sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Polku lapsuudesta aikuisuuteen ja haaveisiin


Oletko sinä täyttänyt ystäväkirjoja? Kun olin kouluikäinen, meillä kiersi koulussa ystäväkirjoja, joita täytettiin. Mitä harrastat, mikä sinusta tulee isona, mikä on lempiaineesi koulussa. Luulen, että minulta jostakin muistolaatikosta löytyy vielä näitä ystävieni täyttämiä ystäväkirjoja.

Pari vuotta sitten pinnalla oli aikuisten värityskirjat. Nyt niitä ei enää juurikaan näy kirjakaupoissa. Nyt pinnalla näyttää olevan erilaiset aikuisille suunnatut täytettävät tehtäväkirjat. Tehtäväkirjat, joissa aikuinen pystyy pohtimaan omaa elämäänsä ja elämänsä vaiheita. Tehtäväkirjat, joissa aikuinen on itse päähenkilö ja jotka täytetään itse.



Sain arvostelukappaleeksi "My Way - lapsuuden poluilta aikuisuuden valtateille" - tehtäväkirjan. Kirjassa on kolme osiota: Minä olen, Mistä minut on tehty ja Tulevaisuuden unelmat ja toiveet. Tehtäväkirja peilaa ja kuvaa tärkeintä ja pitkäaikaisinta ihmissuhdettasi, suhdetta omaa itseesi, omasta näkökulmasta käsin. Kirjan kysymysten ja tehtävien on tarkoitus pysäyttää miettimään elämän tätä hetkeä, kuljettua matkaa ja tulevia taipaleita. Asioiden käsittely ja niiden kirjaaminen huoltavat mieltä, auttavat ymmärtämään itseä paremmin, tuovat ymmärrystä ja vahvistavat hyvinvointia.

Oli mielenkiintoista palata omien lapsuus- ja nuoruusmuistojen äärelle. Mistä ammatista haaveilinkaan kouluikäisenä? (haaveilin olevani luokanopettaja tai liikunnanopettaja). Ketkä olivat parhaita ystäviäsi ja miten vietitte aikaa yhdessä? Millainen oli ensimmäinen työpaikkasi? Muistatko, mitä teit ensimmäisellä palkallasi? Millaista oli nuorisomuoti, kun olit nuori aikuinen?  Miten maailma on muuttunut lapsuudestasi? Jos vertaat omaa elämääsi vanhempiesi elämään, minkä koet suurimpana muutoksena / erona?


Suurimpaan osaan kysymyksistä oli helppo vastata. Kun avasin sivun, jossa oli sydämiä ja pyydettiin kertomaan, mitä positiivisia asioita näkee, kun katsoo itseään peilistä ja kirjoittamaan nämä sydämiin, kirjoittaminen tyssäsi täysin. Osaisin sanoa itsestäni monta hyvää asiaa, kun ajattelen itseäni ja vaikka luonteenvahvuuksiani. Mutta ulkonäkö ja peilikuva...paljon vaikeampaa. Samoin huomasin tosi vaikeaksi tehtäväsivun, jossa pyydettiin pohtimaan ajatuksia omasta kuolemasta. Jos voisit suunnitella hautajaisesi, millaiset ne olisivat? Onko sinulla jotain toiveita läheisillesi poismenosi jälkeen?

Kirja vei sekä mukavien muistojen äärelle että tönäisi jotain myös sisimmässäni eli auttoi myös kohtaamaan sellaisia asioita, jotka eivät ole niin helppoa muisteltavaksi tai kohdattavaksi. Kirja auttoi myös jäsentämään haaveitani. Huomasin, että minulla on paljon lähitulevaisuuden haaveita, mutta tämä kysymys on vielä vastaamatta. "Missä näet itsesi viiden tai kymmenen vuoden päästä?"

Suosittelen tehtäväkirjaa kaikille, jotka haluavat tutustua itseensä paremmin ja jotka haluavat jäsentää omia ajatuksiaan ja haaveitaan ja miettiä asioita pintaa syvemmältä.

* kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta

Tykkää blogistani myös facebookissa!

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Tämä on kiva kirja, joka saa pohtimaan omaa itseä ja omaa elämää ja sen suuntaa.

      Poista
  2. Tämä voisi olla mulle, kun tuo itseensä tutustuminen tunnetasolla on nyt niin tässä pinnalla.

    Yllättävän vaikeaa on muuten keksiä jotain hyvää sanottavaa itsensä ulkoisista piirteistä. Siellä äitileirillä, jossa olin, oli eräs tehtävä. Tiedäthän niitä kauppojen seinilläkin näkyneitä ilmoituksia, joiden alle on jätetty puhelinnumero repäisemistä varten. Samaan tapaan porukassa kulki nyt lappu, josta sai repäistä positiivisia kommentteja toisia varten. Esimerkiksi "Sinulla on kaunis ääni" tai vaikkapa "Olet hauskaa seuraa" tai mitä näitä nyt voi kuvitella.

    Ne sai antaa yhdelle tai useammalle, suoraan tai jättää vaivihkaa. Häkellyin ihan täysin, kun vierustoveri antoi "Sinulla on kaunis hymy"- lapun ja sanoi, että oli heti katsonut niin. Totta kai kiitin, mutta kuten tehtävän tarkoituksena olikin, huomasin, miten vaikeaa positiivisen palautteen vastaanottaminen on. Sen antaminen taas ei vaadi paljoa, ja kun se saa toiset hyvälle mielelle, sitä pitäisi muistas viljellä paljon enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä tehtäväkirjat ovat nyt suosittuja ja ne vievät kohti syvempää itsetuntemusta.

      Minullekin on tosi vaikeaa keksiä hyvää sanottavaa ulkoisista piirteistä.

      Tosi kiva tuo äitileirillä ollut tehtävä! Ihanaa positiivista buustia. Sekin on taito, että osaa ottaa vastaan hyvää palautetta. Sitäkin olen opetellut viime vuosina. Aikaisemmin ajattelin, että enhän minä nyt....Nyt olen opetellut sanomaan "Kiitos".

      Poista

Kommentit ilahduttavat aina!