maanantai 26. lokakuuta 2015

Rennompaa bloggaamista (ja arvonnan voittaja)


Tarvittiin kirjan pieni tekstinpätkä tämän asian oivaltamiseen. Minä, joka elämässäni pyrin hidastamiseen ja downshiftaamiseen, kuluttamisen vähentämiseen ja elämiseen tässä hetkessä, tajusin bloggaamiseni menneen vaivihkaa suorittamiseksi. Minulla on taipumusta suorittamiseen, siitä olen kirjoittanut jo aiemminkin.

Aloitin bloggaamisen n. 1.5 vuotta sitten. Bloggaamisen aloittaminen oli hyvä päätös. Olin miettinyt sitä jo pari vuotta ja kerännyt rohkeutta. Huomaan, että kun rohkaistuin bloggaamiseen, se on auttanut minua myös olemaan paremmin näkyvillä yrittäjänä. Olen oppinut ottamaan ja käsittelemään valokuvia ja kirjoittamaan tekstejä. Blogini on minulle kuin päiväkirja, voin palata muistoihini vuoden taakse ja yrittäjyyden alkuaikoihin. Koen saaneeni myös tuttavia blogin kautta. Sellaisia, joita en ole tavannut koskaan, mutta jotka säännöllisesti jaksavat kommentoida tekstejäni. Se tuntuu hienolta.


Alkuaikoina luin jostakin ohjeita bloggaamiseen. Ohjeessa suositeltiin uusien tekstien julkaisemista 2-4 kertaa viikossa, jotta lukijoilla pysyy mielenkiinto yllä. Ja tätä tahtia olen noudattanut. Huomasin luoneeni päähäni säännön, että mun on blogattava ainakin kolme kertaa viikossa, jottei blogini unohdu lukijoitten mielestä. Täysin itseluotu ja turha sääntö, jonka huomaan nyt aiheuttaneen stressiä minulle. Kun ei olekaan ollut aikaa tai mielenkiintoa bloggaamiseen, olen soimannut itseäni. Huomasin myös, että aloin elää blogiani varten. Ajatuksissani alkoi pyöriä: "Nyt pitää ottaa kuvia tästä ruuasta tai tästä esityksestä, jotta voin kirjoittaa siitä blogiini". "Nyt kun olen saanut tämän kirjan arvostelukappaleeksi, se pitää lukea nopeasti ja kirjoittaa siitä teksti blogiini". "Nyt mun pitää tavallaan lavastaa joku tilanne ja pyytää esikoinen ottamaan kuvan minusta, jotta saan kuvituskuvaa blogiini" jne jne. Kiva asia, bloggaaminen, menikin vaivihkaa suorittamiseksi.

Lisäksi toki minä, suorittamisen taipuvainen ihminen, helposti sorruin myös vertailuun. Oma blogi alkoi tuntua liian kotikutoiselta. Pitäisikö tästä tehdä tavoitteellisempaa. Jne jne.


Onneksi tajusin tämän. Pieni tauko ja omien ajatusten läpikäyminen teki hyvää. Yritän poistaa päästäni "säännön" siitä, kuinka usein mun pitää blogata. Poistan ajatukset siitä, että jokainen tapahtuma / esitys / ruoka / ties mikä pitäisi kuvata ja blogata siitä vaan jatkossa keskityn enemmän siihen, että olen esityksessä tai läsnä perheelle ja bloggaan siitä, jos se tuntuu kiinnostavalta, mutta mitään en tee vain blogini vuoksi tai saadakseni kuvia jostakin tilanteesta.

Minä en tavoittele suuria lukijamääriä enkä blogigaalakutsuja. Jatkan omaa linjaani, mutta vieläkin rennommalla otteella. Minusta parasta blogissa on kommentit ja niitä huomaan saaneeni nyt vähemmän, kun itse en ole nyt ehtinyt kovinkaan moneen blogiin kommentoida. Luen kyllä edelleenkin montaa blogia. Pitää taas terästäytyä myös kommentoinnissa, kun itsekin tiedän miten mukavaa on saada kommentteja.

Ja mikä teksti sai minut pohtimaan tätä asiaa? Kirja "Rikas elämä", jossa Leila Saarivirta kirjoittaa näin: "Innostun asioista helposti. Se johtaa välillä siihen, että harrastus alkaa viedä eikä toisinpäin. Kerran huomasin ahdistuvani ajatuksesta, etten ollut blogannut moneen päivään. Omaksi virkistykseksi aloittamani harrastus oli muuttunut velvollisuudeksi". Ja toinen pätkä: "Aloin työn asemesta suorittaa vapaa-aikaa. Samalla kun nautin esimerkisi kirjojen lukemisesta, minulla oli suuri tarve listata ja esitellä lukemaani muille blogissani. Luontoretkikohteista tuli paikkoja, jotka halusin merkitä käydyksi. Spontaanius ja tekemisen ilo alkoivat hiipua, tilalle hiipi pakko etsiä uusia tapoja suorittaa". Teksti osui ja upposi.


