Hetkessä: Pikku prinssi - elokuva

Luin joskus murrosiässä ekaa kertaa Pikku prinssi - kirjan ja se kolahti jo silloin."Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä". Vuosien varrella olen aika ajoin palannut kirjan pariin. Kun kuulin, että Pikku prinssi on tulossa elokuvana, päätin heti, että menemme katsomaan sen.

Elokuvan keskiössä on pieni tyttö, jota äiti valmistaa aikuisten tiukkaan ja tehokkaaseen maailmaan. Tyttö tutustuu naapurin omaleimaiseen ja hyväsydämiseen vanhukseen, lentäjään, ja tämä kohtaaminen muuttaa paljon tytön elämässä. Lentäjä esittelee tytölle maailman, jossa kaikki on mahdollista. Maailman, jossa hän aikoinaan tutustui Pikku prinssiin. Tytön taianomainen ja tunteikas matka Pikku prinssin maailmaan voi alkaa. Elokuvassa vuorotellaan nykyaikaan sijoittuvan kehystarinan ja vanhuksen tarinan (siis Pikku prinssi-kirjan tapahtumien) välillä. Nykyaikaan sijoittuva tarina on tehty 3D-animaatiolla ja kirjan tapahtumista tehdyt osuudet ovat tehty stop-motion-nukkeanimaationa.

Minä niin tykkään elokuvista ja tarinoista, joissa on syvällisempi elämänfilosofinen sanoma. Pikku prinssissä todettiin: elämän arvo on jossakin muualla kuin jatkuvassa raadannassa ja talouskasvun tavoittelussa. Elämän todellinen merkitys on toisen ihmisen kohtaamisessa ja kyvyssä rakastaa lähimmäistä. Elämässä pitää aina olla tilaa leikille ja taikuudelle. Lasten pitää saada olla leikkiviä lapsia ja myös aikuisten olisi hyvä säilyttää leikkisyys elämässä.

Olen tässä vuosien varralla ehtinyt nähdä jos jonkinlaista lastenleffaa. Tämä oli yksi kauneimmista lastenleffoista, jonka olen nähnyt. Tuttuun tyyliini itkin tässä(kin) leffassa. Pikku prinssi on sekä lapsille että aikuisille sopiva satumainen elokuva. Esikoisen (kohta 13 v) mielestä leffa oli vähän tylsä ja hidastempoinen, kuopuksen (kohta 11 v) mielestä leffa oli ok. Minusta on hienoa, että tehdään myös muunlaisia lastenleffoja kuin sellaisia, joissa pääteemoja ovat kohellus, vauhti ja räjähdykset.

Minä en ole lukenut pojille vielä Pikku prinssiä kirjana, mutta luulen, että se luetaan meillä kesän aikana iltasaduksi.

Villiinny villivihanneksiin. Elinvoimaa ja energiaa luonnosta (+ arvonta)

Juuri kun kävin hortakurssin ja innostuin kokeilemaan villivihanneksia, huomasin, että Kirjapajalta on tullut tänä keväänä uudistettu painos Raija Kivimetsän kirjasta "Villiinny villivihanneksiin. Elinvoimaa ja energiaa luonnosta". Olen iloinen, kun sain kirjan sekä arvostelu- että arvontakappaleeksi.

Villiinny villivihanneksiin esittelee parhaimmat villivihannekset ja opastaa hortoilun iloon ja kasvien löytämiseen, keräämiseen ja valmistamiseen. Kirjassa on lisäksi paljon villivihannesreseptejä, jotka houkuttelevat käyttämään luonnon antimia monipuolisesti.

Kirjassa kerrotaan ensin aivoista, luonnosta ja hortaliikunnasta. Siitä, miten istuva elämäntyyli, kaupungistuminen, liika digilaiteaika ja roskaruoka ovat yleistyneet. Aika pysäyttävää oli lukea tämä kohta kirjasta: "Vuonna 1999 tietokoneen ongelmakäyttäjänä pidettiin henkilöä, joka käyttää tietokonetta 27 tuntia viikossa. Kyseisellä ruutuajalla kun on selkeä riski sairastua ahdistukseen ja masennukseen. Tänä päivänä valtaosa lasketaan tuohon ongelmakäyttäjien kategoriaan. Monella ongelmakäytön tuntimäärä täyttyy jo muutamassa päivässä".

