lauantai 30. toukokuuta 2015

School's out for summer


Pojilla oli tänään kevätjuhlat. Minä tuttuun tyyliini itkin ekan kerran jo ennen ensimmäisen juhlan alkua. Kuopuksen juhla meni itkeä tihrustaessa milloin mitäkin. Lasten kasvua, kulunutta talvea ja kevättä, haikeutta. Lienee omalla väsymykselläkin ollut osansa herkistymiseen. Esikoisen juhlan selvisin jo kuivemmilla silmillä. Ensi keväänä luultavasti itkuhanat ovat entistäkin herkemmässä. Silloin on esikoisen viimeinen kevätjuhla alakoululaisena, on aika siirtyä täältä lintukodosta isompiin ympyröihin.

Pojat saivat hyvät todistukset, molemmat ovat tasaisen hyviä kaikessa. Paitsi kuopuksen musiikin taidot eivät päätä huimaa. Mutta eipä minunkaan eikä miehenkään lauluääni kummoinen ole, joten hän on vanhempiensa poika. Esikoinen sai stipendin ranskan kielen hyvästä taidosta.


Pojilla alkaa nyt "loma, pitkä ihana loma" (kuten yhteislaulussa laulettiin), itse teen töitä vielä juhannukseen asti. Sitten aloitan minäkin pitkän loman. Yrittäjällä loma-ajat ovat palkatonta ellei ole saanut vuoden varrella kerättyä lomarahoja. Minä en näin ekana yritysvuonna vielä ole saanut kerrytettyä itselleni loma-ajan palkkaa. Mutta vähällä rahalla on pärjätty ennenkin. Ensi viikon pojat ovat sirkusleirillä klo 10-14.30 läheisessä monitoimikeskuksessa, sitten alkaa heidän täysi lomansa ja minulla haastava pariviikkoinen yrittäjänä, kun toimistotyöt pitäisi jotenkin saada tehtyä, vaikka lapset ovatkin koko ajan kotosalla.

Eilen oli ihana koulutuspäivä mindfulness ohjaajakoulutuksen tiimoilta. Päässä surisee miljoona ajatusta tulevan mindfulness harjoitteluryhmäni suhteen.

Aurinkoista koulunpäättäjäisviikonloppua!

torstai 28. toukokuuta 2015

Hannele Törrönen: Vauvan kanssa vanhemmiksi. Selviytymisen ja ilon kirja


Sain Kirjapajalta arvostelukappaleeksi Hannele Törrösen kirjan "Vauvan kanssa vanhemmiksi. Selviytymisen ja ilon kirja". Kirjan kirjoittaja Hannele Törrönen on psykologi, kolmen lapsen äiti ja isoäiti ja hän kuvaa kirjassa myös paljon omaa vanhemmuuttaan ja työkokemuksiaan.

Vanhemmaksi tuleminen on elämän suurimpia muutoksia, joka useimmiten tuo mukanaan paljon hyvää. Mutta mitä tehdä, jos elämä vauvan syntymän jälkeen menee poskelleen: parisuhde takkuaa, kohtuuton väsymys vie ilon ja vauvan kanssa ei pärjää? Raastavimmillaan perheessä koetaan epätoivon hetkiä, jotka voivat painaa vanhempien mieltä vielä vuosikymmentenkin jälkeen.


Itse luin kirjaa mielenkiinnolla, sekä äitinä että vauvaperhetyön ammattilaisena. Moni asia tuntui tutulta. Olen itse ollut väsynyt äiti lasten ollessa pieniä ja viime vuosina olen kohdannut paljon työssäni uupuneita, riitaisia ja epävarmoja vanhempia. Kirjassa olleet esimerkkitapaukset tuntuivat tosi tutuilta. Juuri tällaisten perheiden kanssa olin tekemisissä päivittäin edellisessä työssäni. Omaa ammatillista tietoani lisäsi luku "menneisyys ei ole kohtalo", jossa kerrottiin traumatisaatiosta.

Kirjassa käydään läpi vauvan odotusta, syntymää, turvattoman ajan turvatonta vanhemmuutta, ihanaa kamalaa läheisyyttä, isovanhemmuutta ja myös sitä iloa ja valoa, mitä vauva tuo. Kirja tuo esille erityisesti vaikeita tunteita, joita vauvan syntymä ja vanhemmuus voivat tuoda mukanaan. Kirjassa puhutaan paljon äitiyden pimeästä puolesta ja keinosta käydä läpi omaa itseään ja omaa vanhemmuuttaan, jotta pystyisi toimimaan toisin. Itse kahden kouluikäisen lapsen äitinä löysin muutaman viittauksen myös isompien lasten kanssa toimimiseen. Törrönen esim. kirjoitti jäähystä (siitä, miten jäähy ei auta lasta käsittelemään vaikeita tunteita eikä se ole avuksi vaan ennemminkin mekaaninen rangaistus, jonka aikuinen tarjoaa, koska ei muutakaan keinoa keksi) ja jossakin sivulauseessa Törrönen toi esille myös "harrastamattomuuden" merkityksen. Sen, ettei joka illalle ole aikataulutettua menoa lapsille.

Kirja on tarkoitettu niin vauvojen ja pikkulasten vanhemmille kuin vauvaperheen läheisille ja ammattilaisillekin. Itselleni kirja toi mielenkiintoisia näkökulmia sekä omaan vanhemmuuteen että erityisesti koen saaneeni ajateltavaa vauvaperhetyön ammattilaisena.

Kirjasta on teksti myös blogissa Sininen keskitie.

tiistai 26. toukokuuta 2015

Vapaaehtoistyöstä


Olin tänään koulun vanhempainyhdistyksen hallituksen kokouksessa, lauantaina olin talkoolaisena vanhempainyhdistyksen kevätriehassa rakentajana ja valvojana temppuradalla. Olen tehnyt vapaaehtoistyötä niin kauan kuin muistan. Olen ollut urheiluseurojen hallituksessa, MLL:n toiminnassa, Kestovaippayhdistyksessä, päiväkodin ja koulun vanhempainyhdistyksissä. Nykyisessä elämäntilanteessa, kahden koululaisen äitinä, haluan olla mukana edesauttamassa oman alueen lasten hyvinvointia ja viihtyvyyttä koulussa. Haluan olla luomassa yhteisöllisyyttä ja hyvää henkeä oppilaiden ja vanhempien välille.

Päiväkodin ja koulun vanhempainyhdistyksissä minulla on ollut hieno mahdollisuus tutustua toisiin vanhempiin ja tehdä talkootyötä. Olemme järjestäneet tapahtumia ja myyjäisiä ja sitä kautta keränneet rahaa päiväkodin ja koulun toimintaan. Rahat ovat menneet esimerkiksi luokkien retkirahastoihin, välituntivälineisiin ja luentopalkkioihin. Päiväkodissa maksoimme esimerkiksi nukketeatteriesityksen ja kotieläinpihan päiväkodin pihalle. Unohtumattomia elämyksiä lapsille.



