Minulle hiljaisuuden retriitti oli aika merkittävä kokemus. Sain valtavan hienoja kokemuksia esimerkiksi shindo-venyttelystä ja taideterapiasta. Lisäksi minulla oli aikaa miettiä.
Hiljaisuuden retriitti merkitsi myös digipaastoa. Etukäteen mietin, miten voin olla lähes kaksi päivää ilman että pystyn lukemaan yritykseni meilejä ja vastaamaan niihin. Voin sano, että hyvin. Kertaakaan ei retriitin aikana tullut nämä ajatukset enää mieleen. Eikä mitään ihmeellistä ollut tapahtunut. Ei yritykseni eikä oman elämäni tiimoilta. Tuli olo, että tätä pitäisi tehdä useammin. Olla ilman nettiä, ilman somea. Maailma ei kaadu, vaikkei somessa ole kaiken aikaa.
Minä elän jonkinlaisessa digipaastossa koko ajan. Minulla on älypuhelin, mutta en luo nettiä enkä facebookia kännykkäni kautta. Tämä on täysin tietoinen päätös. Voin olla tuntikaupalla pois somesta ilman ongelmia. Minulle on myös tietoinen päätös, ettei yritykseni (saati sitten blogini) ole jokaisessa mediassa mukana. Voin jopa todeta, etten tiedä mikä on snapchat. Eikä se edes tunnu nololta. En ole myöskään instagrammmissa. Eikä sekään tunnu nololta. Miksi minun pitäisi olla? En tiedä.
Minulla on suuri taipumus addiktoitua someen. Huomaan sen jo pelkän facebookin perusteella. Jo pelkkä facebook vie aikaa aika paljon. En halua viettää enää yhtään minuuttia enempää vuorokaudessa somen parissa. Haluan jutella lasten ja mieheni kanssa, haluan lukea kirjoja, haluan aikaa mindfulness-harjoittelulle, haluan tehdä käsitöitä. Haluan käydä lenkeillä.
Viime keväänä somen käyttöni meinasi levitä käsiin, kun minulla takoi päässäni ajatus, että minun pitää yrittäjänä näkyä laajemmin eri medioissa ja päivittää aktiivisesti ja ties mitä. Nyt mietin, alkaisinko kerran kuukaudessa pitää somettoman viikonlopun. Oletko sinä kokeillut? Uskon, että se tekisi hyvää. Viikonlopun aikana harvoin tulee mitään yritysyhteydenottojakaan eikä minusta yrittäjänkään tarvitse olla koko ajan saatavilla.
Rajaatko sinä somen käyttöäsi? Miltä sinusta tuntuisi ajatus viikonlopusta kerran kuussa ilman somea?
ps. ilmeisesti monen pienen lapsen vanhemman pitäisi pitää digipaastoa. Luin tänään tämän aika hätkähdyttävän artikkelin
Puhumattomat kolmevuotiaat uusi ilmiö - some varastaa vanhempien ajan
En ole rajannut somen käyttöäni, en ole kokenut sitä ainakaan vielä tarpeelliseksi. Välillä saattaa olla sellaisia päiviä, että en ehdi käyttämään somea lainkaan. Useinmiten joudun valitsemaan, että mihin kanavaan käytän aikani. Minulla tuntuu suurin osa lähipiiristä olevan samanlaisia, somea käytetään jos on jotain päiviteltävää, kivaa kerrottavaa tai joskus kun oikein ottaa joku pikkujuttu päähän. Jos haluan tietää, että mitä läheisilleni kuuluu, soitan tai tapaan :)
VastaaPoistaSen verran olen kuitenkin somekuluttaja, että jos olisin viikonlopun kotona ilman mitään ohjelmaa, niin tuskin haluaisin viettää sometonta viikonloppua. Kesällä lasten kanssa touhutessa tai reissun päällä someton aika onnistuu hyvin. Aika usein havahtuu sunnuntai iltapäivällä, että pitäiskö tsekata henk. koht. sähköposti tai piipahtaa Facessa.
Työsähköpostejani luen kyllä juhlapyhiä lukuunottamatta kännykällä aina. Haluan vaan skannata ne pikaisesti lävitse, ettei siellä ole kytemässä mitään katastrofin alkua. Yleensä vastaan vasta työajalla.Tsekkaan aina sunnuntai-iltanakin sähköpostit. Ei olisi mitenkään pakko, mutta itselleni on parempi, ettei ihan kaikki asiat tule yllätyksenä.
Tuntuu, että sinulla pysyy homma hyvin hanskassa ilman että sinun tarvitsee sen kummemmin rajoittaa somen käyttöäsi. Eli sinulla on jopa päiviä ettet ole somessa ollenkaan. Moni kun on somessa ihan koko ajan ja jopa tunnin poissaolo somesta tekee tiukkaa.
PoistaMinäkin vilkuilen työmeilejäni viikonloppuisin, en kuitenkaan vastaa niihin. Ja minulle itse asiassa tulee aika vähän työmeilejä viikonloppuisin.
Rajaan somen käyttöä mm. sillä, että en koske kännykkään esim. viikonloppuna tietyn ajan. Se kun vie mennessään niin helposti. Aika hurahtaa äkkiä.
VastaaPoistaSome vie mennessään, se on totta. Viikonlopun aikarajoitus kuulostaa hyvältä.
PoistaHyvä Heli, rakastin elämäämi ennen älypuhelinta ja sen hankinnasta on vasta noin vuosi, vähän yli,. Pidin sitkeästi kiinni siitä, että kun lähden minne tahansa niin en ole nettikoukussa vaan mukana on kirja. Kyllä vaan älypuhelin on lisännyt hermostuneisuutta ja peli tulisi viheltää poikki. :)
VastaaPoistaMukavaa loppuviikkoa <3
Minullakin usein kirja mukana. Tosin nyt viime aikoina olen bussimatkat ihan vain katsellut ulos ikkunasta. Välillä mietin,olisiko se tehokkuutta, jos lukisi meilejä puhelimen kautta, mutta nyt on ainakin hyvä näin. Olla älypuhelimen omistaja, mutta ilman nettiä.
PoistaMukavaa loppuviikkoa sinullekin!