Hortoilu on vastapainoa digitalisoitumiselle ja istuvalle elämäntyylille. Luonto kutsuu liikkumaan ja elpymään. Hortaa keräämällä ja syömällä jokainen tekee kestävän valinnan maapallon ja oman hyvinvointinsa puolesta.

Kirjassa käsitellään myös lasten luontosuhdetta. Nykylapsista moni jää luontoyhteydestä paitsi. Ulkona ja metsässä ei leikitä kuten ennen ja arjessa suurta osaa näyttää ohjatut harrastukset ja sitten toisaalta älypuhelimet. Kirjasta saa vinkkejä, miten yhdessä voi lähteä hortoilemaan. Lasten luontosuhdetta voi vahvistaa hortahahmojen avulla. Kirjassa on kivat Heli Pukin piirtämät hortahahmot ja lyhyet hauskat esittelyt kustakin hahmosta.

Kirjasta saa tietoa villivihannesten keräämisestä ja niiden hyödyistä. Kirjasta saa säilöntävinkkejä ja tietoa esim. villivihannesten pakastamisesta  ja kuivaamisesta. Lisäksi kirjassa esitellään 12 helppoa ja herkullista villivihannesta. Esiteltyjen villivihannesten joukossa ovat esimerkiksi maitohorsma, nokkonen, poimulehti, puna-apila ja voikukka.

Kirjan lopussa on villivihannesreseptejä  esim. nokkos-feta-bataattipiiraaseen, kesäiseen vuohenputkisalaattiin ja voikukka-ketunleipäpestoon. Kirja on perusteellinen ja innostava opas hortoilun maailmaan. Suosittelen!

Sain kirjasta myös arvontakappaleen ja nyt alkaakin blogissani kirja-arvonta.
Arvontaan voivat osallistua kaikki blogini lukijat ja lukijaksi liittyvät (blogger - liity sivupalkista, bloglovin, blogipolku, facebook).  Arvonta alkaa nyt ja päättyy ke 22.6. klo 21. Kaikille on tasapuolisesti yksi arpa. Kerro kommentissa, mitä kautta luet blogiani ja onko sinulla kokemusta villivihannesten käytöstä.

Arpaonnea!

Kaksi vuotta sitten

Kaksi vuotta sitten oli viimeinen työpäiväni palkkatyössä. Olin jo tammikuussa tehnyt päätöksen, että irtisanoudun keväällä ja irtisanomisen tein lopulta toukokuun alussa. Työsuhde minulla oli vielä heinäkuun loppuun asti eli pidin kaikki lomat pois kesällä. Ensimmäistä kertaa vuosiin minulla oli edessä tosi pitkä kesäloma ja nautin siitä ajatuksesta.

Kaksi vuotta sitten olin toisaalta aika väsynyt, toisaalta täynnä toivoa. Toivoa ja iloa uudesta. Samalla pelotti. Pelotti, miten mun käy. Pelotti, saanko rahaa mistään. Pelotti, miten yritystoiminta lähtee käyntiin. Entä jos tästä ei tulekaan mitään.

Nyt huomaan olleeni aika naiivi tuolloin pari vuotta sitten. Oletin, että yritystoiminta lähtee paljon nopeammin käyntiin. Ihan suht hyvin   yritystoiminta kyllä käynnistyi, mutta oletin kaiken olevan paljon helpompaa ja nopeampaa. Alussa painin isosti markkinoinnin haasteiden kanssa. Tunnettuuden saaminen vie aikaa. Tämä lienee tuttua monille yrittäjille.

Kaksi vuotta sitten lähdin iltapäivällä töistä keltainen mariskooli ja muumimuki laukussa. Sain ne läksiäislahjaksi kahdelta eri työyhteisöltäni. Mietin, mitä on elää ilman työyhteisöä. Se on mennyt yllättävän hyvin. Entisiin työkavereihin pidän jonkin verran yhteyttä ja parin ex-työkaverin kanssa näemme säännöllisesti. Yrittäjyyden myötä olen saanut uusia tuttuja ja nämä verkostot ovat itselleni tärkeitä. Päivittäisiä työkavereita minulla ei ole. Osa yrittäjistä kokee tämän todella rankkana ja palaa palkkatyöhön sen takia, että kaipaavat niin paljon työyhteisöä rinnalleen. Minä olen taas nauttinut siitä, että saan tehdä itse päätöksiä eikä tarvitse kysyä keneltäkään lupaa ideoiden toteuttamiseen.

