Mekaaninen työ vapautti luovuutta

"Vanhan" keittiön kaakelit - näitä olen inhonnut kaikki ne vuodet, jotka olemme tässä kodissa asuneet

Meillä on menossa keittiöremontti. Tiesin koko kevään, että meille on tulossa keittiöremontti, mutta jotenkin olin onnistunut blokkaamaan sen pois ajatuksistani. Vasta tällä viikolla tajusin, että sehän on nyt. Sehän tarkoittaa sitä, että keittiön kaapit pitää tyhjentää ja vanha keittiö purkaa. Mieleni pullikoi aluksi vastaan, että vielä tämäkin pitää mahduttaa viikkoon. Keho ja mieli ovat olleet vähän jumissa ja tämä tuntui vielä ihan ylimääräiseltä jutulta tähän ajankohtaan.

Torstaina aloitin keittiön kaappien tyhjentämisen. Hylly kerrallaan tyhjensin. Astiat, jauhopussit, mausteet. Kaikki pois. Koko keittiö tyhjäksi. Ja se olikin tosi meditatiivista. Mekaanista, suorittavaa, samanlaisena toistuvaa työtä, jossa ei tarvinnut miettiä mitään muuta kuin sitä, mihin laitan tämän tavaran. Tunnista toiseen, sitä samaa.

Ja tämä olikin juuri sitä, mitä mieleni kaipasi. Olen viime viikkoina tehnyt tosi paljon isoja päätöksiä esim. ensi syksyn töitä koskien. Tuntuu, että aivoni ovat menneet tukkoon. Nyt tekemällä täysin samanlaista suorittavaa työtä, aivoihin tulikin tilaa ja luovuutta alkoi vapautua.

Olen todennut aikaisemminkin sen, että kun aivot ovat jumissa, on hyvä lähteä vaikka metsälenkille ja luuhailla. On hyvä olla tekemättä mitään. Mutta vaikka tämän tietää, miten helposti sen unohtaa omassa elämässään. Nyt, kuin vahingossa ja tilanteen pakosta, tein samanlaisena toistuvaa mekaanista työtä, joka johti aivojumin poistumiseen ja vei minua kohti luovuutta. Onko sinulla samanlaisia kokemuksia?

ps. tiedän ettei tavaroiden laittaminen takaisin paikoilleen uusiin kaappeihin ole välttämättä enää niin terapeuttista. Siinä vaiheessahan minun pitää tehdä karsintaa. Ja aivotyötä. Laitanko tämän kaappiin vai kierrätykseen? Mihin lajittelen minkäkin pois heitettävän jätteen? Kaatopaikalle en haluaisi ikinä laittaa mitään ja aina ei ole helppoa lajitella ja löytää jatkosijoituskohdetta.

Unelmahommissa

Oletko sinä unelmahommissasi? Mitä kuuluu unelmatyöhösi? Minä olen viimeisenä kolmena vuonna miettinyt paljon unelmatyötäni. Irtisanouduin vakituisesta työsuhteestani kolmisen vuotta sitten. Tein ihan mielekästä työtä, mutta minulla ei ollut siinä työssä enää mahdollisuutta olla osittaisella hoitovapaalla ja tehdä lyhennettyä työviikkoa. Tiesin, etten jaksaisi tehdä sitä työtä täyttä työaikaa. Tai ehkä olisin jaksanut, mutta perhe ja muu elämä olisi kärsinyt paljon. Lisäksi minulla oli sellaista ammattitaitoa, jota en pystynyt hyödyntämään siinä työssäni. Mietin, mikä olisi se monialatyöpaikka, jossa voisin hyödyntää kaikkea ammattitaitoani. Totesin, ettei sellaista työpaikkaa ole. Oli siis luotava työ itse. Perustettava yritys. Se oli iso hyppäys tuntemattomaan.

