Puutarha syyskuussa

Juuri ennen kuin syyskuu vaihtuu lokakuuksi ehdin julkaista muutaman kuvan syyskuisesta pihastamme.

 
Omput on kerätty (ja hillottu ja mehustettu), niitä tuli taas satoja kiloja tänä vuonna. Luumupuut eivät vielä tuottaneet mitään. Pensasmustikoita sain moneen soijajugurttiannokseen. Punajuurista on tehty punajuurilaatikkoa ja porkkanoitakin napsittu omalta kasvimaalta.

En ole kitkenyt pihaa pitkään aikaan. Se on sitten taas keväällä, kun jaksan panostaa puutarhan ulkonäköön. Sain kirjastosta käsiini kirjan "P niin kuin puutarha" ja siellä on hyvä muistisääntö:

Syksyn väriloisto on parhaimmillaan ja sää on nyt ollut kauniin aurinkoinen. Mukavia syyspäiviä!

Hakusanoja

Minusta on hauska seurata, millä hakusanoilla blogiini tullaan. Viime aikojen parhaita hakusanoja ovat olleet:

"heittäytyä siihen taikaan"
Kuulostaa hyvältä! Minustakin olisi kivaa heittäytyä taikaan. Nyt olen tehnyt niin tiiviin työpäivän, että olen vähän tukossa ja ajatus muuhun kuin sänkyyn heittäytymisestä tuntuu vaikealta.

"kiukkupisteet kehossa"
En tiedä, missä on kehon kiukkupisteet, mutta tänään taas itselläni meinasi hermot kiristyä ja savu nousta korvista, kun tein yritykselleni katso-tunnistetta ja verotiliä eikä tuo(kaan) ollut ihan niitä simppeleimpiä palveluita, mitä on tarjolla. Jälleen kerran tuli mieleen, että tuonkin homman voisi taatusti tehdä helpommin. Kiukkupisteet kehossa aktivoituvat ihan varmasti ja aikamoiset hengitys- ja mindfulness-sessiot sain tehdä että sain pidettyä hermoni kasassa. Mutta valitettavasti blogistani ei löydy vastausta aiheeseen "kiukkupisteet kehossa"

"kiitos hyvää aarrekartta"
Kiitos, minullekin kuuluu ihan hyvää, mutta miten se liittyy aarrekarttaan? Aarrekartasta blogissani on kyllä parikin tekstiä.

"ohje positiivinen"
Tätä minäkin kaipasin muutama päivä sitten, kun PieleenMeneePessi oli meillä kylässä.

"miksi banaanit pakataan hedelmäpusseihin"
Sitä en tiedä minäkään. Kovasti olen ihmetellyt asiaa.

Edelleenkin ihan parhaat hakusanat, millä blogiini on tultu ovat "odotus piereskely". En tiedä, onko jollakin ilmavaivaongelmia raskausaikana vai pierettääkö jotakuta aina vaikkapa bussia odotellessa. Luulen, ettei tämä odotuspiereskelijä saanut ongelmaansa vastausta blogistani.

Seuraatko sinä hakusanoja, joilla blogiisi tullaan? Mitkä ovat olleet hakusanojen helmiä?

Viikonloppuna

* olen ollut Kodin ja koulun yhteistyöpäivässä ja laittanut koulun pihaa kuntoon. Olen lapioinut, istuttanut pensaita ja satoja kukkasipuleita koulun pihalle. Sää oli ihan mahtava. Kiva fiilis!

* myös kotona istuttelin kukkasipuleita maahan. Narsisseja ja helmililjoja. Vielä niitä jäi pariinkin purkkiin, istuttelu jatkuu myöhemminkin.

*  olen selättänyt PMP:n

* olen viilannut pilkkuja, tsekannut nettisivuja läppärillä, kännykällä ja telkkarin näytöltä myös. Nyt ne on julkaistu. Yritykseni nettisivut. Tervetuloa tutustumaan. Ylpeänä esittelen Kasvun Taian. Olen myös avannut yritykseni blogin, senkin nimi on (yllättäen) Kasvun Taika.

* olen nauttinut mahtavasta aurinkoisesta syysviikonlopusta

* ja nyt tässä samalla kuuntelen rentoutumiseen liittyvän webinaarin alkusanoja.

Mukavaa viikkoa kaikille!

PieleenMeneePessi (PMP)

Meillä on kylässä PieleenMeneePessi. PieleenMeneePessi tuli meille keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Keskiviikkoon asti meillä oli kylässä OiliOptimisti, joka visioi uutta. PieleenMeneePessi (jatkossa lyhennän hänet PMP) porhalsi paikalle ja kun heräsin torstaiaamuna, pää ja kurkku oli kipeä ja kaikki lähti menemään pieleen. Ja mitä tekee PMP? Hän lietsoo pieleenmenoa!