Kestovaippayhdistyksen toiminnassa mukana oleminen teki kotiäitivuosistani merkittäviä. Oli hienoa viedä eteenpäin tietoutta kestovaipoista ja tavata samanhenkisiä ihmisiä. Meillä oli huisin hauskaa! Edelleenkin muistelen lämmöllä sitä aikaa.

Sama hyvä fiilis on jatkunut myös muussa vapaaehtoistoiminnassa, jossa olen ollut mukana. Välillä harmitellaan aktiivien vähyyttä, mutta pienelläkin porukalla voidaan saada aikaan isoja asioita.

Sen olen oppinut, etten enää ilmoittaudu vapaaehtoiseksi mihinkään koviin isoihin tehtäviin. Minulla ei ole aikaa ja mahdollisuuksia toimia puheenjohtajana eikä minusta olisi rahastonhoitajaksi tai sihteeriksi. Mutta hallituksen jäsen voin olla ja tapahtumissa talkoolaisena. Minä en ole mokkapalavanhempi, minusta ei ole leipojaksi tapahtumiin, mutta mielelläni annan muuta talkoopanostani. Ja joulumyyjäisiin olen tehnyt muutaman käsityön myytäväksi.

Tiedän, että jotkut ihmiset myös väsyvät vapaaehtoistyössä. Ja tiedän, että on myös vanhempia, jotka eivät jaksa olla mukana kaiken maailman varainkeruussa vaan mieluummin maksaisivat rahalla esim. leirikoulut. Meillä vanhempainyhdistyksessä on erilaisia mahdollisuuksia olla mukana. Osa on kokouksissa mukana ideoimassa toimintaa, osa leipoo ne mokkapalat tapahtumiin, osa ylläpitää vanhempainyhdistyksen nettisivuja tai blogia, osa saa työpaikoiltaan arpajaisvoittoja tapahtumiin. Osa käy sitten vaan tapahtumissa, mutta ostelee sieltä sen verran paljon, että tukevat sitä kautta toimintaa. Osa ei ole millään tavoin mukana. Itse koen, että saan paljon vapaaehtoistyöstä ja siksi haluan olla mukana. Se luo yhteisöllisyyttä. Mieluummin teen kuin valitan, että miksi kukaan ei tee eikä järjestä mitään.


Mies on mukana paikallisen omakotiyhdistyksen toiminnassa ja aluetoimikunnassa, jossa päätetään asuinalueemme tapahtumista ja kehityslinjoista. Tällainen vapaaehtoistoiminta on myös hieno mahdollisuus saada tietoa siitä, mihin suuntaan omaa asuinaluetta tai lasten koulua ollaan kehittämässä ja se antaa myös mahdollisuutta vaikuttaa asioihin. Haluan antaa myös lapsillemme mallia aktiivisesta elämäntavasta ja siitä, että vapaaehtoistoiminta on iloinen ja elämää rikastuttava asia.

Oletko sinä mukana vapaaehtoistyössä? Millaisissa hommissa olet ollut ja mitä se on sinulle merkinnyt?

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Mandala (ja hyvän olon värityskirja)


Olin tänään työpajassa tekemässä mandalaa. Mandala on ympyrän muotoon tehty kuvio. Ympyrän muoto kuvaa kosmosta, eheyttä, ykseyttä.

Mandala on mietiskelyssä ja meditaatiossa apuna käytetty kuvio, jonka tarkoituksena on eheyttää ja tasapainottaa ihmistä kokonaisuutena. Mandalan tekemisen on tarkoitus vapauttaa luovuutta ja auttaa oivaltamaan itsestään asioita.

Minä en ole pipertäjä, en mittaile harpilla tai viivoittimella kuvioiden etäisyyksiä. Tekeminen vei siinä mielessä mukanaan, etten varsinaisesti suunnitellut kuin ihan alun keskikohdan ja sitten annoin värien ja fiiliksen viedä. Huomaan, että mandalani ei ole symmetrinen, maalaaminen on ollut enemmän suurpiirteistä kuin pikkutarkkaa. Mutta mandalani on minun tyylinen. Sellainen kuin minä olen. Minä olen murrettujen syyssävyjen ystävä, pastellisävyt eivät ole minua. Siksi mandalani on myös aika syksyinen väreiltään. Mandalan teko rauhoitti kovasti, olo oli todella rento ja hyvä kun mandalani oli valmis.


Myös mandala värityskirjoja on tarjolla. Moni kokee värittämisen rauhoittavana ja rentouttavana. Netistä löytyy ilmaiseksi tulostettavia värityskuvia ja itselleni olen tulostanut Hyvän olon värityskirjan, joka on saatavilla Tasapainovalmennus Pystyraidan sivulta. Tuossa Hyvän olon värityskirjassa on myös pohdintatehtäviä värityspuuhien lisäksi. Pohdintatehtävät liittyvät esim. oman elämän rooleihin, omiin arvoihin ja kiitollisuuteen.

Oletko sinä tehnyt tai värittänyt mandalaa?

ps. koska en ole saanut vieläkään tänne blogiin facebook-nappia (enkä tiedä, milloin sen ehdin laittaa), laitan tähän linkin blogini fb-sivulle

torstai 21. toukokuuta 2015

Liebster Award - haaste



Sain Kiljusen Herrasväki - blogista haasteen. Liebster Award - haasteen avulla pyritään saamaan näkyvyyttä blogeille, joilla on alle 1000 lukijaa. Ideana on vastata yhteentoista annettuun kysymykseen sekä keksiä itse 11 kysymystä seuraaville haastettaville. Lopuksi haaste laitetaan eteenpäin yhdelletoista bloggaajalle.

1. Mistä blogisi nimi tulee?

Blogini nimi Taikasaappaat viittaa siihen elämänvaiheeseen, kun aloitin bloggaamisen. Tiesin, että olen irtisanoutumassa vakituisesta työsuhteesta ja hyppäämässä "tyhjän päälle". Oli olo, että tarvitsen jalkaani taikasaappaat, jotka kuljettavat minua polullani eteenpäin.


2. Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?


Olin haaveillut blogin kirjoittamisesta jo pari-kolme vuotta ennen kuin aloitin bloggaamisen. Esteet aloittamiselle olivat sekä henkisiä että teknistä taitamattomuutta. En halunnut silloisessa työssäni jakaa itsestäni ulospäin asioita, jotka olisivat asiakkaiden luettavissa. Enkä uskonut osaavani myöskään teknisesti bloggaamista ja kaikkea siihen liittyvää (esim. julkaisukelpoisten valokuvien ottamista). Maaliskuussa 2014 lopulta kirjoitin ekan postauksen blogiini. Päätin, että koska olen muutenkin ottamassa isoja askeleita elämässäni, aloitan samalla myös bloggaamisen.

3. Haaveammattisi lapsena ja mikä sinusta tuli?


Haaveilin, että minusta tulee liikunnanopettaja. Aika lähelle sitä pääsin. Koulutukseltani olen kyllä sosionomi, toimintaterapeutti ja ratkaisukeskeinen valmentaja, mutta lasten liikunnan ohjaamista olen tehnyt parikymmentä vuotta ja tällä hetkellä se on osa työtäni.

