Nostalgiamatkalla Leppävaarassa

Vietimme aurinkoista ja lämmintä kesäpäivää Leppävaarassa. Leppävaara on minulle tärkeä paikka, sinne liittyy paljon muistoja. Leppävaarassa asuimme noin neljä vuotta ja niiden vuosien aikana menin kihloihin mieheni kanssa ja myöhemmin myös naimisiin ja noiden vuosien aikana syntyi myös esikoinen ja opiskelin toimintaterapeutiksi. Siitä on jo nyt yli 11 vuotta, kun muutimme pois Leppävaarasta, mutta lämmöllä muistelen niitä vuosia, jotka siellä asuimme. Nytkin mieleeni nousi paljon muistoja. Tuossa on se Alepa, jossa kävin ruokaostoksilla esikoisen kanssa. Sinne meinasin kerran unohtaa ostokset, kävelin vaunujen kanssa ulos ja vasta myyjän huuto "hei, ostokset unohtuivat" sai minut havahtumaan, että todellakin, minähän ostin ruokaa ja maksoin ne. Taisin olla Vähän Väsynyt.

Meidän pääkohteemme kesäisessä retkipäivässämme oli seikkailupuisto Huippu ja sinnekin matkalla tuli mieleen muistoja. Näillä poluilla työntelin esikoista vaunuissa (tosin muistan senkin ettei hän hirveästi viihtynyt vaunuissa ja monesti nostin hänet kantoliinaan, mikä oli kesähelteillä välillä aika tukalaa). Näimme sen talon, jossa kävin esikoisen kanssa työväenopiston musiikkiliikuntatunneille. Ja uimahallin salissa ohjasin itsekin jumppatunteja. Vallikujalla (heh, sananmuunnos) ei käyty, siellä mies joskus työnteli esikoista vaunuissa aamuyöllä, jotta minä sain nukuttua edes vähän ja jaksoin mennä tekemään viimeiset opintoihini kuuluvat tentit.

Olemme käyneet Virossa parissakin eri seikkailupuistossa, viime kesäisellä Tarton reissulla pojat kiipeilivät kauppakeskuksen katon rajassa. Nyt on vihdoinkin pääkaupunkiseudulle saatu muutama seikkailupuisto. Viron reissuillamme olen monesti miettinyt, että miksi tämä trendi ei leviä Suomeen. Huippu osoittautui ihan kivaksi paikaksi. Esikoinen tosin valitti, että suojakypärä kiristi päätä ja valjaat taas kiristivät kuopusta. Mutta kiipeilijöinä he ovat todella näppäriä, he lähes juoksivat ratoja läpi. Paikalle sattui aika monta muutakin kiipeilijää samaan aikaan ja välillä pojat joutuivat jonottelemaan.

Minä arvostan sitä, että retkikohteeseen pääsee helposti julkisilla kulkuneuvoilla, meillä kun ei yksityisautoilua harrasteta. Arvostan myös sitä, että retkikohde ei ole rakennettu "keskelle ei mitään", koska minusta on kiva, että samalla reissulla voi tehdä muutakin kuin mennä kohteeseen, viettää pari-kolme tuntia seikkailuradalla / sisäleikkipuistossa / muussa kohteessa ja sitten taas palata kotiin. Leppävaarassa Huipun läheltä löytyi urheilupuiston nurmikko, jossa vietimme pienen lepotauon eväitä syöden. Pihi kun olen, meillä kulkee lähes aina eväät mukana retkillämme. Ja minusta se tuo myös kivaa tunnelmaa, kun levitetään viltti, istahdetaan sille ja nautitaan eväistä.

Evästauon jälkeen kävimme vielä urheilupuiston vieressä olevassa Angry Birds-teemaisessa puistossa ja matkan varrelta löytyi vielä myös pari pienempää leikkipuistoa, jossa oli kivat telineet, jotka sopivat vähän isommillekin lapsille.
Kävimme vielä ennen kotimatkalle lähtöä Sellossa syömässä jäätelöt.

Mukava retkipäivä, joka toi paljon muistoja mieleen 12 vuoden takaa. Oletteko te käyneet seikkailupuistoissa kiipeilemässä? Uskaltauduitko itse kiipeilemään vai olitko tukevasti maan pinnalla valokuvailemassa kuten minä olin?

ps. Muistuttelen vielä Mindfulness cd-levyarvonnasta, se päättyy huomenna.

Tänä kesänä aion....

Vaikka keskikesä on jo ylitetty, tuntuu ettei tämä kesä ole kunnolla vieläkään alkanut. Viileä ja sateinen alkukesä on saanut tuntumaan kesän enemmän keväältä. Lomakin on jo menossa. Millaisia ajatuksia minulla on tälle kesälle? Mitä aion tehdä? Ja mitä haluaisin tehdä?

Tänä kesänä aion....

...nukkua aamuisin pitkään ja nauttia kiireettömistä ja aikatauluttomista päivistä. Koska työni perustuu aikatauluihin, haluan lomani viettää mahdollisimman vähin aikatauluin.

...siivota vaatehuoneen. Se on minulla joka kesäinen homma. Käyn läpi vaatteet ja laitan kierrätykseen sellaiset, joita ei ole tullut käytettyä ja tsekkaan vähän tarvetta uusille vaatteille. Aion tänä kesänä käydä läpi myös poikien vaatekaapit. Loppukesästä voisin varata pöytäpaikan kirpparille ja myydä etenkin lasten pieneksi jääneitä vaatteita, leluja ja pelejä.

...käydä Berliinissä. Juuri nyt on matkaoppaiden luku ja nettisivujen selailu kovassa käynnissä. Odotamme koko perhe tuota matkaa!

...käydä kirppareilla. En ole pitkään aikaan käynyt Femmatorilla enkä Hietsun kirpparilla, joten ne otan ainakin kohteeksi.

...tehdä pieniä retkiä lasten kanssa lähiympäristössä ja pääkaupunkiseudulla. Kohteita voisivat olla ainakin Geonäyttely Espoossa, joku uusista avatuista seikkailupuistoista (Korkee, Huippu tai Zippy) ja sadepäivänä voisi ehkä piipahtaa Vantaan Super Parkissa.

