torstai 4. tammikuuta 2018

Vahvista lasta



Luin kirjan "Vahvista lasta". Kati Kärkkäisen kirja "Vahvista lasta" nostaa esille erityisesti keinoja, joiden avulla lasta voi varustaa tulevan varalle. Miten lasta voidaan jo pienestä pitäen varustaa voimavaroilla ja selviytymiskeinoilla, jotka auttavat hänen terveessä kasvussaan kohti nuoruutta ja aikuisuutta.

Sparraamalla lapsen tunnetaitoja, sosiaalisia taitoja, toiminnan taitoja ja ajattelun taitoja luodaan lapselle vahvaa perustaa tulevaisuuteen. Itsesäätelyn oppiminen on lapselle tärkeää. Kyvyttömyys itsesäätelyyn on kuin jarruttomalla pyörällä ajamista.

Kirjassa nousee useaan kertaan esille lasta arvostava ja kunnioittava asenne: lapsen on saatava kokea olevansa hyvä juuri sellaisena kuin hän on. Vanhemman ja kasvattajan on hyvä tiedostaa omien ajatusten merkitys: sillä, mitä toisesta ajattelee, on hämmästyttävän paljon väliä sen kannalta, mitä hänestä huomaa arjen tilanteissa. Jos lasta pitää levottomana, huomaa helpommin hetkiä, joissa hän käyttäytyy levottomasti ja on helpompi sivuuttaa toisenlaista todistusta tarjoavat tilanteet. Onkin tärkeä huomata omat ajatuksensa ja suunnata katsetta tietoisesti positiiviseen. Kirjassa on hyvä harjoitus hyvän huomaamiseen: "Merkitse viikon aikana paperilapulle kaikki sellaiset havainnoit, joista olet ilahtunut lapsesi tavassa toimia. Sanoita myös näitä asioita lapsellesi".


Kirjassa muistutetaan, että lasten kanssa käytetään usein uhkailua, lahjontaa ja kiristämistä (kun nyt lähdet kiltisti kaverilta kotiin, saat rusinoita / jos et nyt tottele, laitan kotona suosikkilelusi piiloon tms), mutta kuinka moni meistä aikuisista viihtyisi työpaikassa tai kaverisuhteissa, jossa käytettäisiin vastaavia keinoja? Lapsi ei opi mitään rakentavaa noiden toimintatapojen kautta. Kasvatus on kasvattamista tulevaisuutta varten, sitä varten, että lapsi oppii taitoja, joita hän tarvitsee elämässään. Lapsi helposti alkaa käyttää kaverisuhteissaan samoja keinoja, joita hänen kanssaan käytetään kotona.

Kirjassa on hyviä ajatuksia myös lapsen ajattelun kehittymisen tukemisesta ja siitä, miten ajattelun vinoumia, uskomuksia ja sisäistä puhetta olisi hyvä käsitellä niin, että pystytään löytämään erilaisia näkökulmia tilanteeseen. On hyvä miettiä, onko tämä ajatukseni hyödyllinen ja saako se jotain hyvää aikaan? Myös lapselle on hyvä kertoa, että ajatuksia tulee ja menee ja läheskään kaikki ajatukset eivät ole itselle hyödyllisiä eikä niihin kaikkiin tarvitse uskoa.

Suosikkiharjoitukseni on tämä: "Päätä havainnoida päivän ajan, mistä kaikesta "kärpänen katossa" huomaisi, miten paljon tykkäät lapsestasi".

Kirjassa "Vahvista lasta" korostuu lasta kunnioittava ja arvostava, tunnetaitoinen vanhemmuus ja kasvattajuus. Itselleni kirjassa oli paljon tuttuja asioita ja sain vahvistusta omille ajatuksilleni. Ja muutaman uuden harjoituksen / ajattelutavan sain omaan työkalupakkiini.

* Kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (Kustannusosakeyhtiö Duodecim)

Seuraa blogiani myös facebookissa!

6 kommenttia:

  1. Oi, tämä kolahti! Tärkeää asiaa, ja varmasti antaa paljon! Kirja täytyy ehdottomasti ottaa lukulistalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos kirja kolahti. Tämä on nopealukuinen ja herättää ajatuksia.

      Poista
  2. Tässä on ajattelemisen aihetta, kun tosiaan yleensä se on sitä lahjonta-kiristys -linjaa, mitä käytetään. Hyvää uutta vuotta sinulle! T. blogisi lukija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan monet vanhemmat käyttävät edlleenkin lahjonta-uhkailu-kiristys linjaa, vaikka haluaisivat toimia toisin. Onneksi nykyään tiedetään paljon myös toisenlaisista toimintamalleista kasvatuksessa ja uudet kasvatuskirjat edustavat lasta arvostavaa ja kunnioittavaa ja vuorovaikutusta, empatiaa ja tunnetaitoja korostavaa linjaa.

      Poista
  3. Kuulostipa mielenkiintoiselta kirjalta. Vaikka omat lapset onkin jo teinejä ja yksi aikuinen, on nämä ajatukset aina toimivia. Minusta lasta täytyy aina arvostaa yksilönä ja sellaisena kuin hän on.

    Mukavaa viikonloppua jäänkin seuraamaan blogiasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin omat lapseni ovat teinejä, mutta heidän kanssaan erityisesti pätee nämä ajatukset: yhteyden rakentamista ja empatiaa, ei vastakkainasetteluja lapsen kanssa.

      Kiva, kun tulet seuraamaan blogiani. Tsekkaan myös sinun blogisi. Mukavaa alkavaa viikonloppua!

      Poista

Kommentit ilahduttavat aina!