4. Kallein aarteesi?


Kliseisesti perheeni. Mies ja lapset. Tavaran tasolla en osaa sanoa. Ehkä kihla- ja vihkisormukset, jotka ovat ainoat korut, joita käytän.


5. Lempipaikkasi kotona?

Sänky, jossa makoilen, rentoudun, luen kirjoja ja nukun. Tai olohuoneessa oleva nojatuoli, jossa monesti istun ajattelemassa asioita tai lukemassa. Joskus vain katselen ulos.

6. Mitä teet aamulla ensimmäisenä?

Käyn vessassa. Juon vitamiiniporejuoman ja keväisin otan samalla myös allergialääkkeen. Aamupalan syön useimmiten vasta pari tuntia heräämisen jälkeen.

7. Onko sinulla omituisia tapoja? Mitä?

Luultavasti on. Nyt ei vaan tule mieleen mitään.

8. Viimeksi lukemasi kirja?

Olen koko alkuvuoden lukenut joko elämäntaito-oppaita tai ammattikirjallisuutta. Viimeksi luin Elizabeth Pantleyn kirjan "The no-cry sleep solution for toddlers and preschoolers. Gentle ways to stop bedtime battles and improve your childs's sleep". Olen päättänyt, että pian alkava kesä on kaunokirjallisuuden aikaa.


9. Mitä teet, kun olet yksin kotona?

Soitan musiikkia kovalla. Tanssin musiikin tahdissa ja laulan. Monesti myös siivoan, koska tykkään siivota silloin kun sitä saa tehdä kaikessa rauhassa. Ja sen jälkeen kun olen siivonnut soittaen samalla musiikkia kovalla, kuuntelen mindfulness-meditaatioita. Luen lehtiä lattialla ja syön samalla (ja tätähän eivät tietenkään lapset saa koskaan tehdä....).

10. Mikä on tärkeintä, mitä olet oppinut vanhemmiltasi?


Sen mitä lupaat, sen teet. Lisäksi työnteon etiikkaa. Työt pitää tehdä hyvin. Läheisistä pidetään huolta, aina ollaan valmiita auttamaan.

11. Mitä toivot tulevalta kesältä?


Lomaa ja rentoutta. Kulunut vuosi yrittäjänä on ollut aikamoinen, olen ollut niin paljon uusien asioiden äärellä ja joutunut väkisinkin opettelemaan paljon uutta. Aivot ovat olleet välillä kovilla. Kesältä toivon kivaa perheaikaa, mutta myös omaa rauhallista aikaa. Kivoja pieniä reissuja lähiseudulle ja myös vähän kauemmaksi. Kiireettömiä hetkiä.


Minun 11 kysymystäni ovat:

1. Mikä on parasta bloggaamisessa?
2. Miten bloggaaminen vaikuttaa arkeesi?
3. Millaisia blogeja luet itse mieluiten?
4. Mistä saat ideasi blogisi postauksiin?
5. Millaista elämänvaihetta elit kymmenen vuotta sitten?
6. Missä haluaisit nähdä itsesi viiden vuoden päästä?
7. Mikä on paras muistosi lapsuudestasi?
8. Mitkä ovat parhaat keinosi poistaa stressiä?
9. Mitkä ovat vahvuutesi?
10. Millaisia kirjoja luet mieluiten?
11. Mikä on paras asia elämässäsi juuri nyt?


Minä laitan haasteen eteenpäin viiteen blogiin. Olen huomannut, että tämä haaste on liikkunut blogistaniassa jonkin aikaa, mutten ole varma, onko haaste käynyt näissä blogeissa:

Kasvun ilo!
Pihin naisen elämää
Pikku Kepponen 
Elsa-Aalia
Löytöjen taika

Haasteen saa toki napata mukaansa kaikki ne, joita houkuttaa vastata kysymyksiini.

tiistai 19. toukokuuta 2015

PMS-lamaannus



Minulla oli taas pari päivää totaalinen lamaannus. Tunnistaako kukaan muu sitä tunnetta, kun tuntuu että tulee maailmanloppu, selkä ja vatsa hajoo, päässä pyörii samat tutut negatiiviset ajatukset ja pienikin asia saa ärsyyntymään. Kuten nyt vaikka se, että mies on olemassa ja asuu samassa kodissa. Argh. Ärsyynnyttää superhelposti. Tekisi mieli mennä makaamaan lattialle ja vetää itkupotkuraivarit parivuotiaan taaperon tyyliin. Ja tekisi myös mieli vetää suklaata kilokaupalla.

PMS. Minulla on monesti aika kamalia PMS-oireita päivän-parin ajan ennen menkkoja. Ne on niitä hetkiä, kun tekisi mieli lopettaa koko yritys tai ainakin tää blogi. Kaikki tuntuu ihan räpeltämiseltä. Miksi ihmeessä mennä tekemään joku fb-sivu blogille, koska ei ketään kiinnosta tykätä mun blogista? Miksi edes kuvitella, että jotain kiinnostaisi tulla satuhieronnan tutustumistunnille, olisi parempi ollut jättää se koko idea kehittämättä. Miksi ylipäänsä tehdä mitään, kun ei mistään tule mitään?

Ja sitten menen lukemaan jostakin blogista, että kun olet sinut naiseutesi ja itsesi kanssa, niin kas, sinulla ei ole PMS-oireita. Tekisi mieli vastata siihen blogiin, että mitä hemmettiä. Mutta kysehän on siis siitä, etten vaan ole tarpeeksi nainen ja sinut itseni, henkisyyteni ja maailmankaikkeuden kanssa. Ommmmmm. "Kun elämässä on kaikki kohdallaan, voi olla että kuukautiset jäävät kokonaan huomaamatta". Elämäni on siis ollut vinossa vuosia. Aina. Koskaan kuukautiset eivät ole jääneet huomaamatta.

Toivon, että tavoitan naiseuteni tai keksin jotain jatkossa. Ihan mitä vaan. Mutta pää ei meinaa kestää niitä paria päivää ennen kuin menkat alkavat. Eikä sekään nyt ihan elämän kukkeinta aikaa kyllä ole kun ne menkat sitten alkavat. Mutta kunhan päästään taas muutama päivä eteenpäin, alkaa maaninen vaihe. Ideat lentää ja olen villinä, monella tapaa. Olen taas ihan "in love", rakastan kaikkea. Etenkin miestäni ja lapsiani. Ja koko maailmaa. Aurinko paistaa ja kaikki sujuu enemmän kuin hyvin.

Kyllähän PMS antaa myös mahdollisuuden itsetutkiskeluun. Miksi minua ärsyttää näin paljon? Mikä minua ottaa päähän? Ovatko jotkut tarpeeni jääneet täyttymättä? Mitä voin tehdä tälle asialle? Ja onhan se ihan raadollista ja kasvattavaa huomata etten olekaan aina niin lempeä äiti ja vaimo vaan nalkuttava ja kärttyinen riiviö.