Luin Hanne Valtarin ja Satu Rämön inspiroivan kirjan "Unelmahommissa". Kirja antaa vinkkejä miten voi suunnitella uran tai työpäivän niin että pääsee poimimaan rusinat työelämän pullasta. Satu ja Hanne kertovat, miten he tekivät loikan unelmatöihin ja miten se voi onnistua muiltakin. Kirja on kirjoitettu avoimesti ja hauskasti. Kirjassa käydään läpi niin unelmaduunin arkea, onnistumisen tunteita kuin vaikeita hetkiäkin. Kirjassa käsitellään myös uupumusta ja sitä, kun unelmatyötä onkin liikaa. Miten ruuhkavuosista voi selvitä hengissä? Kirjassa on haastateltu eri alojen ihmisiä, jotka ovat uskaltaneet tehdä itselleen oman unelmatyön. Pidin kirjassa siitä, että siinä on avattu myös bloggaamista ammattina. Mitä ammattibloggaamiseen kuuluu? Mistä tulonlähteet muodostuvat? Kirjassa oli tosi hyviä ajatuksia oman työn hinnoitteluun. Tosi harvoin hinnoittelua ja raha-asioita avataan kuten tässä kirjassa on avattu. Monesti hinnoittelu on täysin hyshys-asiaa, josta ei puhuta julkisesti.

Itse pidin kirjassa siitä ajatuksesta, että unelmatyö voi koostua eri palasista. Monilla yrittäjäteemaisilla kursseilla korostetaan tosi paljon sitä, että panosta yhteen osaamiseesi. Rajaa, rajaa ja rajaa. Minulla on kolme vahvaa osaamisen osa-aluetta ja tykkään siitä, että työssäni voin tehdä sitä kaikkea. Kirjan luettuani tuli olo, että voin  ylpeänä tehdä sitä kaikkea eikä minun tarvitse miettiä rajaamista, jos itse koen tekeväni kaikkea tasapainoisesti.

Kirjassa lause "ei ole häviö aloittaa aiottuja tylsemmistä hommista" kolahti. Näin olen itsekin tehnyt. Jotta olen saanut rahaa, jolla olen saanut maksettua kalliita koulutuksiani ja myös itselleni palkkaa. Ja nyt kun se unelmatyö alkaa myös kantaa, olen voinut koko ajan vähentää sellaisten hommien tekemistä, jotka ovat ihan mieluisia minulle, mutta eivät sitä suurinta unelmaani.

Unelmoi, inspiroidu, rohkaistu, verkostoidu. Äläkä vain unelmoi, vaan ala ottaa myös konkreetteja askelia unelmiesi eteen. Kirja ei ole mikään tähtipölyopas, vaan tuo paljon myös arkirealismia esille. Pidin kirjasta, suosittelut!

Kehon ja mielen jumeja ja kissakuumetta

Reeta-kissa Mikkelin löytöeläintalossa

Otsikko sen jo kertonee, tästä tulee sillisalaattipostaus. Minulla on ollut paha blogijumi. En tiedä, mistä kirjoittaisin. Ei ole ollut aikaa miettiä postausaiheita. Tai jos on aihe, ei ole ollut aikaa kirjoittaa siitä järkevää tekstiä. Tai jos aihe tulee mieleen, oma mieli tyrmää, ettei ketään kiinnosta lukea sellaisesta aiheesta.

Sekä mieli että keho ovat olleet vähän jumissa. Kaikki lähti siitä, kun mies oli New Yorkissa työmatkalla. Taisin kirjoittaa blogiini työmatkan alla, että "hyvin meillä menee, pojat ovat jo isoja". Mutta kappas. Kuten aina miehen ollessa työmatkalla, niin nytkin. Pojat sairastuivat. Esikoinen oli pienessä kuumeessa ja flunssainen jo miehen lähtiessä reissuun ja kuopus sitten pari päivää myöhemmin. Se viikko sinniteltiin siis vähän puoliterässä. Pääsiäisenä kävin Mikkelissä poikien kanssa. Pääsiäinen meni vähän liikaa työnteon puolelle, kun tein rästihommia. Toki luin kirjan ja kävimme myös leffassa (The Boss Baby).