Pieni päänsärky ja sellainen olo, että flunssa olisi tulossa. Istun tietokoneen ääreen ja katselen lauantain 4.10. Keravalla olevaa kurssiani "Voimavaroja vanhemmuuteen".  Olen suunnitellut kurssin huolella ja tiedän, että päivästä tulee antoisa. Ja mitä minä huomaan? Joku on perunut kurssille tulonsa ja nyt ryhmä onkin liian pieni, jotta kurssin voisi toteuttaa. (ja tähän huomiona se, että missä tahansa muussa opistossa, jossa ohjaan kursseja, tuo toteutuisi ko.osallistujamäärällä, mutta Keravan Opistossa on kaikkein suurimmat minimiosallistujamäärät). Olen opistoon yhteydessä, kurssin ilmoittautuminen päätetään pitää auki vielä maanantaihin asti. Mitä sanoo PMP? Se sanoo, että "mitä sä oikein luulit, ei ketään kiinnosta sun kurssisi. Luulit vielä, että pääsisit ohjaamaan jotain voimavaraharjoitteita vanhemmille, hahhahhaa...."

Pienessä päänsäryssä mietin ensi kevättä ja olen yhteen tahoon yhteydessä, tarjoan itseäni perheliikunnan kouluttajaksi ja esitä ideani päivän sisällöstä. En ole saanut vastausta vieläkään. Mitä sanoo PMP? "Luulit sitten että noin vain pääset kouluttajaksi. Taidat nyt luulla itsestäsi liikoja...kyllä siellä on ammattitaitoiset kouluttajat jo olemassa, ei sun ideat kiinnosta ketään..."

Ilmoitin itseni Naisyrittäjien verkostoitumistapaamiseen ja olin tästä iloinen. Keskustelua voimavaroista ja vinkkejä markkinointiin. Ja sitä verkostoitumista. Kivaa! Ajankohtakin sopii loistavasti, olisin jo valmiiksi Helsingissä ratkaisukeskeinen valmentaja opintojeni - tiimoilta ja ehtisin hyvin siirtyä tapaamiseen. Paitsi, että tänään tuli tieto, että tapahtuma siirtyykin seuraavalle päivälle eikä se sitten käykään minulle. PMP tietenkin ilkkuu, "ähä, ähä...et sinä mitään verkostoja itsellesi saa".

Ajattelin, että tarjoan lokakuussa täällä meillä päin vauvahieronnan ohjauksia kotikäynteinä edullisesti (tutustumistarjouksena). PMP jo valmiiksi sanoo, "että ei kukaan ole kiinnostunut ja vaikka olisikin kiinnostunut, niin eihän sulla ole olemassa mitään, millä sinä markkinoit noita kotikäyntejä. Tuhoon tuomittu idea".

PieleenMeneePessi on nyt kovassa vauhdissa päässäni, vaikka minulla on tiedossa kaiken maailman konstit. Tiedän aarrekarttatekniikat, manifestoinnin, oman ajatuksen voiman. Kun uskot unelmiisi, alat elää niitä kohti. Se mitä ajattelet, se lisääntyy elämässäsi. Ja vaikka tiedän, että tällä hetkellä suurin syy PieleenMeneePessin vierailuun on PMS, niin välillä käy kyllä mielessä, että entä jos PMP on oikeassa?

Mutta kertaakaan PMP ei ole ilkkunut siitä, että miksi lähdit vakityöstä. Sitä PMP ei tee, koska tiedän koko sydämelläni ja kehollani, että se oli ainut oikea ratkaisu. Sitä en ole katunut enkä tule katumaan.

Ensimmäinen oma kurssini, Aarrekarttakurssi, olisi myös tarkoitus laittaa myyntiin, mutta kun tuo PMP nyt tyrmää senkin...odotan pari päivää, että se PMS ja PMP on ohi ja elämä taas loistaa. Auringonkin on luvattu paistavan viikonloppuna! Ja huomenna on koululla Kodin ja koulun yhteistyöpäivä ja kivaa talkoopöhinää vanhempainyhdistyksen kanssa. Minä laitan kuntoon koulun pihaa muutaman muun talkoolaisen kanssa. Ja koko muu perhe myös paikalla kiertelemässä toimintapisteitä.

JA PMP, sulle voisin jo heittää hyvästit! Onko muita, joilla käy kylässä PieleenMeneePessi?

Blogiini on eilen tultu hakusanalla "ohje positiivinen". Jos jollain on antaa minulle ohje positiivinen, niin mielelläni otan vastaan!

Idean termiin Pessi sain Merin blogista, jossa on myös Pessi kylässä.

Muista itsesi!