Onko muita naisia,jotka kärsivät PMS-oireista? Muistan kun joskus etsin luonnonmukaisia hoitokeinoja, niin joku suositteli raskautta. Juu ei. Jotain muuta kiitos. Vinkkejä?

Ugh. Olen puhunut. PMS-raivo on helpottanut.



maanantai 18. toukokuuta 2015

Resilienssiä

 
Onko termi resilienssi sinulle tuttu? Minulle resilienssi on tullut tutuksi ratkaisukeskeinen valmentaja - ja mindulness-ohjaajaopintojeni myötä. Resilienssillä tarkoitetaan kimmoisuutta, joustavuutta, mukautumiskykyä. Kykyä selviytyä. Vastustuskykyä elämän paineille. Ihminen taipuu, mutta ei taitu.

Resilienssi on ominaisuus, joka kehittyy kun elämässä koetaan sopiva määrä vastoinkäymisiä ja vaikeuksia. Ja kun vaikeuden kohdatessa sen käsittelyyn saadaan riittävästi opastusta ja tukea ja saadaan kokemus, että vaikeuksista voi selvitä. Näin kehittyy luottamus siihen, että on kyky selviytyä. Minusta on hienoa, kun resilienssi on esillä nykyään jo koulumaailmassakin, esim Friends- tunnetaito-ohjelmassa lapsille puhutaan resilienssistä.


Resilienssi tuli mieleeni, kun kuulin Elastisen biisin Eteen ja ylös. Siinäpä varsinainen resilienssi-biisi. "Katse eteen ja suupielet ylöspäin. Tee vastoinkäymisistä voimaa... Kestän kyllä, periks en tuu antamaan.... Asenne ratkaisee, oon nähnyt omin silmin senkin".

Minulle tuli Kirjapajan esite ensi syksyn kirjoista. Ehdottomasti minua kiinnostavimmaksi kirjaksi nousee Soili Poijulan lokakuussa ilmestyvä kirja "Resilienssi - muutosten kohtaamisen taito". Poijulan kirja on ensimmäinen suomalainen tietoteos aiheesta. Jään odottelemaan mielenkiinnolla tätä kirjaa.

  
Katse eteen ja suupielet ylöspäin!

ps. Erittäin pitkällisen harkinnan jälkeen perustin blogilleni fb-sivun. Muutama ystäväni on kysynyt seurantakanavaa, he kun eivät seuraa muita blogeja. Itse olen ollut vähän sitä mieltä, etten perusta enää uusia fb-sivuja, koska nyt jo on seurattavana oma profiili ja myös yrityksen fb-sivu. Mutta nyt, yleisön pyynnöstä, myös Taikasaappaat löytyy facesta. Nyt sekin alkoi tuntua huonolta idealta (kuten kaikki muukin tänään, koska PMS), mutta siellä se sivu nyt kuitenkin on. Saa tykätä!

lauantai 16. toukokuuta 2015

Kevään kukkaloistoa (ja arvonnan voittajat)


Toukokuu on ollut aika viileä ja sateinen. On välissä ollut aurinkoisia ja lämpimiäkin päiviä, mutta välillä itsellä on ollut enemmän syksyinen kuin keväinen fiilis. Puutarha vihertää ja kukoistaa päivä päivältä enemmän. Sipulikukat ovat kukassa ja muutama muukin kukka


Rakastan pihaamme. Keväällä tykkään kuopsuttaa sitä paljon, mutta monesti kesän mittaan kitkemistahti hiljenee kummasti. Silti, oma puutarha ja piha on ihan parhautta. Asuin kerrostalossa kymmenisen vuotta ja niinä vuosina kaipasin omaa puutarhaa tosi paljon. Itse olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni omakotitalossa ja itselle oli aika outoa aikaa ne vuodet kerrostalossa. Toisaalta moni nauttii kerrostaloelämän helppoudesta, kun ei tarvitse pitää huolta puutarhasta tai talvella kolata lunta.




Yökyöpelit cd - levyä oli arvottavana kolme kappaletta. Arvoin voittajat ja cd - levyt menevät seuraaville onnekkaille:

Syvältä. Sanna
Elina L
ja
Sikurina

Onnea voittajille ja laitatteko minulle sähköpostilla osoitteenne heli (at) kasvuntaika.fi.

Mukavaa viikonloppua kaikille!Minä olen herännyt tänä aamuna anivarhain ja olen jo matkalla kohti Tamperetta ja vauva-ja taaperosirkuksen ohjaajakoulutusta.


torstai 14. toukokuuta 2015

Ilokuvaus


Olin Kaivopuistossa kuvattavana reilu kuukausi sitten. Olin jo pitkään halunnut yritykseni nettisivuille valokuvia itsestäni. Sellaisia kuvia, joissa en virallisesti pönötä vaan mieluusti kuvia, jotka ovat luonnossa otettuja. Törmäsin netissä termiin "Ilokuvaus". Olisiko se minun juttuni? Tunnekeskeinen valokuvaus.

Tunsin jollain tavoin Ilokuvauksen Annan. Olimme reilu vuosi sitten samassa "Vahvuutta vanhemmuuteen" - perheryhmäohjaajakoulutuksessa. Meillä on samaa ammatillista taustaa. Koulutuksen aikana ei tullut puheeksi, että Anna myös valokuvaa. Törmäsin Ilokuvaukseen useassa eri yhteydessä ja lopulta tulin tulokseen, että se on "tuotu" niin monta kertaa eteeni, että tartun tilaisuuteen ja otan yhteyttä Annaan ja sovin kuvauksesta.

Anna kävi kotikäynnillä meillä ja suunnittelimme kuvausta. Anna kyseli voimapaikkojani. Meri tuo minulle voimaa. Kuvauspaikaksi valikoitui Kaivopuisto, jossa on sekä ihania vanhoja puita että myös meri lähellä. Kotikäynnin yhteydessä kävimme vahvuuskorttien avulla läpi myös vahvuuksiani äitinä ja naisena. Niistä sain muistoksi tuon yllä näkyvän kuvan.


Minä olen "huono" olemaan valokuvissa. Koen itseni rumaksi monissa kuvissa, silmäni ovat usein kiinni, ilme hölmö, näppylä naamassa, hiukset sikin sokin ja ties mitä. Olen kovin itsekriittinen. Tätä kävin Annan kanssa läpi myös ennen kuvausta. Oman jännityksensä toi se, että kuvat olivat tulossa yritykseni nettisivuille. Ja toki haluan, että yritykseni nettisivuilla olevat kuvat ovat hyviä.

Kuvauspäivä oli aurinkoinen ja lämmin. Juuri otollinen kuvanottoa varten. Anna sai minut rentoutumaan. Hän pyysi minua kuvanottohetkellä esimerkiksi ajattelemaan asioita, joista olen kiitollinen tällä hetkellä. Tai niitä visioita, jotka minulla on yritykseni suhteen kahden vuoden päästä. Erityisen hyvältä tuntui, kun Anna sanoi jossain vaiheessa, että "tiedätkö Heli, sinusta huokuu rauha".


