Uuden äitiyspakkauksen kuvat on julkaistu. Ja jo heti pakkaus on mielletty poikavärivoittoiseksi. Koska siinä on sinistä ja vihreetä ja tyttövauvojen äidit eivät vaan voisi pukea niitä tyttöjensä päälle. Minä tässä mietin, olenko poika, sillä minun vaatekaapistani suurin osa vaatteista on sinisiä ja vihreitä. Yhtään vaaleanpunaista tai pinkkiä vaatetta minulla ei ole, koska en pidä yhtään niistä väreistä eikä ne minulle sopisikaan millään tavoin. Olen huvittanut itseäni joskus kokeilemalla pinkkiä vaatetta vaatekaupassa. Ei mun väri yhtään. En edes pienenä tyttönä tykännyt vaaleanpunaisesta, minulla ei juurikaan ollut mitään söpöstelyvaatteita. Muutenkin tuntuu, että silloin "ennen vanhaan" puettiin paljon sukupuolineutraalimmin lapset kuin nykyään. Mistä moinen? Monessa muussa asiassa ollaan menty tasa-arvoisempaan suuntaan. Elämmekö todella vuotta 2016 ja omistamme hyvin stereotyyppiset käsitykset siitä, mitkä ovat tyttöjen ja mitkä poikien värejä? Mitä viestitämme jo pienestä pitäen lapsillemme? Tyttöjen ja poikien värit, naisten ja miesten työt, mikä on soveliasta tytölle, mikä pojalle. Millainen tytön pitää olla, millainen pojan.
Omilla lapsillani pukeutuminen on ollut aika värikästä. Heillä on ollut niin punaisia, keltaisia, vihreitä, harmaita kuin sinisiäkin vaatteita. Kuopus pitää pinkistä ja hänelle on jonkin verran ostettu pinkkejä vaatteita. Emme ole ikinä korostaneet sitä, mikä on poikien ja mikä tyttöjen väri. Otin asian eilen puheeksi ruokapöytäkeskustelussa. Molemmat pojat totesivat lähes yhteen ääneen: "Kaikki värit on tarkoitettu kaikille". Näinhän se on. Mutta miksi me vanhemmat haluamme korostaa stereotypioita ja pitää niistä tiukasti kiinni?
Kuinka moni pukisi tytölleen sinisen vaatteen? Entä itselleen? Kuinka moni ostaisi pojalleen pinkin vaatteen? Entä miehelle? Miksi? Mikä on sinun suhtautumisesi väreihin? Mikä on sinun lastesi suhtautuminen väreihin? Mistä he ovat oppineet sen suhtautumisen?
ps. kuvassa kuopus noin 10 vuotta sitten. Pojalla punaista päällä. Meillä normaali vaateväri, mutta ilmeisesti jollekin toiselle mahdoton valinta, että pojalla olisi punaista.
Mä olen aina pukenut lapset vähän kaikkeen, luonteen, persoonan ja sen mukaan mikä lapsen päällä hyvältä näyttää. Esikoiselle sopi kaikki kirkkaat ja puhtaat värit, keskimmäinen oli prinsessa isolla peellä ja sai siksi paljon sitä tyttömäistä ja hempeää, kun taas sitten nuorimmaiselle hempeys ei ole koskaan sopinut, joten olemme taas kirkkaiden, reippaiden värien maailmassa, sekä mustan, harmaan ja valkoisen ystäviä mitä pukeutumiseen tulee, joten en ole koskaan jaksanut vauhkota väreistä.
VastaaPoistaKuitenkin ymmärrän nyt tämän heränneen keskustelun siitä, että miksi se neutraaliksi suunniteltu pakkaus on kuitenkin hyvin harvoin sävytetty esimerkiksi punaisen tai violetin sävyillä. Että tytölle voi ihan hyvin pukea sinistä ja vihreää, mutta poikalapsia odottaville ei voi harkitakkaan tarjoavansa tyttömäisinä pidettyjä värejä? Asiallahan ei siis sinänsä ole mitään väliä, mutta olen itsekkin pistänyt tämän seikan merkille pakkauksen suunnittelussa. :D Toisinaan tuntuu että tämä trendi on yleisesti kallellaan juuri tyttölapsiin päin, vaikka kaiketi ylipäänsä sukupuolisensitiivistä linjaa ajavat haluavat kaikille lapsille vapauden valita koko väriskaalan, muista asioista puhumattakaan.
Mutta toisaalta, ilmaisesta tuotteesta ei kyllä kehtaa kitistäkkään, jokaisella on vapaus ottaa pakkaus rahana -niinkuin itsekkin tein viimeisellä kerralla kun tiesin jo että rahalla saan kirpputoreilta enemmän juuri meidän näköistä ja tarpeellista tavaraa lähes uutena, kun pakkauksesta taas jäi paljon käyttämättä edellisillä kerroilla.
Äitiyspaukkaus on aivan ihana etu. Muistan edelleenkin kun sain sen ennen esikoisen syntymää ja monen monta kertaa hipelöin vaatteet läpi. Sinä vuonna muuten toppahaalari ja sen asusteet olivat liilat ja myös kevytvanupuku oli liila-valkoraidallinen. En ole itse ikinä katsonut äitiyspakkausta sillä silmällä, ovatko vaatteet tyttöjen vai poikien värisiä. Ihania ne ovat olleet aina. Minulle esim. liila ja vihreä ovat täysin sukupuolineutraaleja värejä.
