Kesälistan tsekkausta

Tsekkasin kesälistaani, jonka tein kesälomani alla. Ja totesin, että hyvin moni asia listalta on toteutunut. Olen nukkunut aamuisin pitkään ja nauttinut kiireettömistä aamuista ja päivistä. Olen siivonnut vaatehuoneen, lasten vaatekaapit ja lisäksi paljon muitakin kodin kaappeja. Olen tosi iloinen siitä, että kaappeihin on taas tullut tilaa. Kierrätykseen on lähtenyt paljon tavaraa. Ja lisää lähtee, kirppispöytä on varattuna ensi viikon keskiviikosta alkaen.

Olemme käyneet Berliinissä, Mikkelissä ja Kotkassa. Lisäksi pojat kävivät miehen kanssa Tampereella ja minä sain silloin oman vapaan viikonloppuni. Ja se oli ihanaa.

Olen käynyt kirppareilla, sekä Femmatorilla että Hietsussa. Olemme retkeilleet poikien kanssa esim. seikkailupuisto Huipussa ja Tempputemmellyksessä. Poikien toiveiden mukaisesti olemme käyneet myös koko perheen voimin syömässä Kotipizzassa.

Olen lukenut sekä kaunokirjallisuutta että myös elämäntaito-oppaita. Olen saanut hienoja lukuelämyksiä ja oivalluksia.

Olen käynyt sekä sauvakävely - että juoksulenkeillä. Olen pakastanut mansikoita, viinimarjat eivät ole vielä kypsiä pakastettaviksi. Olen käynyt myös intialaisessa päähieronnassa.

En ole käynyt aikuisten leffassa, mutta muistan kivan leffaillan ihan kotiolohuoneessa kun katsoimme miehen kanssa Nousukausi-leffan telkasta. Asuntomessuilla en ole käynyt enkä taida mennäkään. Taitaa ne kodit olla mun makuun liian steriilejä ja persoonattomia. En ole tehnyt vielä raakakakkua, mutta tuossa olisi sunnuntaina tulossa kuopuksen 10 v synttärit, pitäisköhän päräyttää elämäni eka raakakakku niille synttäreille? Vai onko liian riskialtista, jos se meneekin pieleen, kun ekaa kertaa teen....

Olen nauttinut helteistä, mutta myös viileämmistä säistä. En ole lähtenyt mukaan siihen valittajien kuoroon, joka koko ajan valittaa viileästä ja sateisesta säästä. Sade ei ole "pilannut" yhtään mitään meidän kesässämme. Lomareissumme ovat onnistuneet hyvin. Ja kun sille sateelle ei mitään voi. Nyt on näin. Tänä vuonna tällainen kesä, ensi vuonna ehkä toisenlainen. Ja onhan tässä vielä kesää jäljellä.
Ai niin, ja olen myös virkannut itselleni hellehatun, joka näkyy kuvissa.

Meillä juhlitaan sunnuntaina 10 v täyttävää kuopusta. Oikea syntymäpäivä on tiistai. Ja koska täällä on paljon uusia lukijoita, linkkaanpa tähän viime vuonna kirjoittamani kuopuksen synnytyskertomuksen. Siinä on nimittäin jotain erilaista ja huimaa. Kuopus syöksyi maailmaan omassa kylppärissämme. Se oli syöksysynnytys, suunnittelematon kotisynnytys.

Mukavaa viikonloppua!

ps. tehdäänpä tästä nyt toissapäiväisen päivän asupostaus samalla. Hellehattu virkkaamani, ohje Novitan lehdestä. Housut ja paita lähikaupastamme eli Lidlistä. Taattua laatua.

Väritysterapiaa

Viime aikoina facebookissa eteeni on tupsahtanut vähän väliä artikkeleita aikuisten värityskirjoista ja värittämisen hyödyistä. Käydessäni kirjakaupassa ihastelin muutamaa värityskirjaa. Ja olikin tosi iloinen, kun sain arvostelukappaleet kolmesta aikuisten värityskirjasta. Saamani värityskirjat ovat Väritä itsellesi mielenrauhaa, Aikuisten värityskirja ja Väriterapia taidekirja.

Lapsena rakastin puuhakirjoja ja myös väritystehtäviä. Ja näistä aikuisten värityskirjoista olen ollut innoissani. Ne ovat olleet mukanani rannalla, kun olen istunut viltin päällä ja katsellut lasten uimareissua. Sadesäällä olen värittänyt kotona. Väritystehtäviin koukuttuu ja kyllä, ne rauhoittavat, kuten värityskirjojen teksteissä luvataan. Yhtenä päivänä huomasin itseni todella ärsyyntyneeksi ja sain itseni rauhalliseksi väritettyäni muutaman kuvan. Tosin huomasin itsessäni pienen ärsyyntymisen tunteen, kun aloin värittää kuviota ajatuksella, joka toinen kuvio toisella värillä ja joka toinen toiselle. En tietty ollut laskenut kuvioita etukäteen ja niinhän siinä kävi, että kahdesta viimeisestä tulikin samanväriset...kyllä minä vähän mieleni pahoitin.

