lauantai 13. helmikuuta 2016

Uskallanko taas hypätä?


Minä olen tehnyt muutaman rohkean ratkaisun elämässäni. Olen irtisanoutunut vakituisesta työsuhteesta lähteäkseni lyhyeen sijaisuuteen. Sen lyhyen sijaisuuden aikana kiinnostuin toimintaterapiasta ja seuraavana syksynä polkuni suuntautuikin niihin opintoihin. Ehkä sekin oli rohkea ratkaisu, että jätimme ehkäisyn pois noiden opintojen aikana ja esikoinen syntyi noin puoli vuotta ennen valmistumistani - sain silti opintoni valmiksi muun ryhmän kanssa samanaikaisesti, koska jäjellä oli enää lähinnä päättötyö ja sen esittely. Eli emme varmistelleet, että minulla on ensin vakituinen työpaikka, jossa olen ollut pari vuotta töissä, jotta saisin äitiyspäivärahan hyvälle tasolle. Sitten olinkin kotona vuosia. Pärjäsimme hyvin taloudellisesti, vaikka minä sain minimiäitiyspäivärahaa. Tein vähän töitä koko kotiäitiyteni ajan ja se toi myös mielekkyyttä kotiäitivuosiin.

Kaksi vuotta sitten tein elämäni rohkeimman päätöksen. Päätin irtisanoutua vakituisesta työsuhteesta ja ryhtyä yrittäjäksi. Sillä tiellä olen nyt. Halusin kuitenkin varmistaa taloudellista toimeentuloani ja hankin muutaman sellaisen yhteistyökumppanin, jonka kautta olen saanut ns. varmaa tuloa joka kuukausi. Näitä ovat olleet esim. eri työväen/aikuisopistot ja yksi urheiluseura. Olen koko ajan kuitenkin vähentänyt työntekoani opistoilla, yksinkertaisesti siitä syystä, että palkkaus on aika alhainen.


Jo viime syksynä olin tilanteessa, että minulla oli töitä vähän liikaakin. Toki tulojakin tuli. Nyt on ollut sama tilanne alkuvuodesta. Ryhmiä on ollut paljon. Tykkään ohjata niitä, tykkään valtavasti. Mutta en halua kuitenkaan tehdä töitä liukuhihnalla. Erityisesti viikosta toiseen toistuvat iltatyöt olen alkanut kokea sellaisina, joista haluaisin vähitellen luopua. Kysymys kuuluukin nyt, uskallanko tehdä sen? Luopua säännöllisistä tuloista ja heittäytyä taas entistä enemmän vain yritykseni tuomien tulojen varaan?

Minulla on ollut tärkeää, että saan myös ns. varmaa tuloa joka kuukausi. Minulla on ollut koko yrittäjyyteni ajan kalliita koulutuksia maksettavana. Ensin ratkaisukeskeinen valmentaja / coach opinnot, sitten mindfulness-ohjaajaopinnot ja nyt lasten tunnetaito-ohjaajaopinnot. Sen lisäksi, että olen saanut maksettua nuo koulutukset yritykseni tuloista, olen halunnut nostaa myös palkkaa. Kukapa ei haluaisi.


Nyt mietin, uskallanko taas hypätä? Jättää tietyt säännöllistä tuloa tuovat työt ja tehdä jatkossa töitä vähemmän. Keskittyä enemmän luennointiin, workshopeihin ja lyhytkursseihin pitkien koko kauden kestävien liikuntaryhmien sijaan. Viedä palvelujani myös verkkoon ja luottaa siihen, että alan saada sitä kautta myös ns. passiivista tuloa.  Uskallanko luottaa siihen, että saan jatkossa mindfulness-kursseilleni suuret määrät osallistujia ja myös Lasten Tunnetaito-ryhmät alkavat saada asiakkaita (kunhan valmistun syyskuussa) ja voin jättää jumpparyhmien osuutta vähemmälle.

Uskallanko taas heittäytyä, luottaa? Uskallanko vai tuleeko pelko? Pidänkö kiinni siitä mitä nyt on vai saanko tietyistä töistä luopumalla jotain uutta tilalle? 

ps. pääkaunkiseudullakin on taas vaihteeksi lunta. Kuvat otti esikoinen omalla takapihallamme.


17 kommenttia:

  1. Rohkeutta päätöksentekoon! Itselläni on myös edessä valinnan paikka. Palaanko vakituiseen kolmivuorotyöhön syksyllä vai irtisanoudunko ja jään muutamaksi vuodeksi perhepäivähoitajaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Sinullakin iso päätös tehtävänä. Luotetaan, että ne oikeat vastaukset löytyvät meille molemmilla ja osaamme tehdä parhaat mahdolliset ratkaisut.

      Poista
  2. Yleensähän me ei kaduta tehtyjä asioita, vaan niitä jotka jäi tekemättä kun tilaisuus oli. Tällä minä perustelen itselleni Upoksissa by Jessicaa silloin, kun tilausrintamalla on hiljaista ja kassa ei kilise. Toki tässä ei ole yrittäjän elämään kuuluvia riskejä ja omat sijoituksenikin ovat hyvin maltillisia, että silleen ollaan täysin eri viivalla.

    Sydän kertoo, ennemmin tai myöhemmin. Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuota ajattelin, kun kirjoitin postausta. En ole missään vaiheessa katunut noita aiempia rohkeita ratkaisujani. Välillä ratkaisut ovat pelottaneet, kuten yrittäjäksi ryhtyminen, mutta tällä hetkellä en voisi ajatellakaan palkkatyön tekemistä. Vaikkei se yrittäjyys aina ole helppoa ollut.