Minusta otettiin lukuisia kuvia. Sain valita niistä kolme mieleistäni. Nyt ne kolme valitsemaani kuvaa ovat myös yritykseni nettisivuilla. Itse pidän erityisesti tästä kuvasta, jossa kurkistan vanhan puun takaa ja myös tuosta meren rannalla otetusta kuvasta.

Kuvauspäivästä jäi hyvä muisto sekä mieleeni että kuviin. 

tiistai 12. toukokuuta 2015

Luonnonkosmetiikan valmistamista


Minä osallistuin helmikuussa (nimipäivänäni) luonnonkosmetiikkatyöpajaan. Työpajan aluksi kuulimme tietoa Suomen luonnon voimakasveista. Mihin voi hyödyntää nokkosta, siankärsämöä tai vaikkapa piharatamoa. Moni työpajaan osallistunut oli perehtynyt aiemminkin itse tehtyyn kosmetiikkaan, minä olin noviisi aiheen suhteen. Tai no, muistan joskus nuorena laittaneeni kasvoilleni hiivaa naamioksi tai kurkkuja naamalleni....kait sekin itsetehtyä kosmetiikkaa oli.


Tieto-osuuden jälkeen meillä oli mahdollisuus valmistaa itse luonnonkosmetiikkaa. Minä tein virkistävän kehäkukkajalkakylvyn, johon tuli esimerkiksi merisuolaa, kuivattua kehäkukkaa ja muutama tippa eteeristä öljyä. Kehäkukkajalkakylvyn lisäksi tein ruusu-macadamia vartalokuorinnan. Tässä oli aineksina esimerkiksi sokeria, macadamiaöljyä ja kuivattuja ruusun terälehtiä. Kokeilin sitä käsiini ja voi miten ihanan pehmeät käsistäni tulivat.

Tuotteet ovat helmikuusta alkaen olleet minulla, mutta en ole raaskinut niitä käyttää....Ehkä pitäisi ottaa ne käyttöön, sillä aika helppoa olisi tehdä samanmoiset myös uudelleen kun nämä purnukalliset loppuvat.

Olen jo lukioikäisestä alkaen ollut tarkka, ettei käyttämääni kosmetiikkaa ole testattu eläinkokeilla. Viime vuosina olen kiinnostunut luonnonkosmetiikasta. Olisi aika mahtavaa tehdä jatkossa enemmänkin kosmetiikkatuotteita itse. Silloin tietäisi tarkkaan, mitä niihin on laitettu ja kaikki ylimääräinen ja epämääräinen jäisi pois.

Oletko sinä tehnyt itse kosmetiikkaa? Käytätkö sinä luonnonkosmetiikkaa?

ps. Luonnonkosmetiikkatyöpajan järjesti Juuret maassa 


sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Äitienpäivänä


Äitienpäivän aamu alkoi kahdeksan maissa aurinkoisena. Lapset toivat kortit ja pienet lahjat minulle. Olen pitkin päivää tullut hyvälle tuulelle katsellessani tuota Hellä, Eloinen, Luova ja Ilonen korttia. Ja miettinyt, että olisi siinä lapselle keksimistä adjektiiveissa jos nimeni sattuisi olemaan vaikkapa Vilhelmiina tai Marja-Liisa. Kuopus vähän kuvailikin näitä adjektiivien keksimisen ongelmia. Hänen luokkakaverinsa äidin nimessä on kolme A-kirjainta ja yhdessä olivat  keksineet a:lla alkavia adjektiiveja. Kuopuksen ehdottama ahne ei onneksi ollut mennyt läpi.

Nykyään äitienpäivä on sellainen kuin toivon. Mutta muistan myös ne ajat, kun kiristelin hampaitani äitienpäivänä. Ne olivat niitä aikoja, kun en ollut osannut puhua toiveistani vaan oletin, että mieheni lukee ajatukseni ja täyttää sanomattomat toiveeni. Antaa minun nukkua pitkään, on tehnyt lasten kanssa jonkun pienen yllätyksen (myöhemmin onneksi päiväkoti ja koulu ovat hoitaneet tämän homman) ja järjestää (joko itse tekemällä tai viemällä ravintolaan) ruuan äitienpäivälle. Muistan sen ajan, kun luin nettipalstoilta mitä ihanaa muilla oli ollut ja itselläni oli suunnilleen tavallinen päivä. Miehen lapsuudenkodissa ei äitienpäivää ollut vietetty mitenkään eikä hänellä ollut mitään malleja siitä, miten äitienpäivää voisi viettää. Enkä minä osannut puhua toiveistani. Kun oletin, että kyllä hän tietää ja osaa lukea minun ajatukseni.


Viimeiset vuodet äitienpäivä on ollut juuri sellainen kuin olen toivonut. Aamulla saan kortit ja lahjat, jotka pojat ovat tehneet. Aamupalan syön ihan pöydän ääressä, minä en halua syödä ja murustella sängyssä. Jo vuosikausia olemme fillaroineet lähimpään HopLopiin ja riehuneet siellä pari tuntia ja sitten käyneet ravintolassa syömässä. Niin tänäkin vuonna.

Äitienpäivääni on kuulunut myös ensimmäisten kesäkukkien ostaminen. Minä olen perinteisesti ostanut huovinkukkia. Tänä vuonna en niitä löytänyt, kuulemma yöt ovat vielä niin kylmiä ettei puutarhaliikkeet ole vielä ottaneet niitä valikoimiin. Täytyy viikon-parin päästä käydä uudelleen kysymässä. Ostin sitten kolme orvokkia.


Kuopus tuossa vetäisi juuri raivarit, koska ei saa tänään enää pelata tietokoneella. Joten ei tämä päivä pelkkää onnenhöttöä ole ollut ,vaan ihan arkirealismia.

Mukavaa äitienpäivän iltaa ja alkavaa viikkoa!

lauantai 9. toukokuuta 2015

Millainen äiti minä olen?


Äitienpäivän kynnyksellä mietin äitiyttä. Millainen äiti minä olen? Olen jo aiemmin todennut, etten ole pullantuoksuinen äiti. Minulle tärkeä asia äitinä on ollut läsnäolo arjessa, mikä on ilmennyt monissa valinnoissamme. Olin pitkään kotiäitinä ja nautin siitä valtavasti. Tosin missään vaiheessa en ollut "vain" kotiäiti, sillä kaikkien kotivuosien ajan ohjasin lasten liikuntaryhmiä kahtena iltana viikossa, tein satunnaisesti myös viikonloppukoulutushommia ja kotiäitivuosieni aikana opiskelin myös perheopintojen perusopinnot. Tein myös vuosia nelipäiväistä työviikkoa ollen osittaisella hoitovapaalla ja suurin syy yrityksen perustamiseen oli se, että minulla on aikaa ja jaksamista myös perheelle.