Tapasin perjantaina omaa ratkaisukeskeistä valmentajaani. Opiskelen ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi ja opintoihini kuuluu sekä harjoitteluvalmennukset että oman valmentajan tapaamiset. Olen tapaamisissa valmentajani kanssa jutellut omasta kehittymisestäni ratkaisukeskeisenä valmentajan.

Nyt perjantaina valmentajani pyysi minua tekemään kirjoitustehtävän voimavaroista. Kirjoitin paperille 25 asiaa, jotka lataavat akkujani. Sen jälkeen sain tehtäväksi miettiä, mitkä noista ovat minulle merkityksellisiä, mitkä miellyttäviä ja mitkä liittyvät hyvään elämään. Tämä olikin jo vähän vaikeampi vaihe.

Merkitykselliset asiat ovat niitä, jotka ovat pelastuslauttoja, kun tapahtuu jotain yllättävää. Ne ovat niitä, jotka auttavat akkua pysymään täydempänä ja jotka ovat tärkeitä muistaa erityisesti silloin, kun elämässä on kiireitä ja paljon asioita menossa. Kuten minulla nyt.

Minulle merkityksellisten asioiden listaan tuli hiljaisuus, lenkkeily, uuden oppiminen, lasten kanssa oleminen, pohdiskelu, ystävät ja nauraminen. Nämä kirjoitan itselleni muistilistaan, jonka laitan jääkaapin oveen. Otsikoksi tulee Muista itsesi! Ja symboliksi sydän. Ne asiat pidän mielessä stressaavina hetkinä. Enkä pelkästään pidä mielessä vaan myös toteutan niitä. Jotta voisin hyvin, olisin itseni puolella. Jotta osoitan rakastavani itseäni ja olevani kaiken hyvän arvoinen. Jotta akkuni pysyy täynnä. Jotta jaksan.

Blogijumi

Myönnän. Minulla on nyt blogijumi. Pää on niin täynnä ettei synny hyviä tekstejä. Sitä paitsi en tiedä mistä kirjoitan. Aiheita olisi paljonkin, silti en tiedä, mistä tänne bloggaan. Tuntuu, ettei ole aikaa kirjoittaa valmiiksi niitä syvällisempiä pohdintoja. Kaiken lisäksi mietin, mistä ylipäänsä kirjoitan täällä blogissa. Nyt kun mulla on yritys, niin toki siitä olisi kirjoitettavaa paljon. Miten on välillä pää pyörällä, miten ollaan menty monen asian suhteen takapuoli edellä puuhun (mutta silti selvitty hienosti) ja millaisia ajatuksia minulla on tulevaisuudesta yritykseni suhteen. Luulen, että joku yrityksen perustava lukisi niitä tekstejä ihan mielellään. Mutta kun en tiedä, voinko kirjoittaa niitä asioita tänne. Ettei joku ajattele, että taas se mainostaa yritystään. Eikö sillä ole enää muuta kirjoitettavaa.

Käsitöitä ei nyt synny, joulun alla luultavasti enemmän. En ole käynyt kirppareilla, joten kirppisostoksista en voi postata. Mitään en ole ostanut (paitsi ruokaa ja kiinnostaako ketään jos kuvaan ruokakassini sisällön tänne blogiin?). Kirjoja luen, mutta kiinnostaako ihmisiä lukea ajatuksia lukemistani kirjoista? Tai teatteriesityksistä, joissa käyn? Pihapostaukset saavat vähän klikkauksia suhteessa muihin teksteihin. Edelleenkään mulla ei ole tarjota alekoodia Crocseihin, poikamme eivät ole olleet lapsimalleina minkään vaatemalliston kuvauksissa enkä minä ole saanut meikkipakkauksia, joita voisin suositella muillekin. Telkkaria en katso (paitsi perjantaina alkaa Vain elämää, jee!).

Mietin, perustanko yritykseni nettisivuille (jotka ovat edelleenkin vaiheessa) oman blogin, jossa kirjoitan yritykseeni liittyvistä asioista. Kasvatuskeinoista, vanhemmuuden voimavaroista, unikoulumenetelmistä, ratkaisukeskeisyydestä, aarrekarttamenetelmästä jne vai säilyvätkö nuo tekstit osana tätä blogia.

Minä olen nyt aika pihalla, mistä kirjoitan ja mitä teen. Tän blogin vakkarilukijat ovat pikku hiljaa lisääntyneet, mutta olen myös menettänyt pari lukijaa. Ilmeisesti blogini ei enää vastannut heidän kiinnostuksen kohteitaan. Saan palautetta, että blogini on ihana ja että lukijani saavat voimaa teksteistäni ja kuvistani. Silti päivittäiset klikkaukset ovat lähes samaa kuin kesällä, jolloin lukijoita oli vähemmän. Merkillistä. Ja vähän myös turhauttavaa.