Tunnetaitoryhmäläisen tekemä Villipedon naamari

Mies tuli Jenkeistä kotiin pääsiäisen lopuksi ja ensin oli tietenkin jetlag ja hän valvoi öisin. Sitten hän tuli kipeäksi. Minä olen ollut terveenä, mitä nyt taas olen saanut niska-hartiaseutuni aivan jumiin. Tänään kävin hierojalla ja enpä ollut tajunnutkaan, kuinka jumissa hartiani ovat. Nyt niitä on taas vähän pehmitelty.

Töiden suhteen on tapahtunut paljon hyviä asioita. Olen löytänyt kivat kurssitilat ensi syksyn tunnetaitoryhmiä varten ja pääsen käymään myös TRE-kurssilla siellä kurssitilassa blogiyhteistyön merkeissä (eli kirjoitan aiheesta myöhemmin lisää). Tämän kevään lasten tunnetaitoryhmä alkoi viime viikolla ja eka tapaaminen oli mukava. Lanseerasin tänään Yökukkujasta nukkujaksi - verkkovalmennuksen pienten lasten uniasioihin liittyen ja sen myynti on lähtenyt hyvin käyntiin. Sunnuntaina olin pitämässä mindfulness-tuokioita Tanssikoulu Tanssilan esimurkuille ja murkuille ja se oli antoisaa. Vaikka paljon hyvää on tapahtunut, silti mieli on vähän jumissa. Tuntuu, että tekemistä on koko ajan paljon. Aivoni kaipaisivat nyt ihan vaan väljyyttä ja olemista.

Mikkelin löytöeläintalossa

Kuopuksella on ollut jo pitkään kissakuume. Minulla itselläni oli kissa koko lapsuuteni ajan ja Missestä tuli kovin rakas ja tärkeä minulle. Olemme miettineet kissaa monelta kantilta. Mies pelkää, että kissa tuhoaa kotimme ja meidän on vaikeaa enää reissata mihinkään, koska ei meillä ole täällä ketään, jolle kissan hoitoa voisi nakittaa reissun ajaksi. Itse ajattelen sitä, miten paljon kissa toisi iloa ja seuraa pojille ja opettaisi myös vastuullisuutta. Kuopus on päättänyt, että jos meille kissa tulee, siitä tulee Misse Mossukka (minun pitkäikäisin kissani oli Misse, lempinimeltään Mossukka).

Kävimme pääsiäisen aikaan katsomassa kissoja Mikkelin löytöeläintalossa. Siellä oli syntynyt kahdelle kissalle pentuja, mutta ne olivat vielä niin pieniä, ettei niitä päässyt katsomaan. Äitini on selvitellyt mökkinsä läheltä Juvalta kissanpentuja ja voi olla, että sinne on erääseen maalaistaloon syntymässä pian kissanpentuja. Saas nähdä, saadaanko sieltä sitten Misse Mossukka meille.

Sima on pullotettu ja lämpimämpiä säitä tässä odotellaan. Vapun ajalta toivon lähinnä lepoa. Lepoa keholle ja mielelle.

Luettua ja katsottua

Olen katsonut aika vähän telkkaria nyt alkuvuoden aikana. Kiinnostavia ohjelmia ei ole juurikaan ollut. Ainut sarja mitä seuraan viikoittain on "Pokka pitää", joka tulee lauantai-iltaisin. Aivan hulvaton.

Meillä on aika ajoin maksullisista kanavista näytekuukausia ja Elisa Aitio Viihde - kuukauden aikana tuli katsottua "Downshiftaajat" kakkoskausi. Ykköskaudesta pidin tosi paljon, mutta tämä kakkoskausi oli kyllä vedetty liian överiksi. Liikaa absurdeja juonenkäänteitä, liikaa huutamista, liikaa kaikkea. Liikaa mukahauskoja juonenkäänteitä. Jotka siis eivät minun mielestäni olleet hauskoja.