Värityskirjat tekivät tietenkin näkyväksi uuden tarpeen eli pelkät tavalliset 12 värin värikynät eivät enää riittäneet, tulin ostaneeksi puuvärikynäsarjan, jossa on peräti 36 värisävyä.

Värityskirjoissa on erityisesti mandaloita ja luontoon ja eläimiin liittyviä värityskuvia.Teen vielä erillisen blogipostauksen, jossa esittelen kunkin saamani värityskirjan erikseen. Joko sinä olet hankkinut itsellesi aikuisten värityskirjan?

Viime aikoina on netissä ilmestynyt useampi teksti aikuisten värityskirjoista. Näistä linkeistä voit lukea lisää aiheesta:

Työterveyslaitos suosittelee yksitoikkoista puuhaa: Väritä itsesi rennoksi

5 syytä, miksi värittäminen tekee aikuisellekin hyvää

Nyt kynät teräviksi - aikuisten värityskirjat menevät kuumille kiville

Värityskirjat villitsevät aikuisia - "Värittäminen on kuin nukkuisi päiväunet"

Tämän vuoksi aivotutkija innostuu aikuisten värityskirjoista

Ja aiemmin olen itse kirjoittanut blogitekstin Mandala (ja hyvän olon värityskirja)

Hetkessä: Intialainen päähieronta

Hetkessä - postaussarjani ensimmäinen postaus käsittelee intialaista päähierontaa. Olin ajatellut, että kokeilen sitä joskus. Nyt lähtökohta minulla oli todellinen tarve. Minulla oli päätä jomottanut jo pari päivää ja niska-hartiaseutuni oli totaalisessa jumissa. Pyysin miestä hieromaan, hän jaksoi hieroa 3 minuuttia (siis oikeesti). Laitoin kylmä- ja kuumageelejä niskaan. Ei juurikaan apua. Venyttelin. Sattui. Aloin googlailla, olisko meidän läheltä saatavilla aikaa hierontaan tai vyöhyketerapiaan näin heinäkuussa, loma-aikaan. Heikolta näytti ensin, mutta sitten löysin läheisestä kauneuskeskuksesta intialaisen päähieronnan. Siellä oli vapaana illan viimeinen aika, sinne siis.

Minut vietiin tunnelmalliseen huoneeseen, jossa istuin tuolille. Huoneessa paloi muutama kynttilä ja taustalla soi rauhallista meditatiivista musiikkia. Ensin minulle kerrottiin intialaisesta päähieronnasta, sen jälkeen minulle tuoksutettiin muutamaa öljyä ja sain valita niistä mieluisen. Valitsin vähän yllättäen ruusuntuoksun. Yleensä en pidä ruusuntuoksusta, nyt se tuntui parhaimmalta. Öljyä käytettiin niskan hierontaan. Minua pyydettiin hengittämään muutaman kerran syvään ja sen jälkeen alkoi varsinainen hieronta.

Intialaisessa päähieronnassa käsitellään hartiaseutu, olkavarret, niska, pää, kasvot ja korvat. Hoitosarjaan kuului erilaisia hierontaliikkeitä, taputuksia ja "tukistuksia". Intialainen päähieronta perustuu vanhaan hoitotraditioon ja nykyisessä hoitotekniikassa hyödynnetään lisäksi klassista hierontaa, shiatsua ja akupisteitä. Intialainen päähieronta suoritettiin vaatteet päällä ja istuin tuolilla. Hoito kesti noin 45 minuuttia.

Ja mitä kävi päänsärylleni? Se hävisi. Niska-hartiaseudun jännitykset helpottivat huomattavasti ja tuhnuinen olo päästäni hävisi kokonaan. Olo oli rentoutunut. Niska-hartiaseutuni vaikuttaa olevan nyt sen verran paljon jumissa, että pitäisi käydä useampi hoitokerta, jotta jumit täysin avautuisivat. Seuraava aikani on huomenna ja odotan jo nyt rentouttavaa ihanaa päähierontaa.

Oletko sinä kokeillut intialaista päähierontaa?

Kohti viikonloppua

Täällä olen hyvillä mielin suuntaamassa kohti viikonloppua. Ainakin meillä Vantaalla on ollut tänään mahtava sää, aurinko on paistanut juuri sopivasti. Olen lukenut kirjoja ja valokuvannut pihallamme. Ja huomasin, että luumupuuhumme on tulossa ihan ensimmäinen luumu ja vadelmatkin alkavat jo kypsyä.

Tein jalkakylvyn merisuolasta, pienestä määrästä soodaa, eteeristä laventeliöljyä ja suuresta määrästä pihamme kukkia. Jalat ovat nyt pehmeät.

Tänään on äärettömän kiitollinen olo. Kaikesta. Tästä elämästä, perheestä, elämäntilanteesta. Loma on loppumassa viikon päästä, mutta varmaan ekaa kertaa ikinä ei ole "elin" otsassa vaan suorastaan odotan sitä, että pääsen tekemään töitä. Ehkä jo ensi viikolla vähän aloittelen toimistohommia. Odotan niin innolla, mitä kaikkea syksy tuo töiden ja opintojen tiimoilta elämääni.