...lukea kaunokirjallisuutta. Tuntuu etten ole viime aikoina lukenut muuta kuin ammattikirjallisuutta, joten nyt on kaunokirjallisuuden aika.

...käydä juoksu- ja sauvakävelylenkeillä.

...tehdä elämäni ensimmäisen raakakakun.

...pakastaa mansikoita ja viinimarjoja.

....asuntomessuillakin voisi ehkä käydä, tänä vuonna ne kun sattuvat olemaan harvinaisen lähellä. Tosin mun sisustusmaku on aika lailla erilainen kuin asuntomessukodeissa on. Tykkään huvikumpumaisesta mummola- ja kierrätystyylistä ja harvemmin asuntomessukodit tuota edustavat.

...käydä jossakin aikuisten leffassa. Lähes kaikki leffareissuni ovat perheleffoja lasten kanssa, nyt olisi kiva päästä johonkin ihan oman maun mukaiseen leffaan.

Tänä kesänä haluaisin....

....viettää pari päivää kotosalla ihan vain itsekseni. Toivon, että mies keksii jonkun kyläkohteen, mihin voisi mennä poikien kanssa (meillä tällaiset kohteet ovat aika vähissä)

....kokeilla jotain ihan uutta hemmotteluhoitoa. Äänimaljahierontaa, aromaterapeuttista hierontaa, intialaista päähierontaa...jotain sellaista, mitä en ole aikaisemmin kokeillut.

Millaisia kesäsuunnitelmia sinulla on? Olisiko sinulla kirjasuosituksia kesälukemiseksi?

ps. kuvat ovat viime kesältä

.

Musiikkia! - näyttelyä ja pizzaa

Pihin naisen elämää- blogissa oli mainio postaus 10 kivaa ilmaiskohdetta lapsiperheille. Postausta lukiessa minulle tuli tietooni pari sellaista kohdetta, jotka olivat minulle uusia. Olemme olleet aika aktiivisia museoiden ja näyttelyjen kiertäjiä vuosien varrella ja siksi olikin kiva lukea meille uusista kohteista. Musiikkia! - näyttely oli yksi meille uusi retkikohde. Sinne siis!

Musiikkia! - näyttely on Hakasalmen huvilassa (os. Mannerheimintie 13b) eli ihan Helsingin keskustan tuntumassa. Musiikkia! - näyttely tarjoaa välähdyksiä musiikin moninaisuudesta Helsingissä ennen ja nyt. Näyttelyssä oli kivoja toiminnallisia osioita. Pojista (ja myös minusta itsestäni) oli kivaa testata musiikkimakua, laulaa koululaulukokeessa, arvuutella mitä musiikkeja kadunkulkijat kuuntelevat ja kokeilla eri tanssilajien askeleita.

Toiminnallisuus museoissa on aina plussaa ja se innostaa myös lapsia. Muistan omilta kouluajoiltani tylsäntuntuiset museoreissut kotikaupunkini Mikkelin museoihin, joissa sai siihen aikaan vain katsoa eikä missään tapauksessa koskea mihinkään. Onneksi monet museot ovat nykyaikana erilaisia!

Näyttelyn jälkeen menimme syömään Kotipizzaan. Lastenpizzoihin sai valita kaksi täytettä, kuopus valitsi kananmunan ja fetan ja esikoinen kalamata-oliiveja ja herkkusieniä. Minä söin kasvispizzan. Kaikkien annokset olivat maukkaita.

Meillä oli mukava retkipäivä Helsinkiin. Käväisimme vielä kirjakaupassa hakemassa minulle muutaman vihkon ideointejani varten. Minä ideoin vielä perinteisesti kynän ja paperin kanssa. Kirjakaupassa vilkaisimme myös Berliinin matkaoppaita. Matkamme lähestyy. Matkaoppaasta silmiini osui Berliinin kauhukabinetti, olisikohan se sopivan hurja vai liian hurja meille?

ps. selvästi kaipaan vielä treeniä hämärässä tilassa kuvaamiseen. Vai mitä sanotte tästä? Esikoinen laulaa koululaulukokeessa. Kuvassa kyllä toteutuu se periaatteeni, ettei hän ole tunnistettavissa, mutta aika tärähtänyttä touhua.

Stressin säätely. Kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin

Luin kirjan "Stressin säätely. Kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin" (arvostelukappale). Kirja tuo esille tietoa ja ymmärrystä useilta tieteenaloilta ihmisen stressijärjestelmän syntyyn, kehitykseen ja merkitykseen. Kirjan avulla stressijärjestelmää voi oppia ymmärtämään ja hallitsemaan tavalla, joka vahvistaa hyvää elämää ja tasapainoista kehitystä.

Ihmiset kykenevät kesyttämään reagointivalmiuksiaan, kun he oppivat stressin säätelyn taitoja. Säätelemätön stressi aiheuttaa merkittävää haittaa sekä yksilölle itselleen että ympäröivälle yhteiskunnalle. Esimerkiksi monet mielenterveyden ongelmat, riippuvuudet ja oppimisen häiriöt liittyvät stressin säätelyn vaikeuksiin. Ihmisen stressijärjestelmän kehittymiseen vaikuttavat hyvinkin pienet asiat vuorovaikutusympäristössä. Säätelytaitojen oppiminen alkaa heti elämän alussa, jatkuu kiihkeänä lapsuus- ja nuoruusvuosien ajan ja on mahdollista yhä aikuisiälläkin. Hyvät stressin säätelyn taidot ovat hyvinvoinnin lähde.

Kirjasta jäi mieleen muutama asia: lapsi tarvitsee säätelytukea aikuiselta hädän hetkillä. Lapsi tarvitsee aikuisen vierelleen antamaan tukea kiukun hetkillä, jäähy ja eristäminen toimintatapana eivät ole lapsen kehitystä tukevia. Aikuisen kiukustuminen, ärtyminen ja komentamisen tarve eivät korjaa yhteyttä lapseen vaan ne pahentavat tilannetta. Jos lapsi joutuu toistuvasti säätelemättömään tilaan, jota muut ihmiset vahvistavat torjumalla, moittimalla tai häpäisemällä, lapsen kehitys vaarantuu ja riski erilaisille käyttäytymisen häiriöille lisääntyy. 