Nyt meillä on kokeilukaudella HBO Nordic ja sieltä bongasin heti "Big Little Lies" - sarjan, joka perustuu Liane Moriartyn kirjaan "Mustat valkeat valheet". Tähän sarjaan tykästyin heti ja katsoinkin kuusi ensimmäistä jaksoa putkeen viime viikonloppuna. Tänään katsoin sarjan viimeisen eli seitsemännen jakson. Oli hyvä sarja, toki minulla oli juoni ennakkoon tiedossa koska olen lukenut kirjan.

Lukemisen saralta mieleeni on jäänyt erityisesti Eve Hietamiehen "Hammaskeiju". Luin kirjan ja samalla nauroin ja itkin. Pidin hurjasti Hietamiehen edellisistäkin kirjoista ("Yösyöttö" ja "Tarhapäivä") ja tämä "Hammaskeiju" jatkaa Antti ja Paavo Pasasen tarinaa. Nyt Paavo aloittaa koulun ja se tuo uusia haasteita elämään. Tykkäsin! Vähän kyllä mielessä kävi, että miksi sen Antin piti huutaa niin paljon Paavolle. Mutta hyvä kirja. Ilmeisesti tämä on sarjan viimeinen kirja, lukisin mielelläni vielä Paavon teini-iästäkin teoksen.

Veera Vaahtera (Pauliina Vanhatalon alter ego) on ollut suosikkini siitä alkaen, kun kirjat viime kesänä löysin. Tänä keväänä ilmestyi uutuus "Sopivasti sekaisin" ja sen luin nyt pääsiäisen aikaan. Kepeää, viihdyttävää chick litiä. Juuri sellaista kepeää kirjallisuutta, jota kaipasin tähän ajanjaksoon.

Mitä sinä olet lukenut viime aikoina? Entä mitä olet katsonut telkkarista?

Matka suorittajaäidistä rennommaksi vanhemmaksi

Tulin äidiksi 29-vuotiaana. Olin ajatellut etukäteen, että minusta tulee ihana äiti. Olin opiskellut sosionomiksi ja ollut töissä päiväkodissa. Olin toimintaterapeuttiopintojeni loppusuoralla odottaessani esikoista. Olin tehnyt vuosia töitä lasten harrasteryhmien ohjaamisen parissa. Lasten maailma oli minulle tuttua. Ja koska lasten kanssa oleminen oli minulle tuttua, ajattelin että myös vanhemmuus on minulle helppoa ja ihanaa. Sain esikoisen, joka oli kovin itkuinen, hän itki vatsavaivojaan monta tuntia päivässä. Olin etukäteen kuvitellut, että kun minusta tulee äiti, olen pullantuoksuinen ja kun mies tulee töistä kotiin, meillä on aina hyvää ja ravitsevaa ruokaa. Ja niitä vastapaistettuja pullia. Ja olemme lapsen kanssa iloisia ja onnellisia. Näin ei kuitenkaan käynyt. Kun mies tuli töistä kotiin, olin vastassa usein kärttyisenä ja ehkä juuri ja juuri olin ehtinyt vaihtaa päälleni päivävaatteet. Ruokaa yleensä oli, mutta niitä ihania vastapaistettuja pullia ei ollut koskaan. Pääasiassa olin aika kiukkuinen ja olin jatkuvasti väsynyt. En osannut antaa hoitovastuuta miehelle, sillä minun piti suorittajaäitinä hoitaa kaikki itse. Niin lapsi, koti kuin kaikki muukin. Suorittaminen, joka oli ollut pitkään läsnä elämässäni ja näkynyt opiskeluissani, oli siirtynyt vanhemmuuteen.