      Sydän kertoo, se on totta. Sydän on jo kertonut, mutta nyt vielä toivon uskallusta toimia sen mukaan.

      Poista
  3. Hyvää pohdintaa, johon osaan pystyn samaistumaan vaikka yrittäjä en olekaan :) Mutta ihanaa rohkeutta ja rohkeuden hetki tulevaankin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoistani. Rohkeita ratkaisuja ei ole elämästäni puuttunut. Nyt ehkä pohdituttaa eniten talous. Sydän tietäisi kyllä, mitä tehdä.

      Poista
  4. Kai tässä on kuitenkin avainkysymyksenä se, mihin suuntaan haluat yritystäsi viedä. Tyydyttääkö pitkällä tähtäimellä nykyinen tilanne sinua vai haluatko fokusoitua luentoihin ja lyhytkursseihin. Jos haluat fokusoida uudella tavalla, mikä olisi paras ajankohta siihen? Haluatko elää nyt sen tunteiden vuoristoradan, kun on uuden edessä ja täynnä ajatuksia ja samalla täynnä jännitystä jopa pelkoa siitä, että onnistuuko sittenkään.

    Minä sanoisin, että ehdottomasti sinun kannattaa fokusoida uudelleen. Kysymys on vaan oikeasta ajoituksesta :)

    Tsemppiä päätöksen tekoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä kysymyksiä. Jo yritystä perustaessa tarkoitus on ollut fokusoida enemmän vanhemmuuden tukemiseen, luennoinhiin ja lyhytkursseihin. Alkuun on vaan tarvinnut käydä tietyt koulutukset loppuun (ratkaisukeskeinen valmentaja ja mindfulness-ohjaaja) ja nyt sitten eteeni viime kesänä tuli vielä Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutus, jonka tiesin heti olevan minun juttuni. Ja se sopii myös siihen visioon, joka minulla on yritystoiminnastani. Eli olen tarvinnut kaiken tähän astisen, jotta olen saanut käytyä koulutukset ja rahoitettua ne. Nyt mietin, onko tosiaan ajoitus oikea siirtyä askel eteenpäin vai odotanko vielä hetken.

      Yrittäjyys on lähes koko ajan yhtä tunteiden vuoristorataa. Mutta katsotaan, uskallanko. Edes osittain. Sekin kun on mahdollista, että jatkan joitain nykyisiä yhteistyökumppaneita ja joitain lopetan tähän kevätkauteen.

      Poista
  5. Tsemppiä pohdintaan! Vähän helpompi ratkaisu voisi varmaan olla juuri se, että tiputat osan pois ensin. Ja kun kurssit kulkee lukukausittain, niin jos syksyllä näyttäisi, että kevät menee ilman iltakurssejakin, niin sitten nekin vain pois. Se on kuitenkin jo tosi hyvä, että tiedät, mihin sä olet tähtäämässä, on se sitten jo tänä vuonna tai parin vuoden päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on yksi vaihtoehto, että osa ryhmistä jää pois. Minä vaan olen niin velvollisuudentuntoinen ja sitoutunut, että tuntuisi lasten ja perheiden kannalta kurjalta lopettaa vuoden vaihteeseen ohjaajana. Urheiluseuran ryhmissä n. 90 % syyskauden lapsista jatkaa myös kevätkaudella ja ohjaajan vaihdos olisi ikävää. Mutta se on yksi vaihtoehto.

      Mietin, pohdin, tutkailen. Tähtäin on tiedossa, se on ollut tiedossa jo pitkään.

      Poista
  6. Pelko on ikävä peikko unelmien esteenä. Mutta sinä kyllä pystyt pääseemään omaan tavoitteeseesi ja tekemään työtäsi juuri niinkuin sinulle sopii! Aikansa aina kaikkea. Olet rohkea nainen! Hyvää ystävänpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Facebookista pomppasi tänään silmiini tällainen ajatus pelkoihin liittyen:

      "Hiljenny kuuntelemaan sydämesi toiveita. Kun pelot puhuvat, laita sydämen ääntä kovemmalle."

      Hyvää ystävänpäivää sinullekin!

      Poista
  7. Rohkeutta, tsemppiä ja onnea pohdintaan ! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. Olen juuri aloittamassa talvilomaa ja tämän loman olen ajatellut ajankohdaksi, jolloin hiljennyn myös itseni äärelle ja mietin tätä asiaa monelta eri kantilta.

      Poista
  8. Kiitos koskettavasta kirjoituksesta ja voimia ja rohkeutta sinulle! Pohdin itsekin tuoreessa blogikirjoituksessani heittäytymistä ja yrittäjyyttä: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/uraaidin_ruuhkavuodet/onko_perheellisen_mahdollista_toteuttaa_unelmiaan
    Olisi kiva, jos ehtisit käydä kommentoimassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, jos koit kirjoituksen koskettavana. Olen saanut tästä tekstistä tosi paljon palautetta, sekä tänne kommenttilaatikkoon, sähköpostina että ihan livetapaamisissa.

      Käyn kommentoimassa tekstiäsi alkuviikon aikana, nyt on kotona kiirettä, kun huomenna alkaa putkiremontti. Huomenna lähdemme mummilaan pakoon remppaa ja on aikaa lukea blogeja.

      Poista

Kommentit ilahduttavat aina!