Kirjassa kerrottiin myös peuhaamisen ja fyysisen leikin tärkeydestä. Liikunnallinen aktiivisuus tasaa stressijärjestelmän toimintaa. Riittävästä päivittäisestä liikunnasta huolehtimisella ja liikuntaan kannustamisella voitaisiin ehkäistä oppimisvaikeuksia taloudellisesti ja tehokkaasti. Jaak Panksepp on ehdottanut, että mikäli jokainen päiväkoti- tai koulupäivä alkaisi puolen tunnin peuhaamistuokiolla, lapset oppisivat paremmin.

Kahden esimurrosikäisen pojan äitinä jäi mieleen seuraava asia: Nuoret herkistyvät stressille. Aivojen amygdala syttyy herkemmin murrosiässä ja taipumus reaktiivisuuteen voimistuu. Pojilla se ilmenee voimakkaammin, koska amygdalassa on paljon testosteroniherkkiä tunnistimia. Pojat ovat taistele- tai pakovalmiustilassa tuon tuostakin testosteronikuohun aikana. Näissä tilanteissa on äärimmäisen tärkeää, että vastuulliset aikuiset eivät toimisi väärin. Vastuullisen aikuisen ei esimerkiksi kannata provosoitua, koska se vain vahvistaa nuoren reaktiivisuutta. Nuorelle pitää sen sijaan viestiä, että hän on turvassa eikä hänen tarvitse kokea itseään uhatuksi.

Suosittelen kirjaa kaikille vanhemmille ja lapsiperheiden parissa työskenteleville! Toivon, että tämä tulee tenttikirjaksi kaikille tuleville lastentarhanopettajille ja opettajille. Vielä enemmän toivon, että kirjan ajatukset siirtyisivät käytäntöön sekä lapsiperheissä että kouluissa, päiväkodeissa ja muissa ympäristöissä, joissa lapset ja nuoret ovat.

ps. muista osallistua Mindfulness cd-levyn arvontaan!

Lähes lomalla

Minä olen lähes lomalainen. Eilen tein kesän viimeiset asiakastapaamiset, oli yksi unikouluohjaus ja ratkaisukeskeinen valmennus ja nyt muun viikon ajan teen noin tunnin töitä päivässä, milloin toimistohommia, milloin unikoulun seurantapuheluita. Haluaisin suorittaa myös digitaalisen markkinoinnin kurssini loppuun. Aloitin sen jo alkukeväästä, mutta se jäi kesken silloisten työkiireiden takia. Ja haluaisin kuunnella myös Marie Forlon inspiroivia videoita läpi, löysin pari päivää sitten hänen youtube-kanavansa ja siellä on juttua sekä yrittäjyydestä että myös tietoisesta vanhemmuudesta.

Tätä päivää vietin lasten kanssa rannalla. Kuopus heitti talviturkin, vesi oli mun mielestä lähes jäistä. Minä ja esikoinen istuimme rannalla. Esikoinen luki kirjaa. Hänellä on tänään 12 v syntymäpäivä ja hän sai kasan kirjoja lahjaksi. Yhden (uusimman Neropatin päiväkirjan) poika ehti lukea jo heti aamulla. Teen esikoisen synttärilahjoista oman postauksen vielä muutaman päivän sisällä, viime kesänä tekemäni 11 v lahjapostaus on ollut blogini suosituimpia tekstejä, siihen tullaan viikottain googlella.

Minä olen tänään värittänyt värityskirjaa. Olen saanut blogini kautta arvostelukappaleeksi kaksi aikuisten värityskirjaa, joista toinen tuli tänään postin matkassa ja väritin muutaman kuvan valmiiksi. Siihen tuli suorastaan himo. Pian on siis tulossa blogitekstiä myös aikuisten värityskirjoista.

Itsellä on olo, että tästä kesä ja loma voi alkaa. Tällaisia päiviä lisää kiitos! Ja samalla olen tietoinen siitä, että huomiseksi on luvattu vesisadetta. Plääh. Puutarhanomistajana voin yrittää positiivisesti ajatella, että eipähän ole vielä tänä kesänä tarvinnut pihalla sadettaa.

Hurjasti tulee muistoja mieleen, kun ajattelen elämää 12 vuotta sitten. Olimme tähän aikaan Jorvin sairaalassa synnytyssalissa, esikoinen syntyi pitkän synnytyksen jälkeen klo 22.02. En laita tähän itsestäni kuvaa synnytyksen jälkeen, sillä näytin kaikkea muuta kuin herttuatar Catherinelta. Mutta tässä kuva esikoisesta muutaman viikon ikäisenä, tämä on pyörinyt myös yritykseni uniluentomainoksissa mainoskuvana.

Mukavaa viikkoa kaikille! Mindfulness cd-levyarvontaan ehtii vielä osallistua!

Arvonta: Mindfulness cd-levy

Olin pari viikkoa sitten Mindfulness lapsille - kurssilla ja kurssihintaan kuului tämä cd-levy. Koska olen tehnyt mindfulness-harjoituksia jo pitkään ja minulla on useampi cd-levy, laitan tämän kappaleen arvottavaksi. Kyseessä on kahden levyn julkaisu, jossa on kaikki mindfulnessin perusharjoitteet kehoskannauksesta joogaharjoitukseen ja tietoisen syömisen harjoituksesta myötätuntomeditaatioon. Mukana on myös pieni harjoitusopas.

Mindfulness on tietoista läsnäoloa, pysähtymistä tähän hetkeen. Mindfulness auttaa tutkitusti vahvistamaan stressin ja ahdistuksen hallintaa ja läsnäolemista arjessa. Minulle mindfulness on ollut käänteentekevä asia elämässäni. Unettomuuteni on helpottanut mindfulnessin avulla, hallitsen stressiäni aiempaa paremmin ja olen myös myötätuntoisempi itseäni kohtaan. Mitä mindfulness on tuonut minun elämääni, sen voit lukea tästä linkistä.

Arvontaan voivat osallistua kaikki blogini lukijat (blogger (en saa jostain syystä linkattua sitä tähän, mutta sivupalkista pystyy liittymään), bloglovin, blogipolku, facebook - noihin kaikkiin voi liittyä myös sivupalkista). Kerro kommentissa, mitä kautta luet blogiani. Kaikille tasapuolisesti yksi arpa. Arvonta alkaa nyt ja päättyy kesäkuun viimeisenä päivänä eli 30.6. klo 20.00.