Olen kasvanut ihmisenä paljon näiden kahden vuoden aikana. Yrittäjyys on myös hyvin henkinen koulu. Siinä oppii paljon itsestään ja myös omista ei-niin-vahvoista-puolistaan. Yrittäjänä olen usein joutunut menemään myös mukavuusalueeni ulkopuolelle. Olen saanut käydä läpi hyvin laajaa tunneskaalaa täydellisestä epätoivosta iloon ja flow-tilaan. Olen myös tutustunut hyvin vahvasti jaksamiseni rajoihin. Nämä jaksamisen rajat kyllä tulivat tutuksi jo palkkatyössäkin, sen verran kiireistä edellinen työni oli.

Välillä on ollut kuukausia, etten ole juurikaan voinut palkkaa nostaa. Näin oli erityisesti ensimmäisen vuoden aikana. Helppoa ei ole aina ollut, mutta yhtään en kadu sitä, että kaksi vuotta sitten tälle tielle lähdin. Mutta ei yrittäjyys kyllä heikkohermoisille ole.

Onneksi on tämä blogi. Nyt voin palata kirjoittamiini muistoihin kahden vuoden taakse. Kirjoitin Haikeutta - tekstin pari päivää viimeisen työpäiväni jälkeen. Ja siitä päivän päästä tämä Loma - postauksen. Myös yrittäjyyden alkuvaiheisiin on ollut kiva palata lukemalla vanhoja tekstejä. Kun luen noita alkuajan tekstejä tulee väkisinkin mieleen, että vähänpä tiesin. Luottamus oli kova ja se varmaan auttoi myös jaksamaan vaikeiden aikojen läpi.

Samalla kiitän teitä blogini lukijat. Teidän kommentit ja tsempit ovat tukeneet ihan mielettömästi minua tämän kahden vuoden aikana. Kiitoskiitoskiitos!

Nokkosta peltileivässä (ja ennakkoinfoa pian alkavasta arvonnasta)

Jatkoin villiruokakokeilujani. Tein peltileipää, johon laitoin nokkosta joukkoon. Ohjeena minulla oli vuosia sitten reseptivihkooni kirjoittama peltileivän ohje ja lisäsin joukkoon keitettyä nokkosta, jonka olin silpunnut.

Keväällä maasta puskevan "vauvanokkosen" voi syödä varsineen ja lehtineen kokonaan, mutta tässä vaiheessa kesää ainakin meidän pihassa olevat nokkoset ovat jo sen verran pitkiä, että niistä on hyvä napsaista käyttöön kärki, n. 7 - 10 cm latvasta, sekä irrallisia heleänvihreitä latvuslehtiä.  Nokkosta keitetään n. 2 - 3 minuuttia. Keittämällä päästään eroon elimistöä kuormittavasta nitraatista.

Uunipellillisen verran peltileipää tein tällaisella ohjeella:

5 dl vettä
2 tl sokeria
1 tl suolaa
3 dl kaurahiutaleita
1 dl grahamjauhoja
1 pss kuivahiivaa
6-7 dl rouheisia sämpyläjauhoja
0.5 dl öljyä

Lisäksi laitoin joukkoon keitettyä ja silputtua nokkosta.

Kädenlämpöiseen veteen sekoitetaan sokeri, suola, kaurahiutaleet, grahamjauhot ja kuivahiiva. Sämpyläjauhot lisätään vähän kerrallaan sekoittaen. Joukkoon kaadetaan öljy ja nokkoset ja sekoitetaan taikina tasaiseksi. Taikina kaadetaan pellille ja kohotetaan lämpimässä paikassa leivinliinan alla n. 40 minuuttia. Kohonneen taikinan voi leikata veitsellä ruuduiksi. Ruudut voidellaan vedellä. Peltileipä paistetaan 225 - asteisessa uunissa keskitasolla n. 15 minuuttia.

Peltileipä oli hyvää, nokkosta olisi voinut olla enemmänkin joukossa eli tein saman huomion kuin nokkospannaria syödessä. 

Ja arvatkaa mitä, kaiken tämän hortoiluinnostuksen keskellä sain arvostelu- ja arvontakappaaleeksi Raija Kivimetsän kirjan "Villiinny villivihanneksiin. Elinvoimaa ja energiaa luonnosta". Kirjaesittely on tulossa aivan lähipäivinä, heti kun olen sen verran tutustunut kirjaan, että voin siitä kirjoittaa esittelytekstin. Sain kirjaa kaksi kappaletta, joten samalla alkaa myös uusi kirja-arvonta blogini lukijoille.