Parin vuoden päästä syntyi vielä toinen lapsi. Arki asettui uomiinsa ja moni asia sujui hyvin. Kävimme kerhoissa, puistossa ja tapasimme ystäviä. Tykkäsin olla kotona lasten kanssa. Luimme paljon kirjoja, loruttelimme, leikimme. Meillä oli mukavaa, mutta minä olin usein kireä kuin viulunkieli. En osannut rentoutua ja rauhoittua. Harvoin pysähdyin hetkiin. Koko ajan piti tehdä jotain. Piti tehdä ruokaa, pyykätä, leikkiä lasten kanssa, siivota kotia. Vaikka tein paljon lasten kanssa, en omasta mielestäni kuitenkaan osannut tehdä asioita oikealla tavalla. Aina olisin voinut tehdä paremmin. Olisi voinut olla siistimpää. Olisin voinut olla läsnäolevampi. Puhuin itselleni rumasti. Näin itseni rumana ja usein huonompana kuin muut. Äitinä tiesin olevani hyvä ja meillä oli moni asia todella loistavasti. Silti soimasin tapaani olla vanhempi. Olin usein stressaantunut ja stressi johti uniongelmiin.

Löysin mindfulnessin muutama vuosi sitten. Menin kurssille löytääkseni apua unettomuuteeni. Ajattelin, että saan elämääni keinon, jolla voin vaikuttaa unettomuuteeni. Ensimmäisen kurssin käyminen johti seuraavaan ja taas seuraavaan. Mindfulness alkoi avautua minulle pikku hiljaa. Hain keinoa unettomuuteeni,  onnekseni sain mindfulnessista paljon enemmän. En pelkästään yhtä keinoa, vaan kokonaan uudenlaisten hyvinvoivan elämäntavan. Opin olemaan rennompi ja levollisempi arjessa. Koko ajan ei tarvitse tehdä jotain. Opin pysähtymään hetkiin. Opin olemaan myötätuntoisempi itselleni ihmisenä ja vanhempana. Opin näkemään elämässä ja arjessa kauneutta ja positiivisuutta. Muistan joskus ajatelleeni, että hokema "Onni löytyy arjesta" on suuri vitsi. Arki on pakkopullaa ja ikävää, onni löytyy lomalta tai viikonlopusta. Arki tuntui suorittamiselta eikä silloin ole aikaa miettiä onnellisuutta tai pysähtymistä. Nyt arki tuntuu parhaalta osalta elämää. Arki pienine kohtaamisineen ja hetkineen.

Minun mindfulness-polkuni johti myöhemmin ohjaajakoulutukseen asti. Itselleni mindfulness on tuonut niin paljon hyvää elämääni, että haluan tarjota myös muille vanhemmille mahdollisuuden tutustua mindfulnessiin. Voimavaroja vanhemmuuteen - verkkovalmennus on alkamassa seuraavan kerran ke 19.4. Verkkovalmennus antaa sinulle keinoja onnen löytämiseen arjessa. Tutustu valmennukseen  ja tule mukaan!
 

Tilastofaktaa blogistani

Bongasin kevään ekan leskenlehden sunnuntaina

Aika ajoin seuraan blogini tilastoja. Mitä postauksia on luettu eniten, millaisilla hakusanoilla blogiini tullaan. Hakusanat ovatkin olleet välillä aika mielenkiintoisia. Mieleeni ovat jääneet esimerkiksi hakusanat "tahdon mököttää", "vanheneminen hirvittää" ja "ohitusleikkauksessa Tampereella" (vähän kyllä ihmettelen, miten blogiini on päädytty noilla hakusanoilla. Tampereesta olen kyllä blogiini kirjoittanut, mutta ohitusleikkauksesta en ole kirjoittanut taatusti koskaan). Tänään blogiini on tultu hakusanalla "tunnetaitoja päiväkodissa". 

Blogini ylivoimaisesti suosituin postaus on teksti "11 v pojan synttärilahjoja". Siihen tullaan jatkuvasti hakusanoilla "lahja 10 v / 11 v / 12 v pojalle". Toiseksi suosituin tekstini on kirjaesittely Piki ja Mun ja sun juttu! Yksi vähiten luetuista postauksista on teksti "Toiveiden toukokuu".