Huomaan myös olevani varovaisempi kuin blogini alussa. Silloin olin anonyymi, nyt mun henkilöllisyys on helposti selvitettävissä, kun googlettaa yritykseni nimen. Mietin, että tuleeko minusta kohta siloiteltu ja pullantuoksuinen bloggaaja, joka kuvaa vain elämänsä hyviä hetkiä ja esittää, että tätähän se meidän elämä on koko ajan. Että itse olen iloinen, jaksava ja energinen ja handlaan tän kaiken ihan superisti. Että meillä on kilttejä lapsia, jotka istuvat sohvalla slipoverit päällä ja syövät minun leipomaani pullaa. Paitsi enhän minä leivo pullaa. Joskus kyllä olen paistanut niitä valmisversioita. Ja joskus myös ottanut pakastimesta sulamaan äitini leipomia pullia.

Sanokaa nyt, mitä minä teen? Mistä kirjoitan ja miten saan tämän jumin pois? Pliis, rohkaiskaa tai antakaa minulle suuntaviivaa! Nyt olen vähän hukassa.

terveisin Heli, jolla pää on lähes sementtiä tällä hetkellä

Eckhart Tolle - Robert S.Friedman: Miltonin salaisuus. Kertomus läsnäolon voimasta

Maailman suosituin henkinen opettaja Eckhart Tolle tuo opetuksensa lapsille. Milton joutuu kiusatuksi välitunnilla. Kiusaamisen takia Milton alkaa pelätä kouluun menemistä ja koulunkäynnistä häviää mielekkyys. Elämän ikävät kokemukset toistuvat ja huoli tulevaisuudesta estävät häntä löytämästä todellista onnea tässä hetkessä, kunnes hänen omaperäinen isoisänsä tulee käymään. Kun Milton alkaa ymmärtää eron menneen, nykyhetken ja tulevan välillä, alkaa pelko talttua. Läsnäolo antaa pojalle voimaa kohdata kiusaajansa.

Tarina on mielestäni ihana ja kuvat kivat, mutta meidän poikia tämä kirja ei innostanut. Kirjassa olisi heidän mielestään pitänyt olla jännitystä, hassua sanailua tai kommelluksia. Kirja oli heidän mielestään kauhean tylsä. Voi noita poikia. Kirja avaa mielestäni hyvin läsnäoloa. Ja sopii hyvin lapsille. Toivon, että meidänkin pojat saivat jotakin irti kirjasta ja että heille jää siitä jotain mieleen. Täytyy se vielä todeta, että esikoinen luki kirjan vielä itsekseenkin, joten joku siinä luultavasti kuitenkin kolahti, vaikka hänen piti sanoa, että oli tylsä kirja.

Ah miten mukavaa ja ihanaa olisi ollut kirjoittaa, että pojat tykkäsivät kirjasta tosi paljon ja oivalsivat läsnäolon idean. Ja nyt teemme mindfulness-harjoituksia yhdessä koko perheen voimin. Paitsi eihän mun mies usko koko mindfulnessiin ja meditointiin. Hänen mielestään ne ovat ihan huuhaata. Ilmeisesti pojat ovat sitten samaa mieltä hänen kanssaan.

Ohjaaja Barnet Bain on tekemässä kirjasta elokuvaa ja elokuvaa varten kerätään rahoitusta. Isot elokuvayhtiöt eivät ole lämmenneet projektille eikä tarinaa toisaalta haluta muokata kaupallisilla ehdoilla. Luulen, että jos elokuva aikanaan tulee, minun on mentävä katsomaan se ilman lapsia.

Amigurumeja

Tykkään virkata amigurumeja. Kummilapseni ovat saaneet lahjaksi milloin mitäkin. Pöllöjä, muffinsseja, angry birdsejä. Muutama amigurumi löytyy meiltä kotoakin.

Kuumailmapallo roikkuu kuopuksen huoneessa. Hänen huoneessaan on myös angry birdsejä.

 

Super Marion Toadeja on myös tullut virkattua. Ja mustekala.

Esikoisen huoneesta löytyy pöllöamugurumi.

Ja kerrosvadissa keittiössä on muffinsseja, pullia ja mansikoita.

Oletko sinä virkkaillut amigurumeja?