Olen lukenut mahtavan hyvää kirjaa, jonka esittelen myös blogissani. Susanna Purran kirja "Kadotettu yhteys. Löydä tunteesi voima" tiivistää sen kaiken, mitä olen omassa päässäni pyöritellyt viimeiset kolme vuotta. Loistava kirja ja sanoma resonoi vahvasti minulle juuri nyt.

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua sinulle lukijani!

Uusi postaussarja: Hetkessä

Blogissani alkaa uusi postaussarja: Hetkessä. Innoittajana tähän on toiminut Pikku Kepponen - blogi, josta olen jo vuoden verran seurannut Hetkiä. Hetki on arkeen voimaa tuova asia. RvaKepponen on vuoden varrella kirjoittanut esimerkiksi ulkomaanmatkoistaan, konserteista ja retkistä.

Vielä en tiedä, mitä kaikkia Hetkiä minun eteeni tulee seuraavan vuoden aikana. Mutta luulen, että Hetkeni liittyvät erilaisiin aika arkisiin voimaa tuoviin asioihin. Kursseihin, koulutuksiin, luentoihin, hemmotteluhoitoihin, ystävien tapaamiseen, käsitöihin, teatteriesityksiin. Hetki on sellainen asia, joka on minua itseäni varten ja josta saan arkeeni iloa ja hyvinvointia. Hetki ei välttämättä ole vain sellainen hetki, jossa olen itsekseni tai ystävieni kanssa ilman perhettä. Hetki voi olla myös perheen kanssa tapahtuva juttu silloin kun se tuo myös minulle nautintoa ja iloa. Tällainen voi olla vaikkapa teatteri- tai sirkusesitys. Tai joku kiva kotona tehty yhteinen juttu, jonka jälkeen on itsellä on voimaantunut wau-fiilis.

Hetki saa arjen näyttämään valoisalta, se tekee oman olon kepeäksi ja mielen kirkkaaksi. Hetket inspiroivat itseä ja tuovat hyvinvointia. Hetki saa energian virtaamaan ja sydämen laulamaan. Hetki saa minut kontaktiin itseni kanssa.

Tervetuloa seuraamaan Hetkiäni!

Lapsiperheen Berliini (osa 3)

Tämä on viimeinen postaus tämän kesäisestä Berliinin matkastamme, linkit aiempiin Berliini-postauksiin löytyvät tekstin lopusta. Neljäntenä Berliinin matkapäivänä kävimme DDR-museossa. Se oli ainut museo, jonne jouduimme jonottamaan sisäänpääsyä. Onneksi museo oli sen verran iso, että siellä pääsimme kulkemaan hyvin ilman kovin suurta tungoksen tuntua. DDR-museo on mainio paikka, siellä voi tutustua tavallisten itä-saksalaisten elämään ja kun vaikka kuvan olohuonetta katsoo, niin jotenkin tutulta se näyttää. Mikkelissä muistan lapsuuteni viettäneeni, mutta kovin meillä oli samanlainen tapetti ja kirjahylly ja telkkari kuin Itä-Saksassa....

DDR-museossa on todella paljon toiminnallisuutta. Siellä pääsee ajamaan Trabantilla, kokeilemaan vanhaa puhelinta, siellä saa painella nappeja ja avata luukkuja. Museo on hauska, vuorovaikutteinen ja myös hyvin informatiivinen. Silmäni todella avautuivat länsi- ja itäpuolen eroille tämän museokierroksen myötä. Onneksi Saksassa nyt on tilanne jo toisin, aika hurjalta DDR:n aika vaikutti.

DDR-museovierailun yhteydessä kävimme katsomassa myös Televisiotornia. Sinne oli niin pitkä jono, ettemme jääneet jonottamaan. Ilmeisesti Televisiotorniin kannattaisi varata liput etukäteen, jos sinne haluaisi päästä ilman tuntien jonottamista.

Kahtena päivänä kiertelimme leikkipuistoja etsimässä.Kävimme Friedrichsainissa, josta puistoalueelta löytyikin neljä leikkipuistoa. Leikkipuistotelineet ovat hyvin persoonallisia kun vertaa Suomen leikkipuistoihin. Meillä oli ennakkokäsitys, että leikkipuistot Saksassa ovat valtavia ja niissä on paljon isommillekin lapsille sopivia telineitä. Tällaista puistoa me emme löytäneet, vaikka kovasti etsimmekin. Kävimme myös Hasenheiden puistossa, jossa oli hyvin erikoisia telineitä sielläkin, mutta pieneltä sekin meistä tuntui. Ehkä meidän ennakko-oletukset olivat liian korkealla? Tai ehkä emme vain löytäneet Sitä Oikeaa Leikkipuistoa. Tykkään itse kovasti Lahdessa olevasta Launeen perhepuistosta ja minulla oli oletusmielikuva sen tyylisestä puistosta, mutta vielä suurempana versiona.

