ovat aika huikeita, kuten tämä: "Tutkimukset ovat osoittaneet, että koetulokset paranivat ja oppilaisen keskinäiset konfliktit vähenivät, kun opetukseen on sisällytetty tietoisuustaitojen harjoittamista. On mahdollista huomata myös jotakin tätä syvällisempää - tunteiden säätelyään, onnellisuuttaan ja myötätuntoaan vahvistavia lapsia, jotka osaavat käyttää taitojaan loppuelämänsä ajan". Tämä kirja on yksi hyvä apukeino opettajan työkaluksi tietoisuustaitojen käyttämiseen koululuokissa.

* Kirja saatu arvostelukappaleeksi (PS-kustannus). Kirjassa on 246 sivua ja se on helppo- ja nopealukuinen ja sisältää laajasti sekä teoriaa että käytäntöä

Tykkää blogistani myös facebookissa!

Hiljaiseloa

Olen ollut koko syksyn aika hiljainen täällä blogissani. Osittain tämä on liittynyt työkiireisiin ja uuden luomiseen. Tein kaksi uutta verkkovalmennusta muutaman kuukauden aikana ja tämä vei sekä aikaa että voimia - koska siinä rinnalla ohjasin koko ajan normaalit viikkoryhmät ja luennot. Osittain tämä on liittynyt siihen, että olen halunnut vapaa-aikani käyttää muuhun kuin blogiin. Olen halunnut nähdä ystäviä, käydä teatterissa ja lasten kanssa leffassa (Paddington 2 on muuten huippuihana elokuva, suosittelen!). Olen halunnut lukea kirjoja, mikä sekin on jäänyt harmittavan vähälle tänä syksynä.

Syksyn aikana on myös tapahtunut asioita, joiden myötä olen alkanut miettiä entistä enemmän arvojani. Vanha tuttuni suorittaminen on ollut taas aika paljon läsnä tässä syksyssä ja olen tosi paljon miettinyt sitä, miten jatkossa haluan työni järjestää ja mitä töitä haluan tehdä - ja onko aika luopua jostakin.

Olen viimeisten päivien aikana kuunnellut Menestyvän yrittäjän mindset - onlinetapahtumaa ja sen myötä miettinyt aika paljonkin, mihin haluan jatkossa suunnata työtäni. Ja miten saisin omaa mindsettiani korjattua siihen suuntaan, etten enää vähättelisi niin paljon omaa osaamistani.

Kotimme alkaa vähitellen näyttää jouluiselta ja olen myös ostanut useamman joululahjan. Joulukuusen suhteen jännittää se, miten kissamme Misse siihen suhtautuu. Hyppääkö hän kuuseen? Kaataako hän sen? Leikkiikö joulupalloilla? Misse on kasvanut ihan valtavasti. Vaikea on enää muistaa sitä aikaa, kun hän oli pikkiriikkinen kissanpentu. Nyt hän näyttää jo isolta. Misse on utelias ja hän haluaa olla mukana kaikessa. Hän on myös aika omaehtoinen ja haluaa tehdä asiat omalla tavallaan. Niin suloinen ja rakas. Misse on ollut meillä heinäkuun lopusta alkaen ja tuntuu, että hän olisi ollut meillä aina.

Olen harmittavan vähän lukenut myös muiden blogeja, joten en tiedä blogituttujen kuulumisista mitään. Nyt kun töitten suhteen on alkamassa joulutauko, aion palata myös bloggaamisen pariin enemmän.

Mitä sinulle kuuluu?

Lasten tunnetaitojen ja keskittymiskyvyn tukeminen

Olen viime kuukaudet tehnyt Mindfulness lapsille - verkkokurssia. Nyt kurssi on vihdoinkin myynnissä. Teen töitä kouluttajana Ceestolle ja viime keväänä Ceeston Veli-Pekka kysyi, tekisinkö verkkokurssin lasten mindfulnessista. Tiesin heti, että tämä on aika iso kakku, mutta päätin ottaa haasteen vastaan. Koen aiheen supertärkeäksi, koska niin paljon puhutaan lasten levottomuuden lisääntymisestä ja tunnetaitojen tukemisen tärkeydestä. Sekä vanhemmat että ammattilaiset kaipaavat keinoja lapsen keskittymiskyvyn, rauhoittumisen ja tunnesäätelyn tukemiseen. Ja noihin haasteisiin tämä verkkokurssi vastaa.