Tom Hodgkinson: Joutilaat vanhemmat

Kirjan "Joutilaat vanhemmat" mottona on: "Jätä lapsi rauhaan". Kun vanhemmat lakkaavat ostamasta lapsilleen kalliita ja turhia leluja, kustantamasta heille valmiiksi ohjelmoituja huvituksia ja jättävät itsekin puuhastelun vähemmälle, tuloksena on itseensä luottavia ja itsenäisiä lapsia. Samalla käy myös niin onnellisesti, että vanhemmat saavat lojua aamuisin sängyssä paljon pidempään kuin ennen. Sekä aikuisten että lasten on hyvä oppia elämään laiskotellen, sillä lopulta aika on tärkeämpää kuin raha. Kirjassa korostetaan myös sosiaalisuutta ja yhteisöllisyyttä - toiset ihmiset ovat tärkeitä sekä lapsille että vanhemmille. Vanhemmuus ei ole elämän taakka vaan ilo.

Joutilaan vanhemman manifestin mukaan vanhemmuus ei merkitse raatamista. Joutilas vanhempi lupaa jättää lapsensa rauhaan. Joutilas vanhempi pärjää vähällä rahalla. Hän makaa sängyssä mahdollisimman pitkään. Iloinen sekasorto on parempi kuin synkeä siisteys. Joutilas vanhempi välttää muovileluja, tietokoneita, telkkaria, huvipuistoja ja ohjattua harrastuksia. Joutilas vanhempi on siis myös ekologinen vanhempi, hän pelastaa maapallon. Hän ei osta muovileluja eikä hän kuskaa lapsia illasta toiseen harrastuksiin. Näiden sijaan joutilas vanhempi osallistaa lapsensa kodinhommiin, vie heidät metsään ja tekee lelut yhdessä lapsen kanssa vaikkapa kepeistä tai pahvista ja ilmastointiteipistä. Joutilas vanhempi iloitsee elämästään ja toimii näin esimerkkinä lapsilleen ilosta ja rentoudesta. Joutilas vanhempi ei kuitenkaan ole hälläväliä vanhempi, vaan hän asettaa myös rajoja ja pitää yllä jonkinlaisia rutiineja. Joutilas vanhempi ei jätä lasta viihdelaitteiden äärelle vaan on käytettävissä ja läsnä lapsilleen. Joutilas vanhemmuus on elämäntapa. Itse ajattelen, että joutilas vanhemmuus on downshiftaamista. Kirja on puolustuspuhe kiireettömyydelle, vähemmällä rahamäärälle, pitkille unille, elämästä nauttimiselle ja sydämellä kasvattamiselle.

Kaikesta en ole Hodginsonin kanssa samaa mieltä (esim. alkoholimyönteisyys - minusta pieni hiprakka ei ole suositeltava asia lasten iltatoimia tehdessä enkä muutenkaan suosittele joka iltaista oluen kittaamista), mutta kaikkiaan teos herätti paljon ajatuksia. En todellakaan itse ole ollut aina joutilas vanhempi ja siksi teos kirpaisikin välillä paljon. Välillä elämä ja äitiys on mennyt puurtamiseksi minulle, onneksi rennommalla vaihteella ollaan menty jo pitkään aikaa. Harrastusrumbaan emme ole missään vaiheessa lähteneet mukaan ja meillä pojat hoitavat esim. viikottaisen imuroinnin (keräävät sillä peliaikaa wiihin).  Vähemmällä rahamäärällä ollaan jo eletty vuosia. Telkkari ei ole meillä koskaan ollut isossa osassa, kovin pienikin se on massiivisiin taulutelkkareihin verrattuna.

Kirja Joutilaat vanhemmat on pohdiskeleva, viihdyttävä ja vähän provosoivakin kirja lapsuudesta ja vanhemmuudesta. Kirja on yksinkertaisemman ja rennomman elämän puolustuspuhe. Teos muistuttaa vanhempia siitä, että omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeä asia. Hodgkinson kritisoi kulutusyhteiskuntaa ja teksti on välillä aika radikaaliakin. Tämä kirja eroaa monista kasvatusoppaista. Kaikki ajatukset eivät ihastuttaneet, osa särähti pahasti, mutta moni myös osui ja upposi. Lue itse ja muodosta oma mielipiteesi!

Tom Hodgkinson on kirjoittanut myös kirjat Joutilaisuuden ylistys ja Vapauden ylistys, täytyy nekin lukaista jossakin vaiheessa. Tämä lukemani kirja oli kirjaston kappale, mutta innostuin tästä kirjasta sen verran paljon, että hankin sen omaksi huuto.netin kautta.

Arvonnan voittaja

Sininkan koru on arvottu. Kiitos kaikille osallistujille! Arvonta toteutettiin perinteiseen tyyliin eli kirjoitin lapuille osallistujien nimet, laput laitettiin koriin ja sieltä kuopus nosti lapun, jossa luki PIHI NAINEN. Onnea! Huomasin, että blogissasi on meiliosoitteesi, laitan sulle viestiä saadakseni osoitteen korun postitusta varten.