Monet lapsiperheet käyvät Berliinissä eläintarhassa (Berliinissä on kaksikin eläintarhaa) ja Lego Discovery Centerissä, me jätimme nämä tietoisesti tällä reissulla väliin. Muita kivoja museoita olisi varmasti ollut Luonnontieteellinen museo ja Viestintämuseo. Näitä museoita sanotaan esitteissä toiminnallisiksi ja perheystävällisiksi.

Kaikkiaan reissumme oli onnistunut ja kyllä Berliini on kaikkien hehkutusten arvoinen. Siellä on paljon nähtävää ja meiltäkin jäi paljon näkemättä. Halusimme toteuttaa jokaisen toiveita ja mielenkiinnon kohteita ja nähdä myös sellaisia museoita, mitä emme aiemmilla ulkomaanmatkoillamme tai Suomessa ole nähneet. Matkan aikana opimme yllättävän paljon myös Saksan historiasta, mikä oli ainakin minusta tosi mukavaa.

Lentokoneen noustua ilmaan Tegelin lentokentältä totesimme, "hei hei helteinen Berliini" ja esikoinen lisäsi tähän "hei hei viemärinhaju". Viemärit haisivat pahalle ja kahtena päivänä meinasin oksentaa vessassa (juu, en todellakaan ole raskaana). Tähän viemärin hajuun saimme selityksen maanalaisella kierroksella:  Berliini on alun perin rakennettu paljon suuremmalle asukasmäärälle. Nykyisellä asukasmäärällä viemäriputkissa ei vaihdu vesi tarpeeksi usein ja siksi siellä haisee pahalle. Berliiniä tulee varmasti ikävä, viemärinhajua ei.

Ja vaikka pidin Berliinistä, niin erittäin suurella lämmöllä muistelen meidän viime kesäistä Tarton matkaamme. Ehkä olen kuitenkin enemmän pienempien kaupunkien ystävä.

Aikaisemmat postaukset Berliinin matkastamme löydät täältä:
Terveiset superhelteisestä Berliinistä
Lapsiperheen Berliini (osa 1)
Lapsiperheen Berliini (osa 2)

Kun sain olla yksin (ja arvonnan voittajat)

Sain tilaajalahjaksi vihreää kynsilakkaa ja pitihän sitä kokeilla.

Minulla oli harvinainen mahdollisuus olla itsekseni perjantaiaamupäivästä sunnuntai-iltapäivään. Mihin minä käytin vapaata aikaa? Minä siivoilin, pyyhin pölyjä sellaisista paikoista, joihin viikkosiivoukset eivät yllä. Kävin läpi kasan epämääräisiä paperipinoja. Silitin pinon vaatteita. Luin kirjoja. Tein sekä aamuisin että iltaisin rentoutusharjoituksia ja meditaatioita. Kuuntelin nettiluentoja. Ja ajattelin. Pohdin sitä, miten tulevasta syksystä tulisi mahdollisimman keveä ja toimiva.

Meillä on ollut aikaisemmin käytössä ruokalista, mutta se taas unohtui johonkin kuluneen vuoden aikana. Nyt otamme sen taas käyttöön uudelleen. Koska en ole mikään keittiön hengetär, se helpottaa huomattavasti arkea, että ruokahuolto on suunniteltu toimivaksi. Sunnuntaisin teen ruokalistan ja sen perusteella ostoslistan ja ruuat teen sitten listan mukaan. Jossain vaiheessa käytimme myös ruokakassipalvelua, jossa meille tuotiin parin viikon välein kasvisruokakassi kotiin ruokaohjeineen. Se oli kiva ja toi ruokalistallemme uusia ruokalajeja. Ehkä mietimme taas jonkun vastaavanlaisen käyttöönottoa.

Kuka syökään mansikoita? En uskaltanut mennä lähemmäksi valokuvaamaan.

Aion syksyllä panostaa siihen, että oma energiataso pysyy hyvänä. Aloitan myös uuden postaussarjan blogiini tämän asian tiimoilta. Tämä on ollut minulla tärkeä asia aina, mutta nyt vielä entistä enemmän teen tietoisia valintoja sen eteen, että voin hyvin.

Tsekkasin myös syksyn teatteritarjontaa.Pääkaupunkiseudulla monet teatteriesitykset ovat niin suosittuja, että jos haluaa viikonloppuna mennä teatteriin, liput pitää varata kuukausia etukäteen. Toista se on pienillä paikkakunnilla, jossa voi suoraan kävellä esitykseen sisään ja ostaa lipun siinä samalla. Olen jo aikaisemmin varannut liput minulle ja parille ystävälle Äitikortti -esitykseen ja kahden tuttavaperheen kanssa menemme joulun alla katsomaan yhdessä Saiturin Joulua. Tuolle esitykselle isot suosittelut, näin sen muutama vuosi sitten poikien kanssa ja se on hieno!  Syksyisin käymme perinteisesti myös Sirkus Finlandiassa ja Talvisirkuksessa, tänä vuonna Talvisirkuksen teema on matkalla.