Viimeisen kuukauden aikana eniten on luettu postausta "Kotitalouden ihanat kotiläksyt (ja arvonnan voittaja)". Tänään eniten on luettu postausta aivan blogini alkuajoilta: Janna Rantala: Äiti, älä tottele (kaiken maailman kasvatusoppaita).

Blogiini tullaan eniten googlen ja facebookin kautta. Kinttupolut - blogista ja Lumiomena - blogista tullaan myös usein blogiini vierailemaan. Viime päivinä blogiini on liittynyt useita uusia lukijoita, tervetuloa mukaan!

Seuraatko sinä blogisi tilastoja? Mikä on suosituin postauksesi? 

Ajatuksia huhtikuuhun

Maaliskuu hujahti ihan hetkessä. Pitkä kuukausi, mutta tuntui että se meni ihan kiitäen. Huhtikuukin on jo päässyt hyvään vauhtiin. Nautin keväästä, auringosta, lämpimämmistä päivistä. Siitepölyallergikkona kevät koettelee, jo nyt. Tänä aamuna heräsin klo 5.45 tukkoiseen nenään ja aivastuksiin. Uni ei tullut enää uudelleen.

Tällä hetkellä toivoisin aivoihini selkeyttä ja kykyä tehdä hyviä päätöksiä. Teen töitä yrittäjänä ryhmien ja kurssien ohjaamisen muodossa ja moni yhteistyökumppani suunnittelee jo nyt ensi syksyn kursseja. Mitä kursseja haluan ohjata ja missä? Ja jos lupaudun ohjaamaan tämän kurssin, mitä se tarkoittaa jonkun toisen kurssin kannalta? Mitä kalenteriini mahtuu? Miten paljon jaksan?  Mitä haluan tehdä? Tuntuu, että olen nyt vihdoinkin saamassa yritystoimintaani siihen suuntaan, mitä olen toivonut alusta alkaen. Sitä, että saan ohjata sekä kursseja ja ryhmiä pikkulapsiperheille että mindfulnessia, tunnetaitoryhmiä, satuhierontaa ja uniluentoja. Ja kehittää myös verkkovalmennuksia.

Olen pohtinut paljon unelmia. Mikä on minulle mahdollista ja mitä mieleni uskottelee, mikä ei ole mahdollista. Yrittäjyys nostaa esiin paljon uskomuksia omasta itsestä ja tuo kyllä kaiken käsittelemättömän pintaan. Mihin pystyn? Mitä ajattelen, mihin en pysty? Mutta entä jos pystynkin? Yrittäjyys paljastaa kaikki pelot, tuskat, heikkoudet. Mutta toisaalta myös kaikki vahvuudet, voiman, sinnikkyyden ja omat lahjakkuudet. Tätä kaikkea vuoristorataa olen taas viime päivinä käynyt läpi.

Huhtikuuhun toivoisin itselleni selkeyttä, viisautta ja rauhallisuutta. Etten tekisi liian hätiköityjä päätöksiä. Jotta uskaltaisin luottaa itseeni ja unelmiini.

Huhtikuuhun toivon aurinkoa ja lämpöä, mutta väliin myös sadepäiviä, jotta siitepöly laskeutuu välillä ja minulla on helpompi olla.

Huhtikuuhun toivon myös yhteisöllisyyttä. Bloggaaminen on viime aikoina tuntunut vähän yksinäiseltä ja olen huomannut, että kommentointi on vähentynyt paljon blogissani. Kiitos teille kaikille, jotka jaksatte säännöllisesti kommentoida blogiani, olette ihania ja tärkeitä! Miettiessäni blogiani ja inspiraatiota, silmiini osui kirjoitus Blogisiskoista ja tuntui sopivalta tarttua siihen. Olla mukana yhteisössä, josta voi saada luovuutta, iloa ja yhteisöllisyyttä bloggaamiseen. Ilman sitä, että joku seuraa klikkauksia, kävijämääriä ja postaustahtia.

