Muutama pala meidän perheen elämästä.
* Kuopus tuli muutama aamu sitten viereeni köllimään sänkyyn ja totesi itkunsekaisella äänellä: "Isi kertoi eilen kauhutarinan. Joulupukkia ei ole olemassakaan". Meillä ei ole koskaan erityisemmin viljelty joulupukkitarinaa ja ylipäänsä meillä on käynyt vain kahtena vuonna joulupukki. Silti kuopuksella oli joku lapsenomainen usko joulupukkiin. Edelleen. Ja nyt mies meni sitten kertomaan asian hänelle suoraan. Asia on ollut pojan mielessä edelleenkin. Tämä kauhutarina.
* Eilen kuopus halusi jäätelöä. Korjasi sitten että kylmämehua. Hetken mietin ennen kuin loksahti päässäni, että "ai mehujäätä?"
* Matematiikka ei ole koskaan ollut vahvuuteni, mutta ihan näin huonoiksi en laskemistaitoani osannut ajatella. Meillä oli ollut tortilloja ja erilaisia täytteitä iltaruokana ja niitä jäi sen verran, että saimme myös seuraavan päivän päiväruuan niistä. Kävin laskemassa, että niitä tortillalettuja on kolme. Kun ruoka-aika tuli, kuopus totesi, että noita tortilloja on kolme. Totesin, että niin on, juuri meidän perheelle. Kuopus totesi edellen, että niitä on kolme. Ihmettelin, mitä hän jankkaa. Totesin taas, että juuri sopivasti meille. Siinä vaiheessa kuopus sanoi: "Mutta kun meitä on neljä....". Siinä vaiheessa hokasin, että kappas, niinpä onkin. Laskutoimitus ei siis mennytkään "minä, yksi, kaksi ja kolme" vaan "isä, äiti, esikoinen ja kuopus". En tuntenut itseäni kovin fiksuksi.
* Ja kerrotaas vielä esikoisestakin jotain. Hän on nyt 12.5-vuotias ja pientä esimurkkuilua on ollut havaittavissa. Mielialat heittelehtivät välillä nopeastikin. Jouluaattona seurasin huvittuneena, kun joku asia ei mennyt ihan kuten hän oli ajatellut. Hän hermostui ja sanoi: "Heitän tämän kirjan biojätteeseen". Se oli hänen joululahjaksi saamansa Soturikissa-kirja. En viitsinyt siinä vaiheessa alkaa ihmetellä, miten hän kirjaa on biojätteeseen heittämässä, kun ihan varmasti on tietoinen kierrättämisestä ja lajittelusäännöistä. Seuraavana aamuna tuiskahdus oli mennyttä ja hän luki yli 500-sivuisen Soturikissa-kirjan reilussa vuorokaudessa. Ei mennyt kirja biojätteeseen vaan jäi kirjahyllyyn huippuhyvänä kirjana.
* Lisäksi kuuliainen esiteinimme on alkanut kiroilla. Hänen suustaan kirosanat kuulostavat lähinnä huvittavilta. Voi jumalauta. V*ttu. Melkein yhtä huvittavaa kuin silloin kun hän 2-vuotiaana hoki "vilkkuvalo" hitusen väärin (v*ttuvalo).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ilahduttavat aina!