Hrr....ainakin täällä eteläisessä Suomessa on tällä hetkellä kylmä. Mukavaa ja toivottavasti hieman lämpimämpää loppuviikkoa kaikille blogini lukijoille!

ps. Minä, joka olen blogissani julistautunut keittiötumpeloksi, olen nyt kohtalaisen huvittunut siitä, että olen julkaissut pari ruoka-aiheista postausta ja jopa jakanut reseptin. Seuraavaksi alan varmaan tehdä päivän asu - postauksia. Ehkä en kuitenkaan.

Hetkessä: Hermoratahieronta

Kävin reilu viikko sitten hermoratahieronnasa. Olen käynyt pari kertaa aiemmin hermoratahieronnassa, joskus ehkä 15 vuotta sitten. Silloin kävin hoidossa migreenini takia. Nyt kiinnostuin asiasta uudelleen, kun huomasin että lähellämme työskentelee hermoratahieroja, jolla on vastaanotto kotonaan. Tällä kertaa hain lähinnä rentoutusta hermoratahieronnasta. Ja  helpotusta niska-hartiaseudun jumeihin.

Hermoratahieronnassa hoidetaan koko kehoa päästä varpaisiin. Hermoratahieronnassa hoidetaan pitkittäiset ja poikittaiset hermoradat sekä aivo- ja selkäydinhermot. Hoito tehdään peukaloilla ja sormenpäillä painellen ja pyöritellen. Hoito on rentouttava, lempeä ja kivuton. Yksi hoitokerta kestää 1.5-2 tuntia ja sen aikaan ollaan sekä selällään että vatsallaan.

Hermoratahieronnassa hoidetaan syytä, mistä oireet, vaiva tai sairaus johtuvat. Hermoratahieronnasta voi saada apua esimerkiksi unettomuuteen, päänsärkyyn, selkäkipuihin, lihaskireyteen, huimaukseen tai neurologisiin sairauksiin.

Millainen kokemus hermoratahieronta oli minulle? Alussa minulle kerrottiin lyhyesti hermoratahieronnasta ja sen jälkeen minua hoidettiin ensin selällään ja myöhemmin myös vatsallaan. Tilassa soi rauhallinen musiikki koko ajan. Hoitaja teki aika nopeita, mutta lempeitä pyörittely- ja paineluliikkeitä kehon eri puolille. Hermoratahieronta kesti minun kohdallani tasan 2 tuntia. Olisin päässyt muuten täydelliseen rentoutumisen tilaan ellei tilassa olisi kännykkä surissut kolmea kertaa. Ehdin miettiä, yrittääkö joku tavoittaa minua koko ajan, mutta jossain vaiheessa tulin siihen tulokseen, että minun kännykkäni värisee eri tavoin, surina ei kuulu minun laukustani.  Tuo kännykän surina monta kertaa sai aivoni joka kerta aktivoitumaan ja näin ihan täydellinen rentoutumisen tila jäi saavuttamatta. Hoidon jälkeen olo oli kuitenkin rento ja hyvä ja kävin aika hitailla kierroksilla loppupäivän. Sain suosituksen juoda paljon vettä illan aikana (ja näin teinkin - sillä seurauksella, että kävin vessassa sitten läpi koko seuraavan yön). Voin jatkossakin ajatella meneväni hermoratahierontaan.

Aikaisemmin olen kirjoittanut kokemuksiani Rosen-terapiasta, Intialaisesta päähieronnasta ja vyöhyketerapiasta. Ja olenhan minä kirjoittanut myös ihan tavallisesta hieronnasta.

Tämä postaus kuuluu Hetkessä - postausarjaan, jossa kirjoitan arkeen iloa tuovista asioista. Sellaisista asioista, jotka tuovat voimaa ja hyvinvointia.

Nokkosta pannarissa ja vuohenputkea fetasalaatissa

Otin heti käyttöön hortakurssilla kerätyt nokkoset ja vuohenputket. Nokkosta pannariin. Maltillisesti, jotta lapsetkin pystyvät sitä syömään. Mielessäni oli ne pari-kolme vuotta sitten tehdyt nokkosletut, joissa oli aika reilusti nokkosta ja poikien tuomio oli: Pahoja. Kamalia. Mitä sä äiti oot näihin laittanut.