PoistaHuomasin taas, että itse elän jossakin "kuplassa", sillä minun tuttavapiirissäni on paljon sellaisia, jotka haluavat pukea lapsensa muuhun kuin niihin sukuopuolispesifeihin väreihin. Siksi yllätti aika lailla lukea täysin stereotyyppisiä keskusteluja siitä, mikä väri on tyttöjen ja mikä poikien väri.
Minä olen myös erittäin avoin värien suhteen ja kolmen pojan äitinä aivan rakastuin tuohon uuteen äitiyspakkaukseen <3 Mutta siitä huolimatta mielsin sen enemmän poikien pakkaukseksi kuin tyttöjen. Maailma on muokannut niin selviksi nämä tyttö/poika rajat, että sen takia miellämme jotkut asiat juuri sellaisiksi kuin ne on meidän päähämme iskostettu.
VastaaPoistaEsikoista ja keskimmäistä poikaa puin liilaan oravapaitaan joissa pinkit kanttaukset, pidin heillä punaisia ja oransseja housuja, punaisia collegetakkeja jne. Mutta kupukselle en ole enää punaista / lilaa ostanut, ne eivät vain sovi hänelle. Keltaista, harmaata ja valkoista enemmän kuin koskaan isommille pojille. Itse puen päälleni paljon tummahkoja värejä, sekä beigeä, mutta pinkki tai punainen ei itselleni sovi.
Mies ja pojat saisivat pukea pinkkiä ja punaista päälleen jos haluaisivat - minua se ei haittaisi ollenkaan! Pukeehan poju 2v päiväkodissa prinsessamekon ja kruunun päälleen kun siltä tuntuu :D
Minusta tuntuu, että olen rakastanut aivan jokaiseen äitiyspakkaukseen, josta olen nähnyt kuvia. Viime öinä näin unta, että meille syntyi tyttö. Johtuikohan uni äitiyspakkauksen ihailusta....
PoistaSe on totta, että lapsille sopii erilaiset vaatteet. Osalle hempeämmät, osalle värikkäämmät. Meillä kyllä vaatteet siirtyvät aika lailla esikoiselta kuopukselle, mutta huomaan, että eri vaatteista muodostuu poikien suosikit. Meillä myös lapsilla on vähän erilainen ruumiinrakenne.
Meillä varsinkin kuopus on ihastunut ns. tyttöjuttuihin. Päiväkodissa puki usein päälleen roolivaatteista prinsessamekkoja ja hameita. Meillä ei miehellä taida olla pinkkejä vaatteita, mutta itseäni aina ilahduttaa, kun näen jollakin miehellä tai pojalla jotain pinkkiä.
Minä pidän itse monista väreistä ja käytän välillä osana asua väriä. Pojillakin on ollut monenvärisiä vaatteita. Esikoinen ja kuopus tykkäävät selvästi väreistä enemmän kuin keskimmäinen. Keskimmäisen värit ovat sininen, turkoosi, vihreä ja musta. Esikoiselle ja kuopukselle kelpaavat keltainen, oranssi, puhdas punainen, ruskea ja lila. Olen yrittänyt kasvattaa pojat siten, että värit kuuluvat kaikille ja jokainen valitkoon itselleen mieluisat. Meidän seudulla kirkas punainen on suorastaan poikien trendiväri, koska se on paikallisen jääkiekkojoukkueen takkien ja pelivaatteiden väri :)
VastaaPoistaAika hyvin on oppi mennyt perille, mutta yksi poikkeus on. Kaikkien poikieni mielestä pinkki on tyttöjen väri ja he eivät kelpuuta mitään pinkkiin liittyvää itselleen. Ruutupaidassa voi jopa pinkkiraita olla liikaa. Asia tuntuu olevan niin ehdoton, että olen antanut sen olla. Ei siis pinkkiä meidän pojille.
Mieheni käyttää paljon navy-tyylisiä t-paitoja vapaalla ja niissä on usein punaista. Muuten hänen vaatteensa ovat tylsästi sini-harmaa-ruskea-musta voittoisia. Joskus kaappiin eksyy joku kirkkaampi kauluspaita, joka sitten jää vähäiselle käytölle.
Olenkin blogipostauksistasi huomannut, että pojillasi on usein päällä ihanan värikkäitä vaatteita. Ja hienoa, jos jääkiekkojoukkueen myötä punainen on trendiväri. Tämän päivän Hesarin jutusta minulle selvisi, että monille tytöille sinisestä on tullut trendiväri Frozen-elokuvan myötä. Hyvä!
PoistaMeillä pinkki menee kuopukselle ja esikoisellekin se sopii tehosteena (ruutuna tai raitana). Olen huomannut, että nämä pinkkitehosteiset vaatteet eivät sitten meinaa mennä kirpparimyynnissä kaupaksi....
Mun mies pukeutuu aika tylsästi, harvoin mitään punaiseen viittaavaakaan löytyy hänen vaatteistaa. Ruutua sini-harmaa-vihreä-sävyissä on hänen vaatetus.