Missen kuulumisia

Misse junassa matkalla Mikkeliin

Kissamme Misse on pian jo 10-kuinen. Hän on ollut meillä heinäkuun lopusta alkaen ja on kiinteä osa perhettämme. Misse on seurallinen, silloin kun se hänelle itselle sopii. Jos häntä menee väärään aikaan silittelemään tai ottamaan syliin, hän ilmoittaa kyllä selvästi, että sitä hän ei nyt halua. Misse tietää hyvin, mistä ruuasta hän pitää ja mistä ei. Lähtökohtaisesti aika moni ruoka on pahaa. Raksut menevät parhaiten kaupaksi.

Misse kastroitiin vuoden alussa. Hän ei ehtinyt aloittaa merkkailua sitä ennen. Tammikuussa Misse teki myös ensimmäisen pitkän junamatkansa, kun kävimme Mikkelissä ja hän oli mummilareissulla mukana. Matka meni yllättävän hyvin. Vielä bussimatkalla kohti juna-asemaa hän mourusi koko matkan, mutta junassa hän oli täysin tyynesti omassa kuljetuskopassaan. Mikkelissä ensimmäiset tunnit menivät haistellessa mummilan nurkkia ja ihmetellessä, missä hän oikein on. Nopeasti hän sieltäkin löysi pellettilaatikon ja "raapimispuut".

"Wau, mulle on laitettu tänne pöydälle juomakuppi. Onkin ollut tympeetä aina syödä ja juoda lattianrajassa. Ai, eiks tää ollutkaan mua varten??"

Kuopuksellamme on koulussa valinnaisaineena lemmikkieläinkurssi ja Misse kävi kanssani kissapäivän tiimoilta koululla reilu viikko sitten. Vähän meitä jännitti, miten Missellä menee ensimmäinen koulupäivä. Se meni hyvin. Vielä koulun pihalla Misse miukui aika kovastikin kuljetuskopassaan, mutta kun pääsimme kouluun ja luokkaan sisälle, hän rauhoittui. Toki hän ihmetteli, kun ympärillä oli paljon lapsia. Hauskasti hän löysi sieltä heti ne lapset, jotka ovat käyneet meillä kylässä ja silitelleet Misseä. Misse meni heti ekana heidän luokseen haistelemaan heitä.

"Kun olin koululla käymässä, ne sanoivat että mun häntä on kuin majavalla. Siis häh, olenko minä majava vai kissa? Mitä te sanotte, onks mun häntä kuin majavalla?"

Misse nukkuu paljon päivisin ja hän nukkuu myös yöt hyvin. Jossakin vaiheessa hänellä oli tapana aamuyöstä n. klo 5-6 herätä miukumaan saadakseen seuraa itselleen, mutta se vaihe on mennyt ohi. Onneksi.

Misse on ihana, rakas ja supersuloinen. Pehmeä kuin mikä. Silkkiturkki. Näpönenä. Karvatassu. Mamin kulta. Huomaan, että olen alkanyt lässyttää Missen myötä.

Elokuun alussa postasin Meille tuli kissanpentu - postauksen. Voi kun Misse näyttää pieneltä niissä kuvissa.