Vuohenputkea laitoin salaattiin. Fetasalaattia ja sinne pieniä vuohenputken lehtiä joukkoon. Hortakurssilla opin, että vuohenputkesta kannattaa kerätä pienet ja nuoret vielä hieman suppuiset lehdet. Kun lehdet ovat kasvaneet täyteen mittaansa, kerääminen ei kannata, ominaismaku on kadonnut ja maku on kitkerä.

Pannarin tein täysjyväjauhosta perusohjeen mukaan (maitoa, kananmunia, jauhoja, vähän öljyä ja ripaus suolaa). Nokkoset keitin ja silppusin joukkoon.

Pannarin ja lettujen kanssa meilä on käytössä äitini tekemä "Köyhän miehen lakkahillo" (tehdään porkkanoista ja karviaisista).

Lasten kommentit nokkospannarista olivat: Mautonta. Ei hyvää. Hillon kanssa menettelee. Itselläni samat ajatukset. Vähän mautonta, nokkosta olisi voinut olla enemmänkin. Salaatista kuopus bongasi heti vuohenputket ja noukki ne pois. Esikoinen maistoi niitä. Itse huomasin vuohenputken maun salaattien joukosta. Ei se nyt ihan herkulta maistunut, mutta kyllä se siellä joukossa meni. Huomasin hieman kitkeryyttä maussa eli luultavasti osa keräämistäni vuohenputkista oli jo liian isoja kerättäväksi.

Vuohenputkessa ja nokkosessa on hyvät ravintoarvot. Nokkonen sisältää runsaasti vitamiineja, rautaa ja paljon eri kivennäisaineita. Vuohenputki on hyvä C-vitamiinin lähde. Koska ravintoarvot ovat hyvä ja villiruoka on ekologista, niin kokeilut jatkuvat. Seuraavaksi ajattelin kokeilla nokkossämpylöiden tekemistä.

Villiinny vihreästä - hortakurssilla

Lähellämme järjestettiin Villiinny vihreästä - hortakurssi ja ilmoittauduin epäröimättä mukaan. Kyllä, tiedän, että luonnossa on superfoodeja, mutta en osaa käyttää niitä. Kyllä, haluan oppia käyttämään nokkosta, vuohenputkea ja voikukkaa ruuanlaitossa. Niitä kaikkia löytyy omasta takaa, omalta pihaltamme. Muistan kuinka iloinen olin viime syksynä, kun opin käyttämään marja-aroniaa vispipuurossa. Onhan se kiva, jos omalta pihalta pystyy hyödyntämään muutakin kuin omenat, viinimarjat ja kasvimaan antimet ruuanlaittoon.

Saimme ensin lyhyen alkuopastuksen villiravinnon maailmaan ja saimme vähän maistiaisia. Sämpylöitten päällä oleva levite oli tehty vuohenjuustosta ja vuohenputkesta. Oli muuten hyvää! Saimme maistaa myös villiyrttijuomaa ja raparperi-mustikka-kuusenkerkkäpiirakkaa.

Sen jälkeen lähdimme lähimetsikköön ja pelloille tutustumaan kasveihin. Etsimme ja keräsimme maitohorsmaa, nokkosta, vuohenputkea ja poimulehteä . Saimme tietoa kasvien tunnistamisesta, niiden käytöstä, säilömisestä ja terveyshyödyistä. Opin myös kuinka nokkosta pystyy keräämään niin, ettei se polttele käsiä.

Pihat ja pellot ovat täynnä superfoodia, kuinka mahtavaa! Kaiken lisäksi ne ovat ilmaisia. Ja mikä parasta, meiltä noita löytyy ihan omalta pihalta. Tähän asti olen kitkenyt vuohenputket pois ihan raivoissani, hitsi kun näitä leviää pitkin pihaa. Jatkossakin kyllä nyhdän niitä edelleen pois, mutta osaan hyödyntää myös muulla tavoin.

Huomenna meillä syödään pannukakkua, jossa on nokkosta ja salaattia, jonka joukossa on vuohenputkea. Vuohenputkilevitettä haluan myös kokeilla. Olipa inspiroiva ilta!

ps. vähän vajaa vuosi sitten kirjoitin blogitekstin Pihalla hortoilusta, jossa toivon oppivani hyödyntämään oman pihan antimia ruuanlaitossa. Nyt minulla on himpun verran enemmän tietoa aiheesta. Ja paljon innostusta!