Äitinä minulle tärkeitä asioita ovat olleet ekologisuus ja ns. pehmeät arvot. Meillä on lapsilla käytetty kestovaippoja, olemme kasvissyöjiä, ajamme hyvin harvoin yksityisautolla, lajittelemme kaikki jätteet, kierrätämme ja käymme kirppareilla. Olen imettänyt molempia lapsia suomalaisen mittapuun mukaan pitkään (noin 2 v) ja olemme nukkuneet perhepedissä. Koen äitinä olevani lempeä ja lapsen tunteet huomioiva. Keskustelen paljon lasten kanssa. Minulle on tärkeää rakkauden ja tunteiden kieli.


Tykkään lukea lapsille. Lasten ollessa pienempiä tykkäsin myös leikkiä lasten kanssa. Tai oikeastaan rakentaa leikkejä kuten vaikkapa junarataa. Meillä on myös pelattu paljon lautapelejä.Minä tykkään käydä lasten kanssa museoissa, näyttelyissä, teatterissa ja elokuvissa. Minä haluan osallistaa lapsia esimerkiksi kodin siivoamiseen ja ruuanlaittoon. Haluan, että pojillani on hyvät taidot siirtyä aikanaan äidin helmoista omiin koteihinsa.

Minä en ole se äiti, joka leipoo pullat tai kakut käden käänteessä. Meillä ei ole ollut sellaisia teemakutsuja lasten synttäreillä, joissa kaikki on astioista koristeluun jonkun teeman mukaista. Minusta ei myöskään olisi siihen, että seisoisin jonkun kentän tai hallin laidalla illasta ja viikonlopusta toiseen seuraamassa harkkoja tai pelejä. Minulle on tärkeää myös oma aika ja oma hyvinvointi. Ehkä uskallan tunnustaa senkin, että meillä lapset eivät tiedä mitään Fröbelin Palikoista tai Titi-Nallesta. Meillä ei ole katsottu noita lasten suuria suosikkeja dvd-levyiltä tai käyty konserteissa, koska mun korvat ei kestä niitä. Me emme myöskään ole käyneet Muumimaailmassa, koska me vanhemmat emme ole sinne halunneet. Tosin tämän on tehnyt helpoksi myös se, etteivät Muumit ole missään vaiheessa olleet pojille kova juttu. Pojat jäävät paitsi myös aurinkolomista ja pakettimatkoista, koska me vanhemmat haluamme käydä omatoimisilla kaupunkilomilla. Toki kaupunkilomilla valitaan suurin osa kohteista sen mukaan, että ne ovat lapsia kiinnostavia.


Äitinä ja ihmisenä haluan kasvaa ja kehittyä, siksi käyn paljon kursseilla ja luennoilla ja luen kasvatuksesta. Haluan olla se äiti, joka katkaisee sukupolvien ketjun ja haitalliset kasvatusmallit. Minulla on kaksi erilaista lasta, jotka ovat kasvattaneet minua ihmisenä vähintään yhtä paljon kuin minä heitä. Aina en koe onnistuneeni äitinä, mutta pääasiassa ajattelen olevani hyvä äiti. Eihän äitiys olekaan kokoaikaista, 100 % onnistumista. Riittävän hyvä äitiys riittää. Välillä olen ajatellut tulevani hulluksi noiden poikien kanssa. Univelkaa kerääntyi pikkulapsivuosina käsittämättömän paljon. Mutta niistä vuosista on selvitty ja pojat ovat nyt jo lähellä murrosikää.

Millainen äiti sinä olet? Mitkä ovat sinulle tärkeitä asioita? Ovatko sinun lapsesi jääneet jostakin lapsiperheiden "must "- jutuista paitsi siksi etteivät ne asiat kiinnosta sinua?

Postauksen kuvat otti esikoinen, jonka syntymä teki minusta äidin juhannuksena  2003.

ps. Muistathan osallistua Yökyöpelit cd-levyn arvontaan!

torstai 7. toukokuuta 2015

Yökyöpelit cd-levy (sisältää arvonnan)


Meillä on viime päivinä soinut "allakka pullakka munamakaroni" ja moni muu biisi, joka jäi pojille mieleen Yökyöpelit - teatteriesityksestä, jonka kävimme katsomassa muutama vuosi sitten. Mainion teatteriversion jälkeen Yökyöpelit on ollut 13-osaisena lasten tv-sarjana Pikku Kakkosessa. 

Sain blogin kautta arvostelukappaleeksi Yökyöpelit cd - levyn. Minähän olen siinä mielessä lastenmusiikin suurkuluttaja, että käytän viikoittain musiikkia osana työtäni. Liikuntaleikkitunneilla, vauvahierontakursseillani ja myös muussa kurssitoiminnassani. Etsin tunneilleni aina uusia musiikkeja.

Yökyöpelit cd-levyllä on 19 laulua. Yökyöpelin musiikit on säveltänyt Anna-Maria Kähärä ja laulajina ovat esimerkiksi Seela Sella, Vuokko Hovatta ja Martti Suosalo. Lauluissa on hassuja sanoituksia, kivoja rytmejä ja mukava fiilis. Kaikkea lasten musiikkia en kestä kuunnella, mutta nämä biisit kestävät kuuntelua. Luultavasti muutama laulu tulee soimaan myös kevään viimeisillä liikuntaleikkitunneillani. Meidän perheen suosikkeja Allakka Pullakan lisäksi ovat Mahtimummeli määrää ja Rastat vastoo.


Sain arvottavaksi kolme kappaletta Yökyöpelit cd-levyä. Eli kolmella onnekkaalla blogini lukijalla on mahdollisuus saada itselleen cd-levy. Arvontaan voivat osallistua kaikki blogini kirjautuneet lukijat (blogger, bloglovin, blogipolku ja blogilista; lukijaksi voi myös liittyä. Huom! Blogilista lopettaa toiminnan 1.6.). Kaksi arpaa saa, jos linkittää arvonnan blogiinsa. Arvonta alkaa nyt ja päättyy perjantaina 15.5. klo 19.00 . Tämä on myös kiva lahjaidea eli vaikka sinulla ei itselläsi olisikaan lapsia, niin tuttavapiirissä niitä luultavasti on ja tämä cd sopii hyvin vaikka synttärilahjaksi.

Onnea arvontaan!

tiistai 5. toukokuuta 2015

Enneastartti - ihmistuntemuksen ABC


Olen aloittanut blogiyhteistyön kautta (saan kurssin alennuksella) verkkokurssin "Enneastartti - ihmistuntemuksen ABC". Kyseessä on uusi itsetuntemusta kehittävä verkkovalmennus. Verkkovalmennuksessa tutustutaan yhdeksään erilaiseen persoonallisuustyyppiin Enneagrammin avulla. Enneagrammi on henkinen ja psykologinen oppi ihmistuntemukseen. Enneagrammi on opas oman ja muiden käyttäytymisen ja ajattelun ymmärtämiseen.

Kurssilla tulee 11 päivän ajan aamuisin sähköpostiin linkki, jonka kautta pääsee kuuntelemaan n. 20 minuuttia kestävän videoluennon. Videoluennoissa on myös meditaatioita ja jokaisen luennon jälkeen on mietittäväksi pieni tehtävä omaan elämään liittyen.