Onnea arvontaan! 

Juhannustervehdys

Minä avaan syömmeni selälleen

ja annan päivän paistaa.

Minä tahdon kylpeä joka veen,

ja joka marjan maistaa.

Minun mielessäni on juhannus

ja juhla ja mittumaari,

ja jos minä illoin itkenkin,

niin siellä on sateenkaari.

- Eino Leino -

Meillä vietetään kaupunkijuhannusta tänäkin vuonna. Ollaan ilman aikatauluja. Syödään uusia perunoita. Suunnitelmissa oli tehdä pihahommia, mutta nyt on vesisadetta vähän turhan paljon luvattu juhannuksen ajalle. Minulla näyttää olevan jonkinlainen kesäflunssa. Kurkku on vähän kipeä ja nenä tukkoinen. Esikoisella on ollut jo muutaman päivän ajan samanmoinen tauti. Eipä harmita pötkötellä sisällä vällyjen välissä ja lukea kirjaa, kun ulkona sataa vettä.

Kylmän alkukesän takia pihassamme eivät vielä juhannusruusut kuki, joten kuvissa arovuokkoja, syreenejä ja tienpientareelta keräämiäni lupiineja.

ps. pari loppukevennys kuvaa. Kuvat otettiin jo keskiviikkona, jolloin paistoi aurinko. Fillaroin ruokakaupassa ja kotimatkalla nappasin pientareelta muutaman lupiinin ja kotona keksin, että minähän voisin kuvata juhannustervehdyksen. Tuumasta toimeen, esikoiselle kamera käteen, itselle lupiinit käteen ja takapihalle istumaan.

 

Hups! Kuvaan taisi joutua yksi ylimääräinen, päätön salskea nuorimies, ja kaiken lisäksi pelkät pikkuhousut jalassa.

Oishan se ihan kiva, jos silmät olisi auki kuvissa.

Mukavaa juhannusta!

Äiti, mikä auttaa unen tuloon?

Meillä on tänä keväänä oltu muutaman kerran tilanteessa, että kuopuksen on ollut vaikea saada iltaisin unta. Monesti näissä illoissa on ollut jotain ekstraa, olemme tulleet aika myöhään kotiin, iltatoimet ovat jääneet tavallista lyhyemmiksi ja kuopus alkaa jo valmiiksi hätääntyä, että uni ei tule. Eikä se uni sitten ole helpolla tullut. Kuopus makaa sängyssä silmät auki, ravaa vessassa, hätääntyy siitä ettei uni tule ja lopulta itkeä tihrustaa. "Äiti, mikä auttaa unen tuloon" hän kyselee minulta. Olen hankalina hetkinä ollut kuopuksen vieressä ja olemme yhdessä hengitelleet syvään sisään ja ulos. Olen yrittänyt opettaa, kuinka ajatukset voi siirtää päästä kehon aistimuksiin.

Luennoin itse pienten lasten uniasioista ja huomaan, että omien kouluikäisten lasten kohdalla pätee moni sama asia kuin pienempienkin lasten kanssa. Säännölliset ja toistuvat iltarutiinit ovat tärkeitä. Turvallinen ja rauhallinen tunneilmapiiri. Iltasatu ja se, että sille on aikaa tarpeeksi. Meillä on usein käytössä myös satuhieronta iltaisin.

Valmistellessani luentoa taaperoiden ja leikki-ikäisten uniasioista etsin tietoa siitä, miten lasten rauhoittumista ja rentoutumista voi tukea. Löysin cd-levyn "Rentoutusharjoituksia leikki-ikäisille" ja sain sen esittelykappaleeksi luennoilleni. Olen sitä kuunnellut nyt kuopuksemme kanssa. Cd-levyllä on viisi lyhyttä rentoutumistarinaa. Aiheina ovat esimerkiksi Pikkupupu rentoutuu, Pikkusiilin päiväuni ja Unen taikahöyhen -nukahtamisloru. Lyhyet rentoustarinat auttavat rauhoittumaan ja opettavat nauttimaan omista pienistä lepohetkistä. Rentoutumisen taito on lapsen lahja, jonka vaaliminen antaa eväitä hyvään kasvuun, lepoon ja uneen.

Meillä jatkuu cd-levyn kuuntelu. Lisäksi pidämme huolen siitä, että illat ovat mahdollisimman paljon samanlaisina toistuvia ja iltasadulle on aikaa. Otan myös mindfulness-harjoituksia käyttöön kuopuksen kanssa. Jotta hän saisi keinoja rauhoittumiseen ja rentoutumiseen ja jotta uni tulisi helposti.

Onko teidän lapsillanne ollut nukahtamisvaikeuksia? Mikä teillä on auttanut unen tuloon?

ps. Olen yritykseni blogiin kirjoittanut tekstin Satuhieronta auttaa lasta nukahtamaan, josta saattaa saada ideoita leikki-ikäisen ja kouluikäisen lapsen nukahtamispulmiin. Aikuisten unettomuuteen saattaa löytyä apua tästä blogitekstistä: Susan Pihl - Anna-Mari Aronen: Unen taidot

Viikko yrittäjän elämästä

Tämä on ensimmäisen toimintakauteni viimeinen postaus viikostani yrittäjän elämästä. Kasvun Taika täyttää elokuussa vuoden ja silloin taitaa olla jonkinlaisen koostepostauksen aika ensimmäisestä vuodesta yrittäjänä.

Lauantai 6.6.