Innostuin sen verran tästä arvonnasta, että jossain vaiheessa syksyä (tai viimeistään joulun alla) on seuraava arvonta.

ps. alla vielä muutama kuva viime päiviltä

ps. huomenna tulossa kirjaesittely kirjasta "Joutilaat vanhemmat"

Myönteisiä keinoja kasvatukseen

 

Uhkailu, kiristys ja lahjonta kuulostavat epäeettisiltä, mutta silti niitä tulee kasvatuksessa käytettyä. Miksi? Mistä vaihtoehtoja?

 

Perheen arjessa on lukemattomia tilanteita ja tapahtumia, joissa perheenjäsenten väliset vuorovaikutuksen kehät syntyvät, vahvistuvat ja seuraavat toinen toistaan. Kun kaikkien tarpeet otetaan huomioon, perheessä voidaan paremmin. Kaikki lapset haluavat olla vanhemmilleen rakkaita ja hyväksyttyjä. Lapset hakevat sinnikkäästi myönteistä yhteyttä vanhempiinsa ja muihin läheisiin aikuisiin. On tärkeää, että he saavat aikuisilta yrityksistään rohkaisevaa ja myönteistä palautetta....näinhän sen pitäisi olla. Mutta kun itseä väsyttää, on univelkaa ja lapset huutavat ja räyhäävät. Hyvät käytännöt ja todellisuus eivät aina kohtaa. Ja sitten sitä tulee uhkailtua, kiristettyä ja lahjottua. Joskus se toimii, useimmiten ei, mutta jälkikäteen tulee monesti mietittyä, että olikohan tämä nyt ihan järkevää ja viisasta.

Uhkailua, kiristystä ja lahjontaa käytetään useimmiten tilanteessa, jossa vanhempi tuntee, että muut keinot on jo käytetty ja oma tunnemyrsky on päässyt valloilleen. Monia vanhempia on itseäänkin kasvatettu niiden avulla ja siksi toimintatapa tulee selkäytimestä. Todennäköisyyttä siihen, että vanhempi onnistuu kiireessä, väsyneenä ja suuttuneena kaivamaan itsestään jonkun muun kuin sen selkäytimestä kumpuavan toimintatavan lisää se, että asiaa on ennalta mietitty. Kasvatuksen ongelmatilanteissa on ominaista toistuvuus. Kun tunnistaa sen, milloin ongelmia lapsen kanssa tulee ja milloin omat hermot tyypillisesti kiristyvät, voi rauhoituttuaan miettiä, miten seuraavilla kerroilla voisi toimia viisaammin. Se vaatii toki työtä, mutta eipä helppoa ole sekään, että toimii toistuvasti tavalla, johon ei tunne voivansa olla tyytyväinen ja joka aiheuttaa pahan mielen sekä itselle että lapselle.

Myönteisiä keinoja kasvatukseen – kurssi on kehitetty juuri tähän. Kasvatustilanteiden myönteisten keinojen pohtimiseen.

Syksyn aikana ohjaan kurssin Järvenpään Opistossa ja Helsingin Aikuisopistossa. Järvenpäässä neljän illan kokonaisuutena, Helsingissä kolmen illan kokonaisuutena. Tästä kurssista olisi tarkoitus ajan mittaan kehitellä myös jonkinlainen nettiversio kauempana asuville, keillä ei ole mahdollisuus päästä livekursseille mukaan. Ja tänne blogiini on myös tulossa tekstejä aiheesta. Miten voin toimia niissä tilanteissa, jolloin tekisi mieli kiristää, uhkailla, lahjoa tai lykätä lapsi jäähylle.

Kuulostaako uhkailu, kiristäminen ja lahjominen tutulta? Mitä muita keinoja olette löytäneet kasvatukseen? Mikä on oma ohjenuorasi lasten kasvatuksessa?

Arvonta

Tämän arvonnan piti olla jo kolme - neljä viikkoa sitten. Aika on mennyt yrityksen perustamiseen, joten siksi arvonta on vasta nyt. Arvonta 10 000 klikkauksen kunniaksi. Arvontapalkintona on Sininkasta tilattu kaulakoru (konjakki). Itselläni on ollut samanlainen ahkerassa käytössä varmaankin vuoden verran jo.

Koska olen aika uusi näissä bloggaamistouhuissa, piti vähän vakoilla muista blogeista, millaisia sääntöjä arvontoihin on ollut. On ollut yhtä, kahta ja kolmea arpaa ja liittymistä lukijaksi ja facebookiin ja arvontakuvan jakamista. Olen lukenut blogeista myös siitä, että joku on saattanut liittyä lukijaksi arvonnan ajaksi ja sitten jättänyt blogin. Ei kuulosta kovin reilulta. Löysin myös arvonnan, jossa sai peräti yhdeksän arpaa. En voinut osallistua siihen, koska en enää pysynyt perässä, montako arpaa minulle olisi kuulunut.