Itse uskon, että jos lapset jo pienenä oppivat keinoja stressinhallintaan, tunteiden tunnistamiseen ja säätelyyn ja rauhoittumiseen, sillä on isoja vaikutuksia koko myöhempään elämään ja laajemmin ajatellen koko yhteiskuntaan. Mindfulness tarjoaa juuri sitä, mitä tämän päivän maailma tarvitsee. Läsnäoloa, myötätuntoa, ajatusmallien tiedostamista ja tunnetaitojen harjoittelua jo pienestä pitäen.

Tunnetaidot mainitaan myös uudessa opetussuunnitelmassa, mutta en käytännössä tiedä, miten tunnetaidot ja niiden opetteleminen näkyy tällä hetkellä koulun arjessa. Tietoisuustaitoja, mindfulnessia on tutkittu pilottikouluissa ja päiväkodeissa ja näissä tutkimuksissa mindfulnessin hyödyt ovat olleet vakuuttavat. Terve oppiva mieli – hankkeessa on tutkittu tietoisuustaitojen vaikutusta esimerkiksi tarkkaavaisuuteen, tunteiden hallintaan ja stressinhallintaan. Tutkimuksessa todettiin, että kolme neljästä nuoresta koki saavansa harjoittelusta hyötyä mm. kavereiden ja perheen kanssa pärjäämiseen, nukkumiseen, keskittymiseen luokassa ja harrastuksissa, stressinhallintaan sekä vaikeiden tunteiden käsittelyyn. Myös lasten arvosanat paranivat. Aika merkittävää, eikö totta?

Monesti kuulen, että aikuinen sanoo lapselle, että "rauhoitu nyt". Se ei auta lasta rauhoittumaan, sillä tuo lause ei anna lapselle keinoja siihen, mitä hänen pitäisi tehdä tai että mikä häntä voisi tukea rauhoittumaan. Lapsi tarvitsee itselleen keinovalikoimaa. Kuten myös aikuinen. Sekä rauhoittumiseen että tunteiden säätelyyn.

Silloin kun itse olen ollut pieni, ei tiedetty mitään tunnetaitojen tai rauhoittumisen tukemisesta. Nyt tiedetään ja on mahtavaa, kun tieto alkaa levitä sekä ammattilaisten että vanhempien joukkoon. Mindfulness lapsille - verkkokurssi on minun yksi tapani levittää sitä tietoa lasta arvostavasta, empaattisesta ja myötäelävästä kasvattajuudesta ja lapsen tunnetaitojen, rauhoittumisen ja keskittymiskyvyn tukemisesta, jota olen vuosien varrella opiskellut eri koulutuksissa (esim. toimintaterapeutti, mindfulness-ohjaaja ja Lasten Tunnetaito-ohjaaja) ja käytännössä testannut omien lasteni kanssa ja lukuisissa tunnetyöpajoissa, tunnetaitoryhmissä ja mindfulness-kursseillani.

Mindfulness lapsille - verkkokurssi on nyt lanseeraustarjouksessa  Ja hei, jos en jo kertonut, niin tää kurssi on hyvä. Verkkokurssin tekeminen on vienyt minut kohti omia pelkoja ja epävarmuutta. Sisäinen ääneni on välillä (ööh, aika usein...) hokenut, ettei susta ole tähän. Olen iloinen, että olen käynyt tuon kaiken läpi, olen kohdannut itseäni ja omaa epävarmuuttani ja päässyt siitä yli  ja nyt kurssi on valmis. Ja on kuulkaas hieman jäätävää katsoa itseään videolta, kun en kuulu siihen tubettajasukupolveen, jolle se on luontevaa. Samoin oma ääni mindfulness-äänitteissä kuulostaa vähän vieraalta. Mutta nyt se on valmis! Kuukausien työ on takana ja nyt voin ostaa itselleni kukkakimpun ja kakun ja onnitella itseäni tästä isosta ponnistuksesta!

Kuulumisia

Tunnetaitoryhmäläiseni maalaama voimahahmo

Nyt tuli pitkä blogitauko, lähes kuukauden olen ollut kirjoittamatta blogia. Ja saman ajan olen ollut seuraamatta muiden blogeja. On ollut pakko priorisoida omaa ajankäyttöä. Huomaan, että blogistani on lähtenyt pois lukijoita tämän tauon aikana.