Pääsiäinen tuo mahdollisuuden muutamaan ylimääräiseen lepopäivään. Sitä ennen meillä onkin erilainen viikko edessä, kun mies lähtee huomenna työmatkalle New Yorkiin ja minä pyöritän arkeamme reilun viikon ajan itsekseni. Onneksi pojat ovat jo isoja, hyvin meillä menee.

Mukavaa alkavaa viikonloppua! Millaisia ajatuksia sinulla on huhtikuuhun?

Huumoria vauva-arkeen (ja myös teinien vanhemmalle)

Vauva-arki on tunnemyllerrystä moneen suuntaan. Kun vauva syntyy, kaikki muuttuu. Ami Lindholm kuvaa Vauvakirjassa viisaasti, tarkkanäköisesti ja lohdullisesti vauva-arkea. Esiin tulevat vauvavuoden ilot ja surut ensimmäisistä maidontuoksuisista hetkistä ensimmäiseen syntymäpäivään saakka

Omat lapset ovat jo teini-iässä, mutta löysin itseni tästä kirjasta. Edelleenkin on muistissa ne kaikki tunnemyllerrykset, mitä vauva-aikaan liittyi, haaveet siitä, että päiväohjelmassa olisi aamupäivällä hauskaa harrastamista ja lounas kavereiden kanssa ja totuus on se, että huomaat klo 18 olevasi edelleenkin pyjama päällä ja ruoka on ollut mikrossa kaksi tuntia. Edelleenkin on muistissa myös se, että kun vauvan lopulta sai nukkumaan, niin sitten se lattia tai polvi narahti ja kaikki alkoi taas alusta. Tuota ei kyllä ole ikävä.

"Kohta sä oot teini". Muistan itsekin ajatelleeni tuota ajatusta usein. Ja nyt minulla on kaksi teiniä. Vuodet ovat vierineet valtavalla vauhdilla. Jossain vaiheessa ajatus siitä, että oma lapsi on teini, tuntui haikealta. Nyt se tuntuu juuri oikealta. Eri elämänvaiheissa on puolensa. Nyt elän täyttä elämää kahden teinin äitinä. Tällä hetkellä lukisin mielelläni Teinikirjan ja saisin sitä kautta vertaistukea ja huumoria nykyiseen elämäntilanteeseen.

Suosittelen kirjaa kaikille vauvaperheille. Kirja sopii myös hyvin lahjaksi tuoreille vanhemmille. Ja meille isompien lasten vanhemmille se palauttaa mieleen vauva-arjen tunnemyllerrystä iloineen ja suruineen.

* Kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantamosta (Kosmos)

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Viikko yrittäjän elämästä

Pitkästä aikaa Viikko yrittäjän elämästä - postaussarjaan postaus. Minulla on takana aika touhukas viikko, paljon erilaisia töitä ja myös yksi koulutus.

Lauantai 25.3.

Osallistuin satujoogakoulutukseen. Teimme erilaisia joogaharjoituksia, satuhierontaa ja kuulimme teoriaa satujoogasta. Mukava päivä ja paljon virisi ajatuksia siitä, miten pystyn hyödyntämään kurssin ajatuksia niin mindfulness-, tunnetaito- kuin satuhierontaryhmissänikin. 

Sunnuntai 26.3.

Olin kouluttamassa Ceeston Mindfulness lapsille - kurssin Espoossa. Kesäaikaan siirtyminen yön aikana tarkoitti sitä, että piti herätä tosi aikaisin ja lähteä kohti Espoota. Koulutusryhmä oli puhelias ja kaikkiaan päivä oli onnistunut.

Illalla saunoimme ja pyrin rentoutumaan tulevaa viikkoa varten.

Maanantai 27.3.