Pienen pohdinnan jälkeen päädyin nyt tällaisiin sääntöihin:

Yhden arvan saa kommentoimalla tätä tekstiä
Kaksi arpaa saa liittymällä blogini lukijaksi bloggerin kautta (tai olemalla jo blogini lukija).

Laita kommentteihin tieto, oletko mukana yhdellä vai kahdella arvalla.

Jos joku haluaa linkittää arvontaa eteenpäin, niin se olisi ihan kiva, mutta siitä ei tällä kertaa saa lisäarpoja.

Arvonta on voimassa ke 10.9. klo 19 asti. Julkistan arvonnan voittajan ke 10.9. illalla.

Arpaonnea kaikille osallistujille!

ps. minulla on kuvassa kaulassani oma kaulakoruni ja huomasin, että siinä on eri järjestyksessä nuo "helmet" kuin tuossa jonka ostin arpajaisvoitoksi. Eli voitoksi on tulossa koru, joka on yläkuvassa.

Yrittäjän päivä

Tänään on Yrittäjän päivä.Ja koska minä olen nyt yrittäjä, tämä on minun päiväni. Tätä päivää vietän käymällä toisen yrittäjän luona eli kampaajalla. Vien sinne iltapäivällä myös pojat.

Kasvun Taika löytyy nyt kaupparekisteristä. Ja myös facebookista. Tervetuloa tykkäämään! Yrittäjyyskurssini on nyt puolivälissä ja olen minä jotain kurssilla oppinutkin. Ja saanut sieltä myös yhden uuden yrittäjätutun, kenen kanssa voisi miettiä yhteisiä kuvioita. Ainakin on luvattu mainostaa puolin ja toisin palveluitamme.

Nettisivut eivät ole edenneet, koska mies on työmatkalla Bulgariassa. Maanantaina saan kuvattavaksi ihanan vauvan, tarkoituksena on ottaa vauvahierontakuvia. Sitten pääsen mainostamaan vauvahierontakurssejani.  Pikku hiljaa asiat nytkähtelevät eteenpäin.

Kohti viikonloppua. Huomenna käymme Sirkusmarkkinoilla ja mies palaa la-su välisenä yönä kotiin työmatkaltaan. Tällä viikolla äitini on ollut suureksi avuksi meille. Hän on katsonut poikien perään, kun minulla on ollut iltaisin kursseja ja töitä, hän on tehnyt omenasosetta meille vähintään seuraavan vuoden tarpeiksi, hän on tehnyt ruuat ja siivonnut. Antanut pojille välipalat ja iltapalat. Ollut varsinainen työmyyrä.

Viikonloppuna alkaa blogini ensimmäinen arvonta. Kannattaa siis pysyä kuulolla!

Muoviton syyskuu

Ajattelen, että elämme aika ekologisesti. Me käytämme yksityisautoa minimaalisen vähän, lähes kaikki matkat liikumme pyöräillen / kävellen tai julkisilla. Vältämme lentomatkailua (tästä toki löytyy poikkeuksia, esim. miehen työmatkat; en kyllä alkaisi että hän menisi Kiinaan junalla ja minä olisin vielä pidempiä aikoja lasten kanssa yksin). Lajittelemme kaikki jätteet ja meille ylipäänsä tulee sekajätettä tosi vähän. Syömme kasvisruokaa. Meillä epäekologisinta lienee asumismuotomme. Asumme aika isossa kodissa, pienempäänkin mahtuisimme. Mutta minä vaan olen omakotiasuja, tarvitsen tilaa (ja pihan) ympärilleni. Kerrostalossakin olen asunut, kymmenisen vuotta, mutta edes ekologisuuden vuoksi en tällä hetkellä voisi ajatella mitään muuta asumisvaihtoehtoja kuin erilliskoti omalla pihalla. Omakotitalossa voi sitten esim. lämmitysratkaisujen avulla vaikuttaa ekologisuuteen.

Näin facebookissa Muoviton syyskuu haasteen ja päätin osallistua mukaan. Itselleni ongelma eivät ole muovipussit, minulla kulkee aina reppu tai laukku mukana ja sieltä löytyy parikin kangaskassia ostosten kantamiseen. Tosin jostain kumman syystä meille muovipussejakin kertyy yllin kyllin. Monessa kaupassa tuotteet on ehditty pakata muovikassiin ennen kuin olen ehtinyt todeta, että voin laittaa tuotteen reppuuni tai kangaskassiin. Se, mistä voisin vähentää on hedelmäpussit. Meillä on kyllä ostettuna kestohedelmäpussi, mutta harvoinpa se on mukana kauppareissuilla. Banaaneja en kyllä pakkaa hedelmäpussiin (tätäkin näen tapahtuvan), mutta tomaatit, omput (tosin tällä hetkellä niitä on ihan omastakin takaa) yms. tulee kyllä pakattua muoviseen hedelmäpussiin. Nyt otan haasteeksi napata mukaan tuon kestopussin hedelmiä varten. 