Rennompaan bloggaamiseen minua ohjaa myös se tosiasia, että olen nyt sekä yrittäjä että opiskelen hetken aikaa kaksia opintoja samanaikaisesti - mindfulness - ohjaajaksi ja Lasten Tunnetaito - ohjaajaksi. Marraskuussa minulla on töitä todella paljon ja lisäksi molempiin opintoihin kuuluu isot etätehtävät, jotka pitää palauttaa marraskuussa. Joten blogin päivittäminen ja nettiselailut ovat nyt toissijaisia jonkin aikaa.

Korttiarvonta on loppunut ja arvoin voittajan perinteisellä "kirjoita osallistujien nimet lapulle, leikkaa laput irti toisistaan ja vedä sieltä voittajan nimi" - tyylillä ja kortit voitti Katja - Tässä ja Nyt. Onnea ja laitatko minulle sähköpostiini (heli at kasvuntaika.fi) osoitteesi, niin postitan kortit sinulle.

Mukavaa viikkoa kaikille blogini lukijoille!

16 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Meili tuli perille ja kortit lähtevät matkaan viikon aikana!

      Poista
  2. Blogista on tosiaan helppo ottaa paineita - ihan itsekseen. Mulla venyi kesällä tauko pitkäksi, ja huomasin, että eihän se nyt tosiaan maailmaa kaada. Nyt tuntuu taas siltä, että rupean kirjoittamaan, koska kyllä sitä ehti taas kaivata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ihan itsekseen. Näin kun harrastukseksi bloggaa, kukaan ei hengitä niskaan sen kanssa, kuinka usein pitää tekstejä julkaista. Minä sain ihan itse luotua aikamoiset paineet bloggaamiseeni.

      Minä olen jo odotellut sun aktivoitumista blogimaailmassa!

      Poista
  3. Minä välillä päädyn yllättävissä tilanteissa selostamaan, että miksi bloggaan vuodesta toiseen saamatta siitä taloudellista hyötyä. Yllättävän usein niillä, jotka eivät seuraa aktiivisesti useita blogeja tai itse bloggaa on virheellinen käsitys siitä, että blogin pitäminen on tapa ansaita lisätuloja tai että se olisi lähes jokaisen bloggaajan tavoitteena. Kumma kyllä ikinä kukaan ei ole kysynyt, että miksei ihmeessä Karhu ei sponsoroinut kävelysauvojani vaikka ihan julkisella paikalla kolistelen niillä menemään :D :D

    Minulle bloggaaminen on myös ainoastaan harrastus - kiva sellainen. Ehkä jossain toisessa elämäntilanteessa aika ja voimat riittäisivät siihen, että bloggaus olisi enemmän tavoitteellisempaa tai kaupallisempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luulen, että bloggaaminen pysyy minullakin vain harrastustasolla. Jonkin verran olen saanut itse esim. kirja-arvostelukappaleita ja nyt kun niitäkin pukkaa samanaikaisesti useampi, meinaa jo hikeä puskea, miten ehdin ne kaikki lukea, kun on tässä nyt aika paljon töitä ja opiskeluja menossa samanaikaisesti.

      Monilla on bloggaamisessa alusta alkaen ollut tavoitteena blogin kaupallistaminen tai pääsy blogiportaaliin, minulle nämä eivät ole missään vaiheessa olleet tavoitteena. Näin on hyvä.

      Poista
  4. Ei kannata ottaa stressiä blogin päivityksestä, jos tuntuu ettei aika riitä. Seuraan tuolla bloggerissa sun päivityksiä, kurkkaan sitten kun tulee sopiva ajankohta itsellekin. Ihan sopivan välein olet kirjoittanut tänne. I

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy myöntää, että minä olen ottanut stressiä blogistani. Mutta nyt puhaltaa erilaiset tuulet blogin suhteen, pidän suosiolla hitaampaa kirjoitustahtia, kun nyt on töitä ja opintoja paljon. Postausideoita kyllä olisi mielessä, mutta ne saavat nyt odottaa.