Mietin oman ajan tarvettani. Tampereella olisi ollut kiva käydä, tykkään siellä asuvasta tuttavaperheestämme. Visiittiimme ovat aina olleet mukavia ja rentoja. Mutta tämä oli nyt ainut keino saada itselle aikaa tänä kesänä. Ja se tuntui nyt tärkeämmältä. Joillekin riittää omaksi ajaksi se, että he käyvät töissä ja se aika on omaa aikaa. Minä tarvitsen omaa aikaa paljon enemmän. Ja mietin miksi. Ja itselleni tyypillisesti tunsin hetken aikaa jopa lievää syyllisyyttä siitä.

Paljon mieleeni tuli ajatuksia myös yritykseni suhteen. Miten saisin tulevasta vuodesta kevyemmän. Olen ajastanut fb-päivityksiä nyt heinäkuun ajalle ja aion ehdottomasti jatkaa noita ajastettuja päivityksiä myös syksyllä. On helpompaa tehdä yhtenä päivänä suuri määrä päivityksiä ja ajastaa ne, kuin jatkuvasti miettiä, mitä julkaisisi facebookissa. Toki ajankohtaiset asiat aina sitten erikseen. Harkinnassa on myös laskutuksen automatisointi, asiakasmäärät ovat sen verran paljon lisääntyneet että aikaa menee paljon laskujen naputteluun eikä se kuitenkaan ole minun ydintyötäni. Se kaikki aika on pois siitä, että pystyisin kehittämään uusia palveluja. Tai pois omasta vapaa-ajastani. Muitakin ajatuksia on, ehkä postaan niistä myöhemmin.

Paljon siis päässäni pyöri ajatuksia. Mietin myös suorittamista ja tehokkuutta, minun toimintani kun helposti lipsahtaa suorittamisen puolelle. Tästä olenkin jo aikaisemmin kirjoittanut blogitekstin. Nytkin tuli olo, että Pitäisi tehdä enemmän. Pitäisi siivota enemmän, lajitella kirppistavaroita. Pitäisi, pitäisi, pitäisi. Nythän siihen on aikaa. Mitä sinä vain lojut ja kuuntelet rentoutuksia, kun voisi tehdä jotain hyödyllistä. Onneksi sain mielestäni pidettyä hommassa hyvät mittasuhteet: tein sekä pieniä siivoushommia että otin myös ihan omaa aikaa ilman velvoitteita.

Nautin tosi paljon vapaasta pidennetystä viikonlopustani. Vaikka rakastan myös perhettäni ja nautin ajasta heidän kanssaan, niin tarvitsen myös omaa aikaa. Rakastan rauhaa. Ja perheeni metelöi. Varsinkin kuopus on todella äänekäs, aktiivinen ja energinen. Ja on paljon tilanteita, joissa oma energiataso ei kohtaa hänen valtavan energiamääränsä kanssa. Miten ihanaa olikaan olla vain hiljaa ja kaikessa rauhassa.

Tänä aamuna arvoin Amazonia dvd-levyjen voittajat. Perinteiseen tyyliin kirjoitin osallistujien nimet lapulle ja mies nosti sieltä kolme voittajaa. Ja tättärää, voittajat ovat:

Rva Kepponen
Peekoo
Kati (Ei ihan vielä)

Onnea voittajille ja laitatteko minulle meilillä (heli (at) kasvuntaika.fi) osoitteenne, niin saan postitettua voitot matkaan .

Mikkeli - kiva vai tylsä kaupunki?

Olin muutaman päivän poikien kanssa Mikkelissä alkuviikosta. Mikkeli on minun synnyinkaupunkini ja olen asunut siellä 19.5 vuotta elämästäni. Olen nyt siis asunut pääkaupunkiseudulla jo enemmän kuin puolet elämästäni. Mikkelissä käymme edelleen säännöllisesti, siellä asuu äitini ja myös esikoisen kummitäti.

Mikkeli oli aika tylsä kaupunki minusta nuorena. Muistan ajatelleeni, että se on suorastaan tylsyyden huipentuma. Mutta luulen, että moni muukin nuori ajattelee noin pienestä asuinpaikastaan. Helsinki taas tuntui tosi suurelta silloiselle nuorelle mikkeliläistytölle. Lapsuuteni aikana kävin verran Helsingissä, olin noin 10 - vuotias, kun kävimme Linnanmäellä ja Korkeasaaressa. Se oli iso juttu!

Käymme lasten kanssa Mikkelissä pidemmillä vapailla. Pienempänä pojille riitti ihan se, että käytiin vähän kävelemässä lähileikkipuistossa tai vaikka vain mummilan pihalla. Äitini ja isäni asuivat omakotitalossa, jossa oli iso piha. Sittemmin isäni sairastui (ja kuoli reilut kolme vuotta sitten) ja nyt äitini asuu kerrostaloasunnossa ihan keskustan tuntumassa. Nyt tuntuu, että pojille pitää olla ainakin jotain ohjelmaa Mikkelin reissuillamme, sillä varsinkin energisen kuopuksen kanssa kerrostaloasunnon seinät alkavat nopeasti kaatua päälle, jos ollaan vain äitini luona.