Tosin itse ajattelen niin, että muovipusseja tärkeämpää on se, miten sinne kauppaan kuljetaan ja mitä sieltä ylipäänsä ostetaan, ei ne muovipussit sinällään. Mutta alku sekin, jos pystyy pääsemään eroon edes niistä muovipusseista.

Tässä facebookista kopioitu Muovittoman syyskuun teksti:

Maailma hukkuu ympäristölle ja ihmisille haitalliseen muoviroskaan. Haasta itsesi ja ystäväsi vähentämään turhan muoviroskan syntyä Syyskuun ajan.

Suomessa käytetään arviolta 300 miljoonaa muovipussia vuodessa.
Ongelmallisimpia ympäristön roskaantumisen kannalta ovat läpinäkyvät ja ohuet, rullasta irrotettavat muovipussit, joita Suomessa käytetään hedelmien pakkaamiseen ruokakaupoissa.

Osallistu muovittomaan Syyskuuhun parhaalla katsomallasi tavalla. Ota pieniä tai suuria askeleita kohti muovittomampaa elämää. Henkilökohtaisilla valinnoillamme voidaan vaikuttaa puhtaampaan tulevaisuuteen.

Postaa ja keskustele twitterissä ja instagramissa #muovitonsyyskuu

Yritetään yhdessä valinnoillamme minimoida turhan muoviroskan syntyä Syyskuussa 2014. 

Osallistutko sinä Muovittomaan syyskuuhun? Millaisia ekotekoja teillä tehdään? Mistä sinä et ole valmis luopumaan vaikka tiedät sen olevan epäekologista?

ps. Myös Ehdoton ehkä - blogin Saara bloggasi Muovittomasta syyskuusta 
 

Kaikki äitini, kaikki tyttäreni

Kävin katsomassa Aleksanterin teatterissa esityksen Kaikki äitini, kaikki tyttäreni. Pari ystävääni oli käynyt katsomassa sen viime keväänä ja he kehuivat kovasti esitystä. Minä yhdyn kehujien joukkoon. Oli hyvä. Itketti ja nauratti, välillä jopa yhtä aikaa. Kosketti ja sai ajattelemaan. Näyttelijänsuoritukset olivat hyviä.

Näin esityksestä sanotaan esitteessä:

Kodin Kuvalehden lukijoilta pyydettiin vuodenvaihteessa 2013 tarinoita omasta äidistään ja tyttäristään. Tarinoiden pohjalta dramatisoitiin esitys. Tarinat on luettu, on itketty ja naurettu ja nyt tämä esitys saa ensi-iltansa! Kaikki Äitini, Kaikki Tyttäreni on esitys äideistä, tyttäristä ja itsestäänselvyyksistä.

Miitta Sorvali, Sanna Stellan ja Pirjo Heikkilä puivat äitinä olemisen sietämätöntä keveyttä tässä hervottomassa esityksessä, jossa äitien ja tyttärien välistä suhdetta käsitellään kovin ottein. Viiltävä ja pirullinen, lämmin ja hauska esitys antaa äänen hyvin erilaisille äideille.

Kun kaikki on sanottu jää jäljelle vain anteeksianto, hurtti huumori ja elämättömän elämän jano.

Esitys oli minusta taitavasti rakennettu, tunnelmat ja kohtaukset vaihtelivat nopeasti ja tunteet tosiaan menivät ihan äärilaidasta toiseen. Välillä nauroin vedet silmissä, välillä itkin. Minut esitys sai pohtimaan omaa suhdettani äitiini, kasvatustani ja erityisesti sitä, millainen olen äitinä. Esitys sai pohtimaan sitä, että haluaisin olla hyväksyvä äiti. Hyväksyä lapseni sellaisena kuin he ovat. Aina se ei ole helppoa. Silloin se on vaikeaa kun lapsi käyttäytyy täysin eri tavoin kun itse siinä tilanteessa toivoisi. Esitys sai pohtimaan sitä, että minulla on tärkeää tunteiden ilmaisu. Tunteita ei tarvitse sulloa sisäänsä, ne saa ilmaista. Esitys sai pohtimaan sitä, että tärkeintä kasvatuksessa on se että pojat tietävät äidin rakastavan heitä ja että he ovat ihania ja tärkeitä. Juuri sellaisina kuin he ovat.

En voi kuin suositella!