      Poista
  5. Tiedän niin tunteen, kun bloggaamisesta tulee pakkopullaa ja suorittamista. Siksi minullakin bloggaaminen on harrastus ja ajanviete silloin kun sitä itse haluan. Aluksi minullakin oli tavoite vähintään 2 bloggausta per/vko. Ja kuten sanoit, jokainen kommentti ilahduttaa olemassaolollaan. Tietää, että joku on vielä siellä jossain lukemassa kirjoituksia. Elämässä on kiireempiä ja rauhallisempia aikoja, niiden tahdissa oma blogini elää :) Mukavaa syksyä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tämä bloggaaminen on minullekin vain harrastus, niin ei tarvitse päivittää jatkuvasti, jos on paljon muuta tekemistä. Kuten nyt on. Toivon, että työ- ja opiskelukiireiden jälkeen ehdin taas päivittää useammin fiiliksiä ja pian myös joulutunnelmia tänne blogiin.

      Mukavaa syksyä sinullekin!

      Poista
  6. Hyvin kirjoitettu (taas kerran).

    Jollain tasolla olen huomannut saman itsessäni, että tuntuu siltä, että "pitäisi" päivittää blogia aina, kun tauko alkaa venyä. Olen kuitenkin alusta asti halunnut tämän olevan vain hauska harrastus, enkä ole pyrkinytkään hankkimaan paljon lukijoita. Tuntuu jotenkin, että jos olisi paljon lukijoita odottamassa päivityksiä, tulisi ihan erilaiset paineet päivittää blogia, ja esim. aiheitakin joutuisi miettimään paljon enemmän. Tämä harrastelu sopii minulle hyvin. Nyt kirjoittaminen on tosin ollut ihan liian vähissä, kun olen ajanpuutteen lisäksi pähkäillyt, mistä jatkossa kirjoittaisin, kun tuntuu, että aikaa ei riitä kaikkeen ja mieli tekisi valokuvatakin paljon... Olenkin kallistumassa siihen suuntaan, ja ehkä sitten onnistuu päivittäminen useamminkin, kun kirjoittamiseen menee kuitenkin enemmän aikaa, kuin kuvien laittamiseen :D Ja kuvia kun tulee joka tapauksessa otettua.

    Noh, lähti sivuraiteelle, mutta siis komppaan täysillä - iloista bloggaamista jatkossakin, ja sellaiseen tahtiin, joka kullekin silloisessa elämäntilanteessa sopii <3
    Kovasti sinulle puhtia kaikkeen!!! :) Ja täällä ollaan kyllä kuulolla, vaikka harvakseltaan (ja nytkin ihan jälkijunassa) kommentoin...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin sopii bloggailu harrastuksena. Luulen, ettät tavoitteellisempi bloggaaminen tekisi aika paljon paineita kirjoittamiseen. Juuri luin netistä pari tekstiä bloggaajien uupumuksesta.

      Kiitos puhdin toivotuksesta, sitä tarvitaan nyt, kun on niin paljon menossa elämässä saman aikaisesti.

      Poista
  7. <3. Tsemppiä marraskuun kiireisin!

    VastaaPoista
  8. Sua oon seurannut fb:n kautta eli en ihan niin pihalla ole, mutta mitä sulle kuuluu? :)

    Tuo "näin teet hyvän blogin" on kyllä jännä.. siis toki, jos haluaa sen blogin ottaa esim. kunnolla tosissaan, verkostoitua, hyödyntää, jne, jne, vinkit on hyvoä. Mutta blogejakin on montaa erilaista niin voisi olla myös ohjeet "tällä tavalla saat itsellesi sopivan blogin, tällä tavalla saat rennon blogin, jne".

    Mun postaustahti (ja blogien lukutahti) on ollut surkea viime kuukaudet. Mutta blogit onkin se henkireikä joka tulee muun elämän mukana. Eli en katoa, vaikka joku harvemmin postaisikin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, että silloin kun haluaa tuotteistaa bloginsa ja saada tuloja sen kautta, niin vinkit ovat hyviä. Mutta blogeja on erilaisia ja minä hölmö lähdin toteuttamaan jotain sellaista ohjetta, joka ei sopinutkaan minun ajatuksiini ja blogiini.

      Minulle kuuluu ihan hyvää. Nyt on menossa koko syksyn kiireisimmät kuukaudet ja pitää pitää tarkkaan huolta siitä, että itse pysyy jaksavana. Toisaalta tiedän, että kunhan pari seuraavaa viikkoa on ohitettu, sitten työmäärä taas vähenee paljon ja on aikaa myös itselle ja perheelle enemmän. Blogi on nyt hetken hiljaisempi.

      Minusta on aina kiva lukea kuulumisiasi, vaikka niitä harvakseltaan ehtisitkin postata.

      Poista
    2. Siis menossa on syksyn kiireisimmät viikot, ei sentään kuukaudet.

      Poista

Kommentit ilahduttavat aina!