Olen halunnut tutustua Enneagrammiin jo pitkään ja olen pitkin kevättä seurannut "livekurssien" aikatauluja. Aikataulut eivät ole sopineet omaan kalenteriini ja näin tämä verkkovalmennus sopi minulle kuin nenä päähän. Halusin kurssille syventääkseni itsetuntemustani ja saadakseni sitä kautta hyvinvointia elämääni. Haluaisin ymmärtää sekä itseäni, omia toimintatapojani että toisia ihmisiä paremmin.

Olen kuunnellut luennot läpi. Nyt aion kuunnella ne vielä uudelleen, tehdä tehtävät ja miettiä, mitä nämä asiat tarkoittavat oman elämäni kannalta. Tarkoituksenani on kirjoittaa nämä oivallukset myös tänne blogiini, kunhan olen päässyt vielä syvemmälle sisälle tähän teemaan.

Oletko sinä tutustunut Enneagrammiin?

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Viikko yrittäjän elämästä


Taas on aika kirjoittaa viikostani yrittäjänä. Kyseessä on viikko, jolloin alkuviikko oli todella työntäyteinen ja loppuviikkoon sijoittui vapunaika eli vapaata myös minulle. Minulla on ollut haasteita rajata työaikaani ja olen tosi monena viikonloppunakin tehnyt hommia tietokoneen parissa. Nyt jo etukäteen päätin, että vapunajan pyrin pitämään vapaana.

Maanantai 27.4.

Minulla oli varsinainen Vipeltävän Siilin teemapäivä. Samana päivänä liikuntaleikki- ja vauvahierontakurssin viimeinen kerta, uniluento ja illalla vielä liikuntaleikki- ja satuhierontatunti. Päivän aikana useampi siirtyminen paikasta toiseen, kivaa säpinää ja lopulta kotiin päivän töistä onnellisena, mutta vähän väsähtäneenä. Illalla tein vielä tietokoneen ääressä muutaman homman, esim. laitoin uniluennolla olleille koosteen luennosta ja liikuntaleikki- ja vauvahierontakurssilaisille listat tunneilla soineista musiikeista.

Tiistai 28.4.

Viime viikolla loppui Vipeltävän Siilin koko kauden kestäneet liikuntaleikkiryhmät, tänään alkoi vielä loppukevään ajan kestävät viiden kerran kurssit. Minulla alkoi kolme uutta kurssia, liikuntaleikkitunnit taaperoille ja vauvoille ja liikuntaleikki- ja vauvahierontakurssi pikkuvauvoille. Osa ryhmäläisistä oli jo tuttua kevään varrelta, mutta mukana oli myös uusia osallistujia. Oli mahtavaa aloittaa uudet ryhmät uudessa salissa Munkkiniemessä. Liikuntaleikkituntien jälkeen ehdin olla pari tuntia kotona ennen illan töitä.

Illalla olin luennoimassa Ipanaisella taaperoiden ja leikki-ikäisten lasten uniasioista.Itselläni on on fiilis, että olin valmistellut tätä luentoa koko kevään ajan. Ja nyt on helpottunut olo, luento on valmis ja koen, että se on hyvä. Illan luento oli hyvin keskustelupainotteinen, osallistujilla oli paljon kysymyksiä ja vein luentoa eteenpäin enemmän kysymysten pohjalta kuin luentodiojeni kautta. Olin lopulta kotona vähän yli kahdeksan illalla. Oli mun vuoro lukea pojille iltasatu. Tein poikien mentyä nukkumaan vähän aikaa hommia tietokoneen ääressä.
  
Keskiviikko 29.4.

Minulla on koko kevään ollut keskiviikot samanlaisia, aamupäivisin Vipeltävän Siilin liikuntaleikkitunnit, illalla Rekolan Raikkaan jumpat. Vipeltävän Siilin kevätkauden ryhmät loppuivat viime viikolla ja tämä oli ensimmäinen keskiviikko, joka oli minulle erilainen. Aamupäivällä tein kotikäynnin Espooseen, kyseessä oli 3-vuotiaan lapsen perhe, jossa kävin uniohjauksen tiimoilta. Kävimme läpi lapsen nukuttamiseen liittyviä asioita.

Ehdin olla kotona noin 2.5 tuntia ennen illan jumppia. Sekä tanssiliikuntaryhmässä että kimppajumpassa leikimme ilmapallojen kanssa. Ensi viikolla onkin näiden ryhmien kauden päätöskerrat. Illalla kävimme saunassa koko perheen voimin.


Torstai 30.4.

Jo heti aamusta tiesin, ettei tämä ole minun päiväni. Päätäni särki. Onneksi jaksoin noin tunnin ajan tehdä aamusta tietokoneella hommia ja sain tehtyä neljä laskua, kirjoitettua puhtaaksi unisuunnitelman eiliselle asiakasperheelle ja laitettua tiistain uniluennolla olleille koosteen luennosta. Sen jälkeen makasinkin sängyssä monta tuntia. Odotin poikia koulusta kotiin, jotta pystyin laittamaan heidät ostoksille, koska itse en jaksanut tehdä mitään. Ja tässä vaiheessa olin enemmän kuin iloinen siitä, että pojat ovat jo niin isoja, että ymmärtävät että äidillä on heikko olo enkä voi viihdyttää. Ja osaavat käydä myös kaupassa. Jotenkin sain kammettua itseni ylös sängystä kolmen maissa, mikä oli ihan hyvä asia, koska minulla oli kuitenkin illalla ohjattavana perheliikuntaryhmä. Ilmapallojen kanssa leikimme vapputunnelmissa. Iltaa kohden oloni helpotti ja se oli ihanaa. Julkaisin vielä yritykseni blogissa tekstin Satuhieronta auttaa lasta nukahtamaan.

Päänsärky on minulle tuttu vitsaus, myös migreeni on minulle enemmän kuin tuttu. Viime aikoina päänsärkyä on ollut aika vähän. Nyt oli tosi kiireinen alkuviikko takana ja itse asiassa olen jo monta viikkoa tehnyt töitä aika tukka putkella. Vappuaattona oli mahdollisuus nukkua pitkään ja nukuinkin lähes yhdeksään, mikä sitten sekoitti elimistön ja sai aikaan päänsäryn. Mutta lepo tuli tarpeeseen.


Perjantai 1.5. Vappu

Aamulla tulostelin tiliotteen kirjanpitoa varten ja tsekkasin vielä kuitteja läpi. Kävin noutamassa lähialueelta Me&I:n tunikan, jonka onnistuin saamaan edulliseen hintaan paikalliselta fb-kirpparilta. Olen todennut, että tarvitsisin pari uutta vaatetta. Käyn luennoimassa ja kouluttamassa ja ihan missä tahansa ikivanhoissa vaatteissa en voi niitä keikkoja tehdä. Olenkin iloinen, että sain uutta vastaavan tunikan edullisesti. Valokuvasin kuvia blogiini ja kirjoitin muutaman blogitekstin valmiiksi. Minulla on olo, että blogini on ollut ajan puutteen takia vähän hunningolla.