Aloitan postauksen lauantaista 6.6., tuntuu että silloin asiat johtivat toiseen, kuten minulle on käynyt yrittäjyydessä aiemminkin. Olin lupautunut talkoolaiseksi paikallisen MLL:n "Liiku ja leiki - tapahtumaan" ja siellä olinkin pomppulinnan vahtijana kolme tuntia. Siinä tuli puheeksi mun mindfulness-ohjaajaopinnot ja harjoitteluryhmä. MLL:n paikallisyhdistyksen pj oli sitä mieltä että ilman muuta ohjaan harjoitteluryhmäni yhteistyössä heidän kanssaan. Ja tämähän helpottaisi itseäni kovasti, kun yhteistyökumppanin kera voisin panostaa enemmän itse kurssiin kun ei tarvitse tehdä kaikkea alusta alkaen itse tilan hankkimisesta markkinointiin ja kurssilaisten ilmoittautumisten vastaanottamiseen ja laskuttamiseen. Illalla innostuin tekemään runkoa mindfulness-kurssiani varten ja kirjoitin myös tämän blogipostauksen yritykseni blogiin: Mindfulnessin hyödyt vanhemmuudessa

Sunnuntai 7.6.

Olin Espoossa Mindfulness lapsille - kurssilla. Kurssipäivä oli mukava, harjoitukset sinällään olivat aika tuttuja, mutta on itselle ihanaa päästä tekemään mindfulness-harjoituksia ja sain minä muutaman uuden ajatuksenkin kurssipäivän aikana. Ja kurssilla näin tuttuani, jota olen viimeksi nähnyt ehkä 10 vuotta sitten. Mukava ja rentouttava päivä.

Maanantai 8.6.

Pojilla alkoi Pikkuyrittäjät-leiri ja ekana päivänä saatoin heidät Hakaniemeen ja hain heidät myös pois leiriltä. Vietin päivän Hakaniemen torin kupeessa ensin tehden läppärillä hommia, vastasin esimerkiksi yhteen unikouluohjauspyyntöön, sovin kotikäynnin juhannuksen jälkeiselle maanantaille. Tapasin ystävääni ja juttelimme hänen aloittamastaan lasten tunnetaito-ohjaajakoulutuksesta ja hän oli niin innostunut asiasta, että päätin minäkin hakea mukaan seuraavaan koulutusryhmään. Käväisin aamupäivän aikana myös Galleria Sattumankaupassa moikkaamassa yrittäjäystävääni Pirjoa.

Leiriltä kotiin palaamisen jälkeen suunnittelin torstain satuhieronnan tutustumistunnin ja kävin viemässä lähineuvolaan syksyn vauvahierontakurssin ja uniluennon esitteet.

Tiistai 9.6.

Aamupäivällä meillä kävi kylässä kummityttöni pikkuveli äitinsä kanssa. Kävimme läpi vähän aikaa sitten ollutta vauva/taaperosirkuksen ohjaajakoulutustani ja treenasin muutaman liikkeen läpi taaperon kanssa. Heidän lähdettyään suunnittelin keskiviikon ja torstain vauva- ja taaperosirkustunnit. Soitin yhden unikoulun seurantapuhelun ja klo 17.30-19 luennoin Ipanaisella pienen vauvan uniasioista.

Keskiviikko 10.6.

Aamupäivällä ohjasin taaperosirkustunnin ja vauvasirkustunnin. Ehdin käväistä kotona aika nopeasti ja lähdin takaisin kohti Helsinkiä, sillä minulla oli sovittu mindfulness-ohjaajaopintojeni heks- (olikohan se nyt henkilökohtainen kehittymissuunnitelma...) tapaaminen ohjaajani kanssa. Kävimme läpi noin tunnin verran suunnitelmiani ja aikataulujani opintojen ja harjoitteluryhmäni suhteen. Tämän jälkeen lähdin kohti MBB - (mind-body bridging) kurssia, johon olin ilmoittautunut. Illan aikana kävimme läpi MBB menetelmää ja teimme muutaman harjoituksen. Kiinnostava ilta! Luulen, että otan menetelmästä joitain harjoituksia omaan käyttööni.

Illalla tullessani kotiin olin aivan puhki, jopa niin väsynyt että miehen aloittaessa keskustelua totesin vain etten jaksa jutella. Illalla oli vaikea nukahtaa, olo oli outo ja kun lopulta nukahdin, heräsin vähän väliä. Nukuin ehkä neljä tuntia työn aikana. Katkonaisesti. Mietin, mikä nyt. Seuraavana päivänä se selvisi.

Torstai 11.6.

Aamulla heräsin puolipäänsärkyisenä ja vähän nukkuneena. Mies kysyi "nukuitko hyvin", vain mulkaisin häntä. Kaiken lisäksi minulla oli tulossa todella työntäyteinen päivä. Lähdin kohti Hesaa poikien kanssa yhtä matkaa. Minä ohjasin kaksi taaperosirkustuntia ja kaksi vauvahierontatuntia. Ne jaksoin ihmeen hyvin, vaikka olotilani ei ollut paras mahdollinen. Kävin tuntien jälkeen vessassa ja tadaa...menkat olivat alkaneet. Eka ajatus oli, että se todellakin selittää kaiken. Huonosti nukutun yön ja puolipäänsärkyisen olon. Seuraava ajatus oli, että joko taas, vastahan minä tämän postauksen kirjoitin.

Tullessani iltapäivällä kotiin makasin tunnin verran sängyssä ihan hiljaa. Sen jälkeen jaksoin alkaa laittaa paikkoja valmiiksi illan satuhieronnan tutustumistuntia varten, joka oli meillä kotona. Tutustumistunnilla oli ihana fiilis, satuhieronnassa on taikaa.

Perjantai 12.6.

Oli poikien Pikkuyrittäjät-leirin päätöspäivä ja vanhempia toivottiin mukaan leiripäättäjäisiin. Minulla oli alun perin sovittu yksi ratkaisukeskeinen valmennus tähän iltapäivään, mutta siirsin sen eteenpäin, jotta pääsen leiripäättäjäisiin. Kävin Hakaniemen torilla kurkkaamassa miten ylläripurkkien myynti sujuu ja ostin samalla meille kotiin muutaman yrtin. Kävin ystäväni kanssa lounaalla ja sen jälkeen tein vähän läppärillä hommia torin kupeessa. Klo 14 menin leirin päättäjäisiin mukaan. Pojat saivat diplomit ja heistä otettiin vielä muutama yhteiskuva. Lähdimme kohti kotia mukavien leirimuistojen kera.

Illalla olin vielä "Temperamentti -haastaako lapsi"-luennolla. Palasin kotiin kymmenen maissa illalla ja junamatka oli sangen mielenkiintoinen, sillä samalla junalla palasi lukuisa määrä humalaisia Helsinki-päivässä olleita juhlijoita.