Ohjasin Mommy&Me:ssa sirkuskurssit ja vauvahierontakurssin. Kotoa käsin tein muutaman toimistotyön ja viimeistelin keskiviikkona olevaa luentoani tunnetaidoista. Yleensä käyn maanantai-iltaisin joogassa, nyt jooga oli peruttu opettajan ulkomaanmatkan vuoksi. Kyselin illalla kuopuksen ympäristöopin kokeeseen.

Tiistai 28.3.

Ohjasin kolme Vipeltävän Siilin temppuilutuntia. Iltapäivällä palattuani kotiin kuuntelin webinaarin myyvästä kirjoittamisesta ja sen myötä innostuin kirjoittamaan uudelleen verkkovalmennusteni myyntisivuja. Voimavaroja vanhemmuuteen - verkkovalmennus on taas alkamassa huhtikuun puolivälissä ja siihen liittyen hahmottelin myös yhtä blogitekstiä.

Kirjoitin jokin aika sitten Ceestolle oppaan lapsen rauhoittumisen tukemisesta ja nyt se on myynnissä yhdessä äänitteiden kanssa. Kannattaa tsekata, jos haet keinoja lapsen rauhoittumisen ja keskittymiskyvyn tukemiseen!

Keskiviikko 29.3.

Päivän vietin kotona tehden toimistohommia ja myös hoitaen esim. kauppa- ja kirjastoasioita. Viimeistelin luennon, jota olin illalla menossa pitämään päiväkodin vanhempainiltaan.

Illalla luennoin Metsämajan päiväkodilla vanhemmille ja kasvattajille teemalla "Kiukkua, surua, pelkoa - miten tukea lasta tunteiden kanssa". Oli antoisa ilta, myös minulle luennoijana. Kotiin palattuani kyselin vielä kuopukselta enkun sanakokeeseen sanoja.

  
Torstai 30.3.

Torstai on nyt muutaman viikon ajan ollut mun superpäivä eli minulla on ollut ohjattavana yhteensä kuusi Vipeltävän Siilin ryhmää. Aamupäivällä ohjasin kolme kausituntia temppuilijoille Kauppakeskus Kaaren EasyFitissä ja sitten siirryin toiselle salilla ohjaamaan sirkuskurssien ja vauvahierontakurssin toiseksi viimeiset kurssikerrat. Päivän aikana oli tullut läjä sähköposteja ja vastailin vielä illalla kotoa käsin (eli kello kuuden jälkeen) niihin.

Viisi peräkkäistä työpäivää takana (kaksi täyttä päivää, kolme puolikasta). Harvoin on ollut näin paljon saman viikon aikana asiakastyötä. Hyvin jaksoin viikon. Saunoimme illalla.

Perjantai 31.3.

Toimistopäivä kotona. Naputtelin laskuja muutamalle yhteistyökumppanille. Viilailin taas myyntisivutekstejä ja kirjoitin valmiiksi yhden blogitekstin yrityksen blogiini. Olin ajatellut, että käyn pitkän kävelylenkin aurinkoisessa säässä ja bongailen, näkyykö jo leskenlehtiä. Aamulla heräsin siihen, että lunta oli satanut maahan. Se siitä leskenlehtien bongailusta. Totesin vain, että nyt on näin.

Iltapäivällä imuroin yläkerran ja paistoin lettuja. Illalla kävin Finnhits & dance mix - tunnilla tanssimassa ja laulamassa, kauden toiseksi viimeinen tunti.

Kuvissa näkyy kaksi kirjaa*, joita luin viikon aikana sekä julkisissa liikennevälineissä kulkiessani että myös kotona. Kummastakin on tulossa blogipostaus, jahka ehdin lukea kirjat loppuun ja kirjoittaa tekstit. Mielenkiintoisia kirjoja! Viikon aikana kävin myös facebookissa eräässä suljetussa ryhmässä hyvää keskustelua huijarisyndrooma - teemasta. 

Sellainen oli minun viikkoni, mitä sinun viikkoosi kuului?

* kirjat saatu arvostelukappaleiksi blogin kautta