Grillasimme, pesin pyykkiä, silittelin valtavan vaatepinon. Normaalia kotielämää. Ja töitä vain hyvin vähän. Jee, onnistuin pitämään lähes vapaapäivän! Ja nekin vähät työt, joita tein, eivät tuntuneet pakotetuilta vaan oli ihan kiva naputella muutama viesti esim. ensi syksyn kuvioista ja myös blogiyhteistyön tiimoilta viestittelin.

Lauantai 2.5.

Viikonlopun ainut työni sattui lauantaiaamuun. Olin luvannut ohjata sijaisena perheliikuntaryhmän. Ohjasin perheliikuntaryhmässä sanomalehtijumpan. Kävin ruokakaupassa, tein ruuaksi paistettua lohta ja perunamuussia. Tein listan miehelleni nettisivujeni päivityksistä. Mietin aiheita tuleviin yrityksen blogikirjoituksiin. Tein fb-tapahtuman taaperosirkuskurssista. Tämä on nyt vähän ennakointia, mutta kurssi on pakko laittaa myyntiin jo nyt. Olen menossa parin viikon päästä vauva/taaperosirkuksen ohjaajakoulutukseen.  Lisäksi tein miehen avustuksella veroilmoituksen.

Luin kirjaa. Kuuntelin musiikkia, erityisesti Suvi Teräsniskaa: "On uskallettava lähteä. Seurattava omaa tähteä..... On uskallettava kulkea, ja ovia joskus sulkea. Saavuttaa mistä unelmoi. Pelätä ei saa". Tuota biisiä kuuntelin paljon vuosi sitten. Siitä on nyt melko tarkalleen vuosi kun irtisanouduin vakituisesta työsuhteesta. Ja kyllä, minua pelotti. Mietitytti, mihin olen ryhtymässä. Mutta pelosta huolimatta suhtauduin luottamuksella tulevaisuuteen. En ole kertaakaan katunut sitä että irtisanouduin.


Sunnuntai 3.5. 

Aamulla imuroin yläkerran ja käytin matot ulkona tuulettumassa. Pojat osallistuivat siivoamiseen lakaisemalla suurimmat roskat rikkalapion ja harjan avulla ennen imurointia. Imuroinnin jälkeen lähdimme fillaroimaan Tikkurilaan (jonne on matkaa meiltä ehkä kymmenisen kilometriä; kyllä luit oikein, meidän pojat ovat jo vuosikausia jaksaneet fillaroida meiltä Tikkurilaan tai Keravalle, jonne on matkaa suunnilleen samanmoinen matka eli vähän vajaat 10 km. Meillä kannustetaan arkiliikuntaan ja siihen, ettei autoa tai julkista liikennevälinettä tarvita joka siirtymään), kävimme katsomassa Asterix-elokuvan ja sen jälkeen syömässä kiinalaisessa ravintolassa. Kotimatkalla pysähdyimme yhteen leikkipuistoon hetkeksi kiipeilemään. Ennen kuin lähdimme Tikkurilaan, laitoin taaperosirkuskurssista kahdella lapsiperheaiheiselle fb-listalle mainokset ja reissumme aikana oli tullut kolme ilmoittautumista kurssille. Itselle tuli olo, että näin sen homman pitäisikin mennä. Toivon, että ensi syksynä tai viimeistään ensi keväänä olen kaikkien kurssieni kanssa siinä tilanteessa, että heti ilmoittautumisen ensimetreillä tulee muutama ilmoittautuminen ja sitten voi jo luottaa siihen, että kurssin alkuun mennessä kurssi on joko täynnä tai sitten on sellainen määrä, että se on järkevää järjestää.

Imuroin portaat ja alakerran. Otin vauvahierontakurssin materiaaleista kopioita huomenna alkavaa uutta kurssia varten. Tein sähköpostitse yhteistyöehdotuksen satuhierontakurssin toteutuksesta yhdelle mahdolliselle uudelle yhteistyökumppanille.

Olen tämän vapun aikana tuntenut syvää kiitollisuutta perheestäni, työstäni, keväästä, auringosta, koko tästä elämäntilanteesta. Olen myös nauttinut vapaammasta viikonlopusta. Tunnen olevani täynnä energiaa. Torstain "romahdus" tuli tarpeeseen. Keho ilmoitti, että nyt on ollut liian kova kiire. Onneksi oli vapaat edessä ja on ollut mahdollisuus levätä.

Tekemäni simakin oli hyvää ja olin onnistunut löytämään oikein hyvin kelluvia rusinoita. (heh, osuiko sinun silmiisi tämä hupaisa keskustelu Mistä te ostatte vapuksi niitä kelluvia rusinoita?)

Tulevalla viikolla

Huomenna aloitan uuden vauvahierontaryhmän ihan omilla hoodeilla. Ensimmäinen kurssini lähellä kotia, yhteistyökumppanina paikallinen MLL. Kurssi tuli täyteen ja olen tästä tosi iloinen. Minulla on ollut olo, etten tavoita paikallisia pikkulapsiperheitä ollenkaan, mutta tästä se vähitellen lähtee. Huomenna illalla olen menossa kuuntelemaan ilmaisluentoa "Miksi ratkaisukeskeisyys toimii?" ja tätä odotan innolla. Tiistaina illalla menen mindfulness jatkoryhmän tapaamiseen ja pääsen tutustumaan Myönteistäjät-kortteihin ja Friends-tunnetaito-ohjelmaan, loppuviikosta tapaan lounaan merkeissä muutamaa naisyrittäjää (vilkutus Leluteekin Emilialle!). Ja toki teen töitäkin viikon aikana.

perjantai 1. toukokuuta 2015

Kevätihmisen puutarhakirja


Sain kirjastosta lainaan kirjan "Kevätihmisen puutarhakirja - kukkaisunelmia kotona ja puutarhassa". Kirjan on kirjoittanut Linda Peltola. Hän on myös kuvannut kirjan kauniit kuvat. Kevätihmisen puutarhakirja on ylistys keväiselle luonnolle ja puutarhalle. Monipuolinen kevätpuutarha luodaan kukkasipuleista, aikaisista kevätperennoista ja keväällä kukkivista puista ja kasveista.



Kirja on kauniisti kuvitettu. Kuvitus on runsasta ja värikästä. Herkullista suorastaan. Kauniita narsisseja, pikarililjoja, tulppaaneja, vuokkoja. Kirjassa on myös muutama leivontaohje (esim. kirsikka-suklaamuffinit ja peruna-pinaattisämpylät) ja kuusenkerkkäsiirapin ohje.


Kirjan lopussa pystyy tsekkaamaan, minkä niminen puutarhakeiju olet. Minä olen Valovoimainen Varjohiippa.

Kirja on niin kaunis että suorastaan harmittaa palauttaa tämä takaisin kirjastoon. Onneksi omalla pihalla alkaa myös vähitellen kevätkasvit puskea esiin. Kovasti jo odotan kevään ja kesän kukkaloistoa.