Mikkelin reissuihimme on viime vuosina kuulunut aina uimahallireissu Rantakeitaassa, uusimman perheleffan katsominen elokuvateatterissa ja keilahallissa olemme käyneet myös jonkin verran. Tuntuu, että Mikkelin vierailumme ovat kiertäneet samaa tuttua, tylsääkin (tai ehkä vain aikuisten mielestä tylsää...) kehää. Minä muistan Mikkelin museot omilta kouluajoiltani tylsinä paikkoina enkä ole edes antanut niille mahdollisuutta.

Parina kesänä olemme käyneet Visulahden matkailukeskuksessa. Poikien ollessa pienempiä, kävimme siellä useinkin kävelemässä ja pienellä leikkipaikalla, sillä lapsuudenkotini sijaitsi kävelymatkan päässä matkailukeskuksesta. Kaksi kesää sitten kävimme viimeksi Dinosauriassa ja silloin piipahdimme myös Xon-puiston puolella. Nyt päätimme käydä uudelleen Xon-puistossa. Pojat saivat valita kaksi aktiviteettia, mihin halusivat eniten mennä. He valitsivat trampan ja pikkumopot. Trampalla kävivät sitten kaksikin kertaa, toisella kierroksella onnistui jo triplabäkkärit ja voltit, huimaa! Ja vaikka pojat saivat käydä vain kahdessa kohteessa, heidän mielestään reissu oli ihan huippu.

Kävimme myös Mikkelipuistossa. Minä ja äitini kiersimme katselemassa mallipuutarhoja poikien kiipeillessä sillä aikaa upouudella leikkipaikalla. Hienoa, kun isommillekin lapsille sopiva teline oli rakennettu puistoon.

Kävin kuopuksen kanssa Mikke-juna-ajelulla. Mikke-juna kiertää Mikkelin "päänähtävyydet" läpi ja opinpa vähän uuttakin Mikkelin historiasta kierroksen aikana.

Tällä kertaa emme käyneet leffassa, sillä olimme kesän perheleffan eli Kätyrit käyneet katsomassa jo aikaisemmin. Tivoli sattui olemaan Mikkelissä ja siellä vietimme yhtenä päivänä lähes kuusi tuntia. Myös poikien Kuopiossa asuva pikkuserkku oli mukana ja kolmistaan pojat kiersivät laitteita läpi.

Tähän Mikkelin reissuun sisältyi siis paljon touhua ja toimintaa, kesäisin Mikkeli on ihan kiva. Mutta onko Mikkeli tylsä vai kiva, sitä en osaa sanoa. Edelleenkin omissa aivoissa pyörii enemmän Mikkelin tylsyys. Mutta olen päättänyt, että jatkossa annan Mikkelin museoille uuden mahdollisuuden. Seuraavan kerran menemme Mikkeliin varmaankin vasta syksyllä ja silloin on Mikkelin taidemuseossa Saareen-näyttely. Nettisivujen mukaan Saareen on lapsille suunnattu näyttely vedestä, maasta, sanoista, tunteista ja tarinoista. Se on ikimuistoinen taideseikkailu, joka alkaa vedestä, vie veden alle, sukelluskelloon ja lopulta saareen. Myös Mikkelin Tuorepuoti jäi tsekkaamatta tällä reissulla, syksyllä sitten myös sinne.

Saareen on lapsille suunnattu näyttely vedestä, maasta, sanoista, tunteista ja tarinoista. Se on ikimuistoinen taideseikkailu, joka alkaa veneestä, vie veden alle, sukelluskelloon ja lopulta saareen. - See more at: http://www.mikkeli.fi/vaihtuvat-nayttelyt-2015#sthash.ahYVaotR.dpuf

Saareen on lapsille suunnattu näyttely vedestä, maasta, sanoista, tunteista ja tarinoista. Se on ikimuistoinen taideseikkailu, joka alkaa veneestä, vie veden alle, sukelluskelloon ja lopulta saareen. - See more at: http://www.mikkeli.fi/vaihtuvat-nayttelyt-2015#sthash.ahYVaotR.dpuf

Laitanpa minä itsestänikin yhden kuvan reissultamme. Kuopus kuvasi minua Mikkelipuistossa, taisi olla tarkennus jossakin muualla kuin minussa....

Mitäpä mieltä sinä olet, onko Mikkeli tylsä vai kiva kaupunki? Millainen suhde sinulla on synnyinkaupunkiisi?

ps. Mikkeli pääsee Suomen kartalle kahden vuoden päästä, jolloin Mikkelissä on asuntomessut. Ja laitanpa vielä muistutuksen Amazonia dvd (+ Korkeasaaren lastenlippu) arvonnasta, se loppuu huomenna illalla.

Oman ajan tarve

Olen taas muutaman viime päivän aikana huomannut, että minulla on valtava oman, rauhallisen ajan tarve. Minulla on ystäviä, jotka kummastelevat käsitettä "oma aika". He ajattelevat, että elävät koko ajan omaa aikaansa, eikä kenenkään muun. Minä ajattelen omalla ajalla sellaista aikaa, joka on ihan vain minulle itselleni. Aikaa, jolloin saan olla rauhassa eikä tarvitse vastata 4 minuutin välein "äiti, äiti"-huutoihin tai tehdä kahden tunnin välein ruokaa. Ja sellaista aikaa minulla on ollut elämässäni viimeisen 12 vuoden aikana todella vähän. Silloin kun ei ole verkostoja, on aika vähäistä se aika, jonka voi viettää ihan vain itsekseen.

Minä olen ainut lapsi ja tottunut aika rauhalliseen elämään. En pidä kauppakeskusten hälinästä enkä ikinä menisi esimerkiksi hulluille päiville ostoksille. En pidä väentungoksesta ja näin monet massatapahtumat jäävät väliin.

Luulen, että jos meillä olisi vaikkapa neljä lasta, tulisin hulluksi aika nopeasti. Minä kaipaan rauhaa ja aikaa omille ajatuksilleni. Tykkään olla ja ajatella. En tarvitse koko ajan tekemistä ympärilleni. Ja lapsiperheessä elämä kuitenkin on pitkälti sitä. Koko ajan hässäkkää jossakin suunnalla.

Olen kaivannut kipeästi sellaista omaa aikaa, että saisin olla ihan rauhassa kotona muutaman tunnin. Ja nimenomaan kotona. Tokihan pääsen vaikka kirppareille, lenkille tai kaupoille ihan kaikessa rauhassa, mutta minä olen kaivannut rauhallista kotiaikaa. Jolloin voisin joko siivota kaikessa rauhassa, kuunnella nettiluentoja (joita tykkään kuunnella paljon), lukea kirjaa keskeytyksettä tai tehdä jotain muuta itselleni tärkeää ilman että se tarvitsee keskeyttää vähän väliä. Ilman,että tiedän että taas kahden tunnin päästä pitää olla ruoka valmista tai kohta joku todennäköisesti keskeyttää tämän rauhallisen hetkeni.

Minun hyvinvoinnilleni on äärimmäisen tärkeää se, että saan olla rauhassa tarpeeksi paljon. Minusta tulee kuin kiehuva kattila, joka poksahtelee, jos en saa tarpeeksi usein olla vain itseni kanssa.

Ja nyt minulla on sitä aikaa. Sunnuntaihin asti. Mies lähti poikien kanssa Tampereelle ja minä jäin kotiin. Yksin. Ihmeellistä. Olin vielä eilen illalla sitä mieltä, että lähden Tampereelle mukaan, mutta tänä aamuna tuntui tärkeämmältä se, että jään kotiin ja saan kauan kaipaamaani omaa aikaa. Mitä minä aion tehdä? Aion jatkaa vaatekaappien siivoamista, lukea kirjoja, meditoida, kuunnella nettiluentoja. Tsekkaan leffatarjonnan, olisiko joku minua kiinnostava leffa tarjolla. Tämä tuli niin äkkiä etten ole ehtinyt varailla itselleni aikaa mihinkään hemmotteluhoitoon. Se olisi ollut ihanaa. Mutta ihanaa tämä on näinkin. Saada olla kaikessa rauhassa itsensä ja omien ajatustensa kanssa sunnuntai-iltapäivään saakka.

Mitä sinulle tarkoittaa oma aika? Onko se tärkeää sinulle?

Kesäkirjat 2015

Nyt on sitten kesä ja loma. Päätin, että pyhitän loman kaunokirjallisuudelle. Luen aika paljon, mutta tuntuu, että viimeisen vuoden aikana olen lukenut lähinnä joko elämäntaitokirjallisuutta tai ammattikirjallisuutta. Kaunokirjallisuutta olen lukenut todella vähän. Siksi se on tämän kesälomani teemana.

Olen lukenut Anna-Leena Härkösen kirjan "Ihana nähä! ja muita kirjoituksia". Kirja on kokoelma lyhyistä kirjoituksista, jotka ovat ilmestyneet aiemmin Anna-lehdessä. Kirjoitukset ilahduttavat ja naurattavat. Olen lukenut kaikki Härkösen kirjat ja pidän hänen tyylistään.

Eppu Nuotion kirjan "Mutta minä rakastan sinua" sain kirjaston bestseller-hyllystä. Aloitin kirjan lukemisen lentokoneessa matkalla Berliiniin. Matkalla ehdin lukea sitä aika vähän, mutta kotona luin sen hetkessä loppuun. Lainasin kirjan kepeäksi kesälukemiseksi, mutta kirjassa oli muitakin kuin vain kepeitä sävyjä. Nuotio kirjoittaa hurjan kauniisti kahden keski-ikäisen ihmisen tutustumisesta ja rakkaudesta. Pidin kirjasta. Paljon.

Nyt on Tuomas Kyrön kirja "Miniä" loppusuoralla (ja tajusin jossain vaiheessa lukemista, että olen lukenut tämän kirjan jo aiemmin) ja sitten on vuorossa Susan Fletcherin "Tummanhopeinen meri".

Varauksessa minulla on seuraavat kirjat:

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää

Alexander McCall Smith: Pienten muutosten kauneussalonki
(huomasin,että suosikkisarjani Mma Ramotswe on saanut jatkoa, mahtavaa!)

Fredrik Backman: Britt-Marie kävi täällä (tätä kirjaa on mainostettu naispuoliseksi mielensäpahoittajaksi)

Pirjo Rissanen: Terveisiä Armille

Leena Paasio: Melkein äiti

Näissä olen osassa varaussijalla 320, joten ihan ei tähän lomaan kirja ehdi. No, minun pitäisi lukea myös mindfulness-ohjaajaopintoihini liittyen pari referaattikirjaa ja pari kirjaa (elämäntaito-opusta) olen saanut myös blogin kautta arvostelukappaleeksi, joten lukemista riittää, vaikka nuo varaamani kirjat saisinkin vasta syksyllä.

Mitä kirjoja sinä olet lukenut tänä kesänä?

Lapsiperheen Berliini (osa 2)

Matkakertomus Berliinin matkastamme jatkuu. Kolmantena aamuna suuntasimme Tietokonepelimuseoon. Tietokonepelimuseo on Friedrichschainissa. Jo menomatkalla huomasimme, että olemme entisen DDR:n puolella. Katujen varsilla oli varsinainen laatikkokerrostalojen maailma. Toisaalta ei se niin kummalliselta näyttänyt, pojat totesivat, että tämähän näyttää ihan Mikkolalta (jos joku sattuu tietämään vantaalaislähiön nimeltä Mikkola).

Museossa on paljon vanhoja pelilaitteita ja niistä useaa saa myös testata. Museossa oli esimerkiksi jättimäinen joystick. Kiva idea oli muutama retrotyyliin sisustettu pelihuone. Pelikoneiden lisäksi oli myös paljon tietoa tarjolla. Mies ja pojat jaksoivat perehtyä näihin tieto-osuuksiin, minä keskityin lähinnä muutaman helpon pelin testaamiseen. Pojista tietokonepelimuseo oli parasta Berliinissä.

Tietokonepelimuseon jälkeen kävelimme Loxx Miniatur welteniin, jossa on pienoisrautatiemaailma, jonka mittakaava on 1:87. Pienoiskaupungissa on kaikki Berliinin maamerkit. Tämä oli Berliinin matkamme kallein nähtävyys, perhelippu maksoi 33 euroa. Esimerkiksi Tekniikan museoon perhelippu (2 aikuista ja 3 lasta - Berliinissä monet perheliput tuntuivat olevan 2 + 3 ajatuksella) maksoi 17 euroa, joka on aika lailla halvempi hinta kuin sisäänpääsy kotikaupunkimme tiedekeskus Heurekaan.

Hauskaa oli se, että 20 minuutin välein tuli yö ja tilasta pimeni valot ja Berliinin valot syttyivät. Kerran tuli myös ukonilma eli "salamat" välähtelivät.

Pienoismalleissa oli hurjasti katseltavaa ja erilaisia yksityiskohtia. Mukavana pienenä yksityiskohtana jäi mieleen esimerkiksi joulupukin suklaatehdas, josta sai nappia painamalla pienen suklaapalan, joka tuli joulupukin tehtaasta liukuhihnaa pitkin.

Erillisessä huoneessa oli vielä lentokenttä, jossa sai seurata lentokoneiden nousuja ja laskuja. Myös lentokentällä oli vuoroin yö ja päivä. Ja se lentokoneiden seuraaminen oli tosi mukavaa - myös aikuisesta. Lentokenttäalueelle mentiin "turvatarkastuksen" läpi (minulla tietenkin piippasi joka kerta ja näin itse asiassa tapahtui myös oikeasti sekä Helsinki-Vantaan että Tegelin lentokentillä. En tiedä, mitä ihmeellistä mun vatsan seudulla on, kun sitä kovasti piippilaitteella tutkittiin...en takuulla salakuljeta muuta kuin ehkä paria liikakiloa)

Päivän päätteeksi kävimme vielä Alexa-kauppakeskuksessa, jossa söimme ravintolassa hyvät ja edulliset ruoka-annokset (koko perheelle annokset ja juomat n. 20 euroa) ja kävimme kiertelemässä muutamassa kaupassa. Muuten emme kierrelleetkään kaupoissa, ainoastaan tuona iltana ja parina päivänä kävimme ruokakaupassa iltapalaa hakemassa. Jopa iso tavaratalo KaDeWe jäi meiltä näkemättä muuten kuin ulkoapäin. Heh ja kirjoitettakoon vielä se, että sain myös tuolla Alexa-kauppakeskuksessa aikaan hälytyksen, kun poistuimme yhdestä kaupasta. Ilmeisesti Tietokonepelimuseosta ostamaamme Pikachu-pehmoleluun oli jäänyt kiinni hälytystarra ja jouduin sen takia tarkastettavaksi.

Matkakertomus jatkuu vielä yhden postauksen verran, siinä on tulossa juttua DDR-museosta ja Berliinin leikkipuistoista.

Aikaisemmet postaukset Berliinistä löydät täältä:
Terveiset superhelteisestä Berliinistä
Lapsiperheen Berliini (osa 1)