Ennen syyslomaa tein paljon töitä, oli ryhmiä, luentoja ja kursseja. Nyt varsinaisia livetöitä ei ole ollut enää niin paljoa, mutta kaksi isoa asiaa on vienyt aikaani: olen viimeistellyt Mindfulness lapsille - verkkokurssia ja perjantaina saimme sen myyntiin. Olen tehnyt sitä verkkokurssia kesäkuusta alkaen ja se on ollut ihan valtava ponnistus. Nyt se on myynnissä ja se on kyllä superhyvä kurssi. Toinen asia, mikä on vienyt aikaani, on ensi talven ja kevään ryhmien ja kurssien aikataulutus ja tilojen etsiminen niitä varten. Apunani on nyt ollut assistentti, joka on tehnyt kartoitusta tiloista, on muokannut kutsukirjeitä ryhmiini jne jne. Silti on tuntunut, ettei aika vaan riitä. Nyt olen saanut myyntiin alkuvuoden tunnetyöpajat - ja kurssit ja se on iso helpotus minulle.

Kaiken tämän keskellä sain hiirikäden eli oikea käteni on ollut kipeä ranteesta alaselkään asti. Olen käynyt viime viikkoina vuoroviikoin tavallisessa hieronnassa ja thaimaalaisessa hieronnassa ja vihdoinkin käsijumi alkaa helpottaa. Erityisen kipeä minulla oli oikean käden olkapää.

Viime viikonloppuna oli lasten joogaohjaajakoulutuksessa (barnyoga.com) ja se oli hyvä ja ajatuksia herättävä koulutus. Kaksi viikkoa sitten sunnuntaina olin Tasapainoa erityisherkkyyteen - koulutuspäivässä ja sen jälkeen jäin miettimään, että sekä minussa itsessäni että myös molemmissa lapsissani on erityisherkkyyden piirteitä.

Tänään vietämme isänpäivää läheisenpäivä - teemalla. Minun isäni on kuollut, mieheni ja lasten isä on nyt Kiinassa työmatkalla. Menen syömään ravintolaan poikien kanssa. Ja tänään aion vain olla ja chillailla. Olen nyt ansainnut sen.

Mitä sinulle kuuluu?

Hetkessä: Kaikki mieheni - teatteriesitys

Olin kolmisen vuotta sitten katsomassa esityksen "Kaikki äitini, kaikki tyttäreni" ja pidin siitä todella paljon. Kun viime keväänä näin, että esitykselle on tulossa itsenäinen jatko-osa "Kaikki mieheni", tiesin heti, että haluan nähdä tuon esityksen.

Kaikki mieheni - esityksen teksti pohjautuu Kodin Kuvalehden lukijoiden kertomuksiin naisen suhteesta mieheen. Näiden kertomusten pohjalta Miitta Sorvali, Sanna Stellan ja Minka Kuustonen ovat muokanneet omannäköisen teoksen. Esitys on suunnattu naisille, jotka haluavat ymmärtää miehiä ja miehille, jotka haluavat tietää, mitä naiset heistä ajattelevat.

Kävin katsomassa Kaikki mieheni - teatteriesityksen reilu viikko sitten. Esitys sekä naurattaa että koskettaa. Erityisesti pidin esityksen toisesta puoliajasta. Tykkäsin siitä, kun näyttelijät lukivat Kodin Kuvalehden lukijoiden muistoja omista isistään. Pidin myös Miitta Sorvalin tavasta kertoa omasta isästään ja muistoistaan häneen liittyen. Lisäksi minua nauratti esityksessä ollut kuvaus rakastumisesta lapsen saamiseen ja lopulta eroon. Luulen, että se kuulosti monista tutuilta.

Ennen esitystä kävin katsomassa Tyttöpoikatyttöpoikatyttö - näyttelyn. Sen jälkeen esitys "Kaikki mieheni" tuntui hyvin sukupuolisidonnaiselta ja stereotyyppiseltä, kliseiseltä. Miehiä kiinnostaa autot eivätkä he osaa tehdä kotitöitä, koska heille ei ole niitä opetettu. Jos ei näitten stereotypioitten anna häiritä ja katsoo esitystä ne suodattaen, esitys on ihan hauska - ja ajoittain myös koskettava.

* tämä postaus kuuluu Hetkessä - postausarjaan