Sellainen oli kesäkuinen viikkoni yrittäjänä. Sisälsi sekä töitä että erityisen paljon Hakaniemen torin kupeella puuhastelua. Loma lähenee, tulevalla viikolla on vielä vauva- ja taaperosirkuksen ja vauvahierontakurssien viimeiset kerrat ja juhannuksen jälkeen teen vielä yhden kotikäynnin unikouluohjauksen tiimoilta. Ja teen sen yhden ratkaisukeskeisen valmennuksen, jonka siirsin pois poikien leiripäättäjäisten päältä. Ja sitten alkaakin lomani, jonka aikana käymme esimerkiksi Berliinissä.

Millainen sinun työviikkosi oli? Joko kesäloma on lähellä?

Pikkuyrittäjät - leiri

Pojat olivat viime viikolla Pikkuyrittäjät - leirillä. Leiriviikkoon kuului pikkuyrityksen perustaminen, poikieni yrityksen nimeksi tuli Ylläriveljet. Pikkuyrittäjät ideoivat omille yrityksilleen tuotteen, jonka he tekivät kierrätysmateriaaleista. Lisäksi he tekivät logot ja mainoslauseet yrityksilleen ja tuotteilleen. Torstaina pikkuyrittäjät pääsivät myös kokeilemaan pomona toimimista, sillä he saivat muutaman työntekijän yritykselleen (valmistamaan tuotteita). Viimeisenä päivänä pikkuyrittäjät myivät tuotteitaan Hakaniemen torilla Helsinki-päivän yhteydessä.

Pojat olivat leiristä innoissaan, kuten me vanhemmatkin. Pojilla oli hurjasti kerrottavaa leiripäivien jälkeen. Monesti he myös leiripäivien aikana leikkivät, esimerkiksi rosvoa ja pollaa ja kävivät myös kiipeilemässä lähileikkipuistossa. Kun innoissani kirjoitin leiristä eräälle yrittäjien fb-listalle, sieltä tuli myös aika lailla erilaista palautetta kuin mitä minä vanhempana leiristä koin. Palautteen kirjoittaja koki, että leiri on aikuisten maailman liian varhaista tarjoamista lapsille. Lasten pitäisi antaa olla lapsia eikä olla vanhempien toiveita täyttäviä lapsitähtiä. Lapset eivät saisi hänen mukaansa joutua myymään mitään.

Meidän pojille leiri oli leikkiä- ja kivaa sellaista. Itse en ajattele, että heistä nyt tässä yrittäjiä kasvatetaan vaan se on yksi mahdollisuus, johon he ovat jo saaneet tutustua minun perustettua yrityksen. Ja tuotteiden myyminen - sitä he ovat tehneet aiemmin jo esimerkiksi myymällä sukkia leirikoulukassaa varten.

Huomasin taas jälleen kerran oman helposti pessimistisyyteen sujahtavan ajatteluni. Mietin perjantaina aamulla, että mitä jos pojat eivät saakaan myytyä yhtään ylläripurkkia, mikä pettymys se olisikaan. Itse he miettivät, mitä jos he saavat myytyä kaikki purkit heti, mitä he sitten myyvät.

Ja mitä ylläripurkkien sisällä oli? Osa ostajista sai vitsiyllätyksen, osassa oli pikku-ukkeleita. Niin, ja pojat saivat myytyä kaikki ylläripurkit ja saivat taskurahaa myynneistään 20 euroa.

ps. Itse tykkään hurjasti tuon leiripaidan lauseesta "Mitä tahansa voi saavuttaa kunhan vain yrittää".

Pää täynnä - mistä mielenrauhaa?

Perustin yrityksen, jotta minulla olisi aikaa itselleni ja perheelle. Huomasin kuitenkin olevani muutama viikko sitten tilanteessa, että aivoni olivat totaalisessa jumissa. Pääni oli täynnä. Olin juuri siinä tilanteessa, jossa en halunnut olla. Se oli aikaa, jolloin minulla oli menossa tiivis työkausi ja samanaikaisesti aktiivisesti suunnittelin ensi syksyn kursseja ja aikatauluja ja löin niitä lukkoon. Olin niin jumissa, että oli vaikeaa tehdä päätöksiä. Onneksi minulla helpotti sen jälkeen tilanne nopeasti, kevään myötä esim. liikuntaryhmäni ovat loppuneet viikko viikolta ja olen päässyt rauhallisempaan tilanteeseen. Enää en ole jumissa. Aivoissa on taas tilaa uudelle. Palapelin palaset ovat loksahdelleet paikoilleen.

Kun huomasin olevani jumissa, tein aktiivisesti mindfulness-harjoituksia. Kävin lenkillä. Satsasin uneen. Satsasin omaan hyvinvointiini, jotta myös kehoni alkaisi voida hyvin.

Juuri sillä hetkellä, kun pää oli tosi täynnä ja aivot jumissa, sain mahdollisuuden tutustua Mielenrauhaa cd-boxiin (blogiyhteistyö). Boxissa on 10 cd-levyä teemalla musiikkia ja luonnon ääniä rentoutumiseen. Cd-levyjen aiheina ovat esimerkiksi lintujen laulua, retkellä metsässä, rauha, jooga, hyvinvointi ja jääsinfonia.

Olen kuunnellut cd-levyjä iltaisin. Cd-levyt ovat toimineet rentouttavasti, mutta mielestäni cd-levyjen kiinnityssysteemi ei ole kovin toimiva. En saanut cd-levyjä irti muuten kuin niin, että pidikkeet menivät rikki ja näin ne kaikki ovat nyt irrallaan boxissa. Ehkä siihen olisi ollut jokin hellävarainenkin irtiottokeino, mutta minä en aivojumissani sitä keksinyt.

Uskon, että tulen käyttämään cd-levyjä ensi syksynä myös kursseillani. Voin hyvin ajatella esim. cd-levyn "vesiputouksen solinaa" satuhierontakursseilleni, kun teemme mereen liittyviä hierontoja.

Onko sinulla ollut pää täynnä? Aivojumeja? Mitä sinä olet silloin tehnyt? Mikä on auttanut sinua rentoutumaan ja kohti mielenrauhaa?

Galleria Sattumankaupan käsityöläiskesä

Piipahdin maanantaina Galleria Sattumankaupassa, jossa pyörii kesän ajan käsityöläiskesä. Myynnissä on käsityöläisten tuotteita, tällä hetkellä tarjolla on esimerkiksi koruja (korviin, kaulaan, pinnejä, kravattineuloja), keittiöpyyhkeitä, kääntökasseja, alpakka- ja pellavalankoja, tyttöjen mekkoja, magneetteja, pipoja, kortteja, seinävaatteita jne. Tuotteet saattavat vaihdella viikoittain ja uusia tuotteita tulee koko ajan lisää. Galleria Sattumankaupasta löytyy tällä hetkellä ainakin Pipo&mittenin, Handmade by Riikan, Royal B*tch Craft Shopin, Jasmin Designin, Kankurittaren,  Hieno Hilman ja Zip-Ilon tuotteita. Ja kesän mittaan monien muidenkin käsityöyrittäjien.

Galleria Sattumankauppaa pyörittää kesän ajan Pirjo, johon tutustuin viime syksynä yrittäjyyskurssillani. Pirjon oma yritys on Pipo&mitten.

Galleria Sattumankauppa sijaitsee Pengerkadulla (Pengerkatu 22), aivan lähellä Sörnäisten metroasemaa. Galleria Sattumankauppa on tällä hetkellä auki arkisin klo 12-17 ja lauantaisin klo 10-14. Kannattaa tsekata aukioloajat fb-sivulta. Fb-sivuilta näkee myös tuotekuvia ja mitä uutuuksia milläkin viikolla kauppaan tulee.

Suosittelen piipahtamaan! Itse käyn uudelleen myöhemmin kesällä ja silloin on toivottavasti myös enemmän aikaa paneutua hyllyjen sisältöön. Nyt minulla oli lyhyt aika ja se meni lähinnä siihen, että päivitettiin Pirjon kanssa kuulumiset yritystoiminnastamme. Itse haluan kannattaa pienyrittäjiä ja tykkään ostaa lahjaksi käsitöitä. Luulen, että käyn hankkimassa lahjavarastooni muutaman jemmalahjan kesän aikana Galleria Sattumankaupan käsityöläiskesästä.

ps. en ole edelleenkään saanut laitettua tänne blogiin facebook-nappulaa. Taikasaappaat löytyy nykyään myös facebookista

Eläköön kesäleirit!

Minä liputan kesäleirien puolesta. Meidän perheellä on kokemusta aika monesta kesäleiristä, onhan esikoinen käynyt koulua jo 5 vuotta ja pienempikin jo 3 vuotta. Kesäleirit ovat pelastaneet kesiemme lastenhoito-ongelmia, ne ovat antaneet pojille mahdollisuuden tutustua erilaiseen toimintaan ja myös meille vanhemmille mahdollisuuden päästä näkemään ja kokemaan erilaisia loppunäytöksiä. Tänä kesänä kesäleirit mahdollistavat sen, että pystyn tekemään vielä kesäkuussa kotoa käsin toimistohommia. Tiedän, että on joitakin, jotka ajattelevat, että lasten kannalta on ikävää heti loman alettua jatkaa aikataulutettua leiritoimintaa. Itse en ajattele näin eikä myöskään pojat. Minusta 1-2 kesäleiriä sopii alkukesään hyvin, sen jälkeen jää lapsille vielä monta vapaata viikkoa ennen kuin koulut alkavat.

Pojat olivat kuluneen viikon sirkusleirillä, joka oli päivittäin klo 10-14.30 paikallisessa monitoimikeskuksessa. Juuri passeli aika, muutama tunti ohjattua toimintaa ja kavereita päivän aikana. Ja koska leiri oli lähellä meitä (2.2 kilometrin päässä), pojat pystyivät myös itse fillaroimaan leirille ja sieltä kotiin. Leirin loppunäytöksessä kukin leiriläinen esitti harjoittelemansa sirkusnumeron joko yksin tai parin kanssa. Kuopus on sirkuskoululainen, hän on kaksi vuotta käynyt sirkuskoulua. Esikoinen on kerran aikaisemmin ollut sirkusleirillä, hän ei harrasta sirkusta. Mutta hänellä jos kellä olisi lahjoja siihen, valtavan taitava poika, sen sain loppunäytöstä katsellessa todeta. Vai mitä sanotte, poika osaa kävellä ison pallon päällä ja samalla heiluttelee käsissään huiskia?

Aikaisemmin esikoinen on ollut kolmena kesänä lähikoulun liikuntaleirillä ja myös kuopus on ollut siellä kahtena kesänä. Liikuntaleirillä on ollut tutustumista eri liikuntalajeihin sekä sisällä että ulkona. Viime kesältä pojille jäi mieleen frisbeegolf ja leiriolympialaiset. Liikuntaleiriin on sisältynyt yksi retkipäivä.

Esikoinen on ollut myös Heurekan tiedeleirillä, jossa oli erilaisia työpajoja ja myös rajaton mahdollisuus kiertää näyttelyissä leirin aikana. Leirin viimeisenä päivänä oli loppunäytös, johon vanhemmat oli kutsuttu mukaan. Esikoinen on myös ollut yhtenä kesänä Inkun ideapajan kädentaitojen leirillä, josta kotiin tuli esimerkiksi itse tehtyä saippuaa ja huovutettuja töitä. Mukavat leirimuistot esikoiselle jäi myös luovan toiminnan leiristä, jossa esikoinen oli neljä kesää sitten. Siellä leiriryhmä valmisti näytelmän salapoliisiteemalla. Olen nähnyt sen näytelmän videoituna versiona, itselläni oli loppunäytöspäivänä keuhkokuume ja makasin sängyn pohjalla kotona.

Sirkusleirillä pojat ovat olleet kerran aiemminkin, kaksi kesää sitten. Samaisena kesänä pojat olivat myös Luontoliiton telttaleirillä, joka on ainut kerta, kun he ovat olleet yön yli leirillä. Itse asiassa se oli useammankin yön leiri, maanantaista lauantaihin asti. Luontoliiton leirillä oli luontoleikkejä, melomista, tikkupullan paistamista, leirinuotioita. Olemme olleet kahtena kesänä Luontoliiton perheleirillä, joten paikka oli lapsille tuttu jo ennestään. Itselleni jäi mieleen poikien kesäleiristä se, että he palasivat lauantaina täysin samoissa vaatteissa kuin missä maanantaina aamulla lähtivät. Olin kyllä pakannut kassiin aika monet vaihtovaatteet mukaan...

Ensi viikolla pojat kokeilevat jotain ihan uutta, Pikkuyrittäjät-leiriä. Alun perin ajattelin, että pojat ovat tänä kesänä vain yhdellä päiväleirillä, sirkusleirillä. Näin tuosta Pikkuyrittäjät-leiristä jo vapun aikaan mainoksen ja se jäi pyörimään mieleeni. Tämän viikon alussa tajusin, että minulla on vielä niin paljon töitä tehtävänä, että olisi kaikkien kannalta helpompaa, jos pojille olisi jotain ohjelmaa muutamaksi tunniksi myös kesäkuun toiselle viikolle. Pojat innostuivat Pikkuyrittäjistä ja leirille mahtui vielä mukaan, joten huomenna kohti Hakaniemeä ja Pikkuyrittäjiä.

Pikkuyrittäjissä leiriviikon aikana lapset kehittävät ideoista pikkuyrityksiä. Lapsista muodostuu tiimejä, jotka kehittelevät oman yritysidean ja toteuttavat sen. Tiimit suunnittelevat yritykselleen palvelun tai tuotteen, logon ja mainoslauseen. Viimeisenä leiripäivänä leiriläiset pääsevät kauppaamaan tuotteitaan Hakaniemen torille. Mahtava idea!

Katselin leirin osallistujakorttia, jonka pojat täyttivät ihan itse. Ruoka-allergiakohtaan on kirjoitettu "paha ruoka". Kohtaan "leiriläinen tuo mukanaan kierrätystavaroita kotoa" on rastitettu kyllä ja listattu tavaroita: "lautapeli, lehtiä ja reikiintyneitä sukkia". Jep, yritysideaa ja kierrätystuotteita reikiintyneistä sukista, odotan innolla mitä ensi viikko tuo tullessaan.

Onko teidän lapset olleet kesäleireillä? Millaisia kesäleirikokemuksia teillä on?

Oivallukseni Enneastartti - kurssilta

Osallistuin Enneastartti - ihmistuntemuksen ABC kurssille (blogiyhteistyö). Kurssi sisältää verkkoluentoja, joilla käydään 11 luennon avulla läpi yhdeksän eri persoonallisuustyyppiä. Jokaiseen luentoon liittyy myös yhteenveto ja persoonallisuustyyppiin liittyvä tehtävä, esim. meditaatio.

Olen kuunnellut luennot kaksi kertaa läpi. Kuunneltuani luennot ensimmäisen kerran läpi, olin aivan varma omasta persoonallisuustyypistäni. Kuunneltuani luennot toisen kerran läpi, en enää ollutkaan niin varma. Tunnistan itseäni aika monesta tyypistä. Löysin myös mieheni persoonallisuustyypeistä.

Tunnistan, että minussa on uudistajaa. Näen asioissa kehitettävää ja korjattavaa, perfektionismi on haasteena. Minulla on ollut voimakas sisäinen kriitikko, joka on soimannut minua. Mutta ehkä olen päässyt siitä jo eteenpäin? Tunnistan itsessäni myös rauhanrakentajaa. Haluan, että ihmiset tulevat toimeen keskenään, haluan välttää konflikteja. Tunnistan myös, että minussa on uskollista persoonallisuustyyppiä. Minulla on paljon kysymyksiä ja etsin vastauksia, jotta voisin rauhoittua. Ehkä eniten näen itsessäni auttajan. Minulla on tarve olla hyödyksi ja avuksi muille. Huomaan, että minulla on ollut pitkään haasteena se, etten ole tunnistanut omia tunteitani vaan olen auttanut aina muita, mutta siinäkin suhteessa huomaan isoa kasvua. Oma itse ja omat tunteet ovat tulleet koko ajan tutummiksi.

Mielenkiintoista persoonallisuustyypeissä oli tieto siitä, mikä on persoonallisuustyypin keskeinen haaste ja mikä tunne on tekemisen taustalla, esim. mitä tunnetta persoonallisuustyyppi välttelee. Esimerkiksi uskollinen välttelee pelkoa. Tekeminen lähtee siitä lähtökohdasta ettei pelkoa tarvitsisi kokea. Persoonallisuustyyppi kahdeksikolla, haastajalla, on vaikea sietää heikkoutta ja herkkyyttä. Heikkoutta on vaikea nähdä itsessä ja sietää muissa.

Enneagrammin mukaan persoonallisuustyyppimme on strategia, jonka valitsemme lapsena selviytyäksemme kasvuolosuhteistamme. Me kaikki pidämme omasta strategiastamme kiinni, vaikkei se enää muuttuneissa olosuhteissa vastaisi tarkoitustaan. Tämä juontaa juurensa rakkauteen ja sen puutteeseen. Jokaisella ihmisellä on oma selviytymisstrategiansa. Se on perustana tottumuksellemme reagoida tämän päivän tilanteisiin aina tietyllä tavalla. Ihminen toistaa lapsuudessa omaksumaansa käyttäytymismallia hyvin johdonmukaisesti aina siihen saakka, kunnes hän alkaa tiedostaa, kuinka paljon turhaa siinä on. Tähän tunnistamiseen ja tiedostamiseen tämä Enneastartti kurssi toimii hyvin.

Enneagrammi on matka. Ja matka ei pääty ikinä. Sen huomasin itsekin. Tuli halu tietää lisää, oppia lisää. Tämä oli nimensä mukaisesti starttikurssi. Minusta olisi mielenkiintoista tietää esim. stressityypeistä lisää. Luulen, että tulen tulevaisuudessa osallistumaan myös ihan "livekurssille", on aina mielenkiintoista kuunnella ja osallistua keskusteluihin, joiden kautta teemaa saa syvennettyä.

Aikaisempi kirjoitukseni